Metsästäjiä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Epe-72
  • Aloitettu Aloitettu
John R Puhuu asiaa. Lihaa tullaan syömään.

Mutta joo, jatketaan asiasta. Kävin tuossa viime perjantaina koiran kanssa pari tuntia kiertelemässä metikössä, vaikka sää ei mikään paras ollutkaan, pari kertaa koira löysi jotain (hyvin noinkin nuoreksi piskiksi), mutta en päässyt ampumaan, kun olin aina juuri pahimmassa pusikossa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyllä se on yläraja. Aseena on tikka m595 308 kaliiperisena, joten tuollaiseen aseeseen ei kannata mitään tajuttoman kallista kiikaria laittaa. Kuten aiemmin sanoin, tulee kiikari koirametsästykseen. Peltometsästykseen on jo olemassa Sakon Target .308, ja tuo Black Hawkin kiikari. Kolmantena kiväärinä on vielä toinen sako kaliiperia 30-06, mutta merkkiä en nyt muista.

Tälle kiikarille ehkä tärkeimmät kriteerit ovat käytön nopeus, selkeä ja laaja näkökenttä ja keveys. Taidan kallistua tuonne leopoldin suuntaan. 2-7x33 mahtuu juuri ja juuri tuohon hintahaarukkaan.

En tiedä oletko jo ostopäätöksesi tehnyt, mutta Leupoldin kiikareita pidetään hintaansa nähden melko laadukkaina. Veljellä oli aikoinaan tuo 2-7 x 33 mm useita vuosia käytössä ja hyvä kiikari se oli, mutta ei kovin valovoimainen. Ainoa ongelma, että kerran sateisen hirvijahtipäivän jälkeen kiikarin sisään pääsi kosteutta ja linssi meni sisältä huuruun eikä kuivunut itsestään. Kiikari lähetettiin valmistajalle ja ilman epäselvyyksiä tilalle tuli uusi samanlainen kiikari. Vanha kiikari oli jo useita vuosia vanha, mutta valmistajalla oli ilmeisesti halu pitää imagoaan yllä. En muista millaiset takuuehdot valmistajalla oikeasti on.

Itselläni on ollut nyt vastaava Leupoldin 3-9 x 40 mm käytössä kohta 6 vuotta. Ostin sen aikoinaan käytettynä. Ei ole mitään ongelmia tullut vastaan. Kiikari pysyy paikoillaan vuodesta toiseen. Rata ja hirvipanoksien korkeuden kohdistuskin menee paikoilleen vanhasta muistista kiertämällä aina saman verran ylös tai alas.

Muista, että kelpo kiikarikaan ei ole hyvä, mikäli alla on paskat jalat. Sakon jalat itselläni ovat ainakin pitäneet kiikarin paikallaan.
 
En tiedä oletko jo ostopäätöksesi tehnyt, mutta Leupoldin kiikareita pidetään hintaansa nähden melko laadukkaina. Veljellä oli aikoinaan tuo 2-7 x 33 mm useita vuosia käytössä ja hyvä kiikari se oli, mutta ei kovin valovoimainen. Ainoa ongelma, että kerran sateisen hirvijahtipäivän jälkeen kiikarin sisään pääsi kosteutta ja linssi meni sisältä huuruun eikä kuivunut itsestään. Kiikari lähetettiin valmistajalle ja ilman epäselvyyksiä tilalle tuli uusi samanlainen kiikari. Vanha kiikari oli jo useita vuosia vanha, mutta valmistajalla oli ilmeisesti halu pitää imagoaan yllä. En muista millaiset takuuehdot valmistajalla oikeasti on.

Päätös on tehty ja leopoldi koreilee tätä nykyä kiväärin päällä. Kohdistaminen oli yllättävän hankalaa hommaa, koska kiikarissa on portaaton säätö. Kaikissa aiemmissa kuulunut naksaukset.

Leopoldin kiikareilla on yleensä 30 vuoden takuu.
 
Päätös on tehty ja leopoldi koreilee tätä nykyä kiväärin päällä. Kohdistaminen oli yllättävän hankalaa hommaa, koska kiikarissa on portaaton säätö. Kaikissa aiemmissa kuulunut naksaukset.

Leopoldin kiikareilla on yleensä 30 vuoden takuu.

Säätönupeissa on kuitenkin kaiverrettuna lovet ja jossain oli ilmoitettu (kiikarin nuppien vieressä muistaakseni), paljonko yhden loven siirto muuttaa osumapistettä. Etäisyytenä taisi olla 100 yard, jolloin yhden loven siirto muuttaa osumapistettä muistaakseni tuuman tai kaksi (ei ole pyssyä vieressä, niin ei muista tarkkaan). Jos ei olla pilkuntarkkoja, 100 yard on vajaa sata metriä ja tuuma noin 2,5 cm, jolloin on mielestäni suht helppo kohdistaa 100 m etäisyydeltä lovi tai kaksi kerrallaan lähemmäksi.

Nykyään siirrän panosten vaihdon yhteydessä etukäteen ennen ampumista yhden loven oikeaan suuntaan. Yhden loven siirto sattuu olemaan juuri oikea minun aseellani hirvi- ja ratapanoksia vaihdettaessa. esim. normaaleista 308 hirvipatruunoista siirryttäessä 8 g:n ratapanoksiin siirrän lähes tasan yhden kokonaisen loven Down -suuntaan, ammun pari laukausta ja havaitsen laukausten osuneen muutaman sentin suuruiseen täplään. Syksyllä taas 1 lovi Up, kun panokset raskaampia. Kohdistusmatka 100 m.

Portaaton säätö on hieman hankalampi, mutta se mahdollistaa kohdistamisen tarvittaessa hyvinkin tarkkaan oikeaksi. Vaikka kyllä naksuillakin riittävän lähelle osumapisteen saa...
 
Miulla on nyt rihlan päällä menossa jo toinen Leupoldin 2-7x33. Eka ei kestänyt haulipiipun, siis varsinkaan magnumien, rekyyliä. Kiikaria joutui kohistamaan vähän väliä ja lopuksi se meni vaihtoon, kun ei enää pysynyt ollenkaan kohdallaan ja alkoi säätövarat käymään vähiin. Ihan ookoo kiikari kuitenkin hintaansa nähden. Aikaisemmin saman kohtalon koki yksi Simmonssin kiikari.
Tämä menee kyllä vähän varsinaisen keskustelun ulkopuolelle mutta:Sako 85 375 h&h magin päällä on schmidt&bender 1,5-6x42. Sitä voi sitten jo sanoa kiikariksi isolla koolla. Palveli aiemmin menestyksekkäästi 458 win magin päällä, eikä kyllä välitä kohtalaisen kovasta rekyylistä eikä kovista kolhuistakaan yhtään mitään. 308 T3:sen matkassa kulkee Meopta 3-12x50 ja kova putki on kyllä sekin, miun mielestä hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaista.Kyllä se vaan miullakin joku päivä vielä tuon rihlan päälle tulee Leupoldin korvaajaksi saksan pojan optiikka, on ne vaan niin omaa luokkaansa.
 
Onkos muuten kellään kokemusta tuosta Tikan T3 9,3x62 kaliberista?
Jep, aloin siis haaveileen uudesta "pyssystä" hirvimetsälle. Tuohon vielä asiallinen kiikari ja äänenvaimennin, niin olisi varmaan aika toimiva peli peltopyyntiin (kyttäykseen) ja ihan metsäänkin.
Puhuvat että äänenvaimennin söisi jonkin verran rekyyliä, liekö perää?
 
Puhuvat että äänenvaimennin söisi jonkin verran rekyyliä, liekö perää?

Kyllä vaimennin jonkin verran rekyyliä kesyttää.

Kannattanee kaivaa jostain 8/2007 Kaliberi-lehti, siinä on oikeasti hyvä testi äänenvaimentajista. Mukana on melunmittauksen lisäksi myös rekyylinmittaus.
9,3x62 ei ollut testattavana, mutta .308 Win ja .338 LM mittaustulokset antavat varmasti infoa oikean vaimentajan valintaan.
 
Kaverilla on T3 Lite Stainless 9.3x62. Hyvä pyssy koiramiehelle keveytensä puolesta ja muovi/rosteri-yhdistelmä kyllä toimii aina, ainakin näin huolimattomalla aseen huoltajalla. Alkuun vähän epäiltiin tuota 2,7kg:n painoa tuommosen kaliiberin kanssa, mutta eipä tuo ysikolmosen rekyyli niin murhaava ole etteikö tuolla voisi ampua siinä missä pienemmilläkin. Vaimenninta se alkuun siihen mietti, mutta on jättänyt hommaamatta tarpeettomana. Rekyylin vaimennin kyllä syö tehokkaasti pois. 458:n päässä miulla oli alkuun BR-tuotteen vaimennin, mutta sitten kun Viron reissua varten kohdistelin aseen ilman vaimenninta, niin tuli opeteltua tuota rekyylinhallintaa oikein kantapään kautta, enkä sitä enää pyssyn päähän laittanut. Tuon uuden kolmeseitenvitosen päähän en vaimenninta enää edes harkitse, on niin kevyt ja näppärä nyt käyttää tuota vehjettä tuolla pusikossa. Sitä paitsi reilu tuhat laukausta noilla "miesten vehkeillä" on opettanut, että rekyyli on vain tunne...
 
No loppuraporttia? Itselläni meni ihan ok ja riistaakin oli kuitenkin enempi kuin odotin. Just eilen illalla tultiin kotia yli viikon reissulta. Vettä satoi ja tuuli joka pvä, eli ilmat ei suosineet mutta silti nykyajan varusteilla jokapvä kuljettiin joku 8-15km. Riistan näkyminen oli aika vaihtelevaa, joku pvä oli vain akkoja liikkeellä ja toisena sitten ukot. Kaikki akka tilanneet jätin ampumatta ja muutenkin valikoin tilanteet. Torstaina sitten kun tiesin että samalla alueella on useampi ukkometso niin ammuin jokavuotisen joulupaistin. Hommassa oli tuuriakin kun pomppuun ammuin ohi ja sitten ukkometso meni aukolle puuhun. Kävin hakemassa kiväärin lähes 1,5km päästä ja takaisin(meinasin oksentaa kun juoksin hakemaan kivääriä, oli näet sellainen sade ja tuuli että en lähtiessä uskonut että mikään lintu olisi puussa tuolla ilmalla). Sitten en enää löytänyt oikeaa puuta missä piti olla metson kun tulin hieman eri suunasta takaisin. Viimein löytyi ja sitten hiivintä kohtuu matkalle(230m). Siitä laukaus ja osuma mutta hieman huono( rinta palasta läpi ja jalka poikki) metso viellä otti korkeutta ja meinasi lähteä aukon toiseen laitaan kun kääntyi ja siivitti suoraan kohti ja paikkasin sitten haulikolla loput. Tämän vuoden poika, paino vain 3,8 suolistettuna ja pyrstö onneton. Mutta samalle kankaalle olen jo vuosien aikana ampunut useamman metson ja nytkin tuolla oli pari vanhempaa ukkoa ja sitten tuo poikue+ 3-5 koppeloa. Pentukoiralle ei oikeastaan saatu tilanteita kun ilmat mitä oli ja en raskinut hirveästi sitä vesi/räntäsateessa pitkillä matkoilla pitää mukana.
 
Kyllä nyt on muutamana oikein kunnon kuulaana aamuna urakalla harmittanut, ettei ole päässyt jänisjahtiin. Meidän urhea Raiku jouduttiin lopettamaan vajaa kuukausi siiten halvauksen takia. Vissiin kasvain selkärangassa. Varmaan menee ens syksykin uuden pennun kanssa opetellessa. Meinas kyllä tulla tippa linssiin kun kuulin metsäkaverin poismenosta, kyllä se oli semmonen velikulta että.
 
Jahas, sitten odotellaan uuden jahtikaverin syntyä. Pitäisi olla luovutusiässä 05/09.
Vanha koiruus saa hoitaa alussa noi riistapaineet, kun nuorukaisen kanssa varataan aikaa koetoimintaan. Sitten joskus 2010-2011 lähetään silläkin jahtihommiin. Siinä vaiheessa alkaa tuo nykyinen LK-SS olemaankin jo eläkettä vajaa (nyt 7v).

Kaveriksi siis tulee Pontteri uros, tai ainakin se on käytännössä varattu ja 1. ottaja tuossa pentueessa.
 
Nyt vituttaa. Nyt on sitten kolmas metsästyskoira peräkkäin jolla on joku virhe joka estää jalostuskäytön. Tällä uusimmalla (kkk) on sellainen vika joka on tiettävästi ensimmäinen tapaus rodulla. Tai siis ei se varmasti ensimmäinen ole, mutta vikaa ei ole tuotu esille. Tutkin sukuja varmaan sata tuntia silmäsairauksien osalta ennen kuin valitsin pentueen ja pääsin vielä päältä valkkaan. Tarvii varmaan lähteä pankkiin hakemaan lainaa ja ostaa valmis jalostusnarttu.

Viikonloppuna neljä supia luolakoiralle. Mutta niitäkin joutui kyllä tosissaan etsimään. Positiivista että koira sentään toimi taas miltei täydellisesti, siis omien mieltymyksien mukaan.
 
No mikäs siinä Koukkarin koirassa on vikana? Miulla nuorempi pystäriuros sai tuossa muutama viikko sitten ensimmäisen, tai ainakin minkä mie olen huomannut, kaatumatautikohtauksen, jotta vituttaa sekin aika huolella. Ja varsinkin, kun rupesi sankari pelaamaan oikein mainiosti nyt toisen syksynsä loppupuolella. Että senkin kohdalla voidaan koe- ja näyttelytoiminta unohtaa. Onneksi ei ole elämä yhden koiran varassa.
 
Linssiluksaatio ?

Noissa joissakin koiraroduissa ruukkaa olemaan aika paljon perinnöllisiä sairauksia.
Onneks nuo Pointterit on melko 'vikavapaata' rotua.
 
Tänään käytiin kaverin kanssa metällä ja saatiin jänis :) Nähtiin myös pyy, mutta ei kehtaa ampua metästysajan ulkopuolella...
 
Voi voi, kun polttelee taas tuo alkava karhujahti. Kylläpä meni taas vuosi vauhdilla.
 
Voi voi, kun polttelee taas tuo alkava karhujahti. Kylläpä meni taas vuosi vauhdilla.

Tänä vuonna tulee taukoa oikeastaan kaikesta metsästyksestä. Päätin tuossa jo juhannuksen jälkeen että muutaman kerran käyn lintumetsällä ja se on siinä. Linnunmetsästys lyhennetty ja paras kaveri karhu/hirvi metsälle siirtyi metsästelemään autuaamille saloille. Joten tuosta ikävästä hommasta tuli sellainen päätös että ei nyt kiinnosta homma yhtään. Kaverin kunniaksi käyn pari hänen vakio lenkkiä kiertämässä ja istuskelen illan nuotiolla.

Siinä muuten Inarin raja-aseman(honkavaara) lähistöllä on nähty useamman kerran tänä kesänä nalle sekä sitten inarin tien ja särkkäjoen tien risteyksessä näin kerran.

Onko tst:llä tietoa että onko hanhia tuolla elimo-kitsi-piilo suunnalla?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom