Koiria ja kaveri paikalle. Ja kun niitten pitäisi olla vielä hyviä koiria, tuommosessa tilanteessa ei enää pitäisi lähteä koiria kokeilemaan. Yksin tuskin kannattaa ensimmäisenä siihen ampumapaikalle törmätä, kun sieltä saattaa vaikka henkitoreissaan oleva nallukka tulla vastaan. Kaikille lienee selvää, että karhu voi olla parhaillaan, tai pahimmillaan, oikeasti vaarallinen. Kiteellä kävi jokunen vuosi sitten juuri näin. Tapahtumapaikkaa tutkien ja ampujaa jututtaen tulisi sitten selvittää, jotta onko siihen osunut ollenkaan vai ei. Joka tapauksessa peräänhän sitä sitten olisi lopulta uskallettava mennä. Kytketyllä koiralla jos ajetaan sitä jälkeä, niin ei ainakaan tule väärää elukkaa haukkuun, ja voidaan tutkia jälen varresta, löytyykö mitäänn osumaan viittaavaa. Ihan hyvä on varmaan, jos käytössä on 2+ koiria, siis ainakin toinen semmonen, mikä oikeasti uskaltaa haukkua nallea ja haluaa sen löytää, niin lasketaan se toinen jälelle irti ja toisella ajetaan liinassa sitä jälkeä. Niin ja sitten jos siellä sitten varmistuu, jotta se elukka on haavakkona, niin tulisi tehdä polliisille ilmoitus asiasta. Karhu on aivan käsittämättömän etevä hukkaamaan jälkensä. Jo pelkästään sen terveen karhun jälen seuraaminen vaatii aina etevyyttä ja kekseliäisyyttä niin miehiltä kuin koiriltakin, niin mitäpä se on sitten sen haavoittuneen kanssa. Karhu ei ole hauska pelkästään siksi, että se tekee mutkaan, vaan siksi, että se tekee jälkitarhoja, periä ja taas periä ja ketunlenkkejä ja kulkee mahdollisimman vittumaisissa maastoissa, missä ei varmasti näe ampua. Eli ne kortit on aika usein sillä nallella. Mutta nämä asiathan ne tekee siitä niin saatanan mukavan metätettävän. Mutta sitä vastustajaa ei sovi koskaan aliarvioida.