Matkakertomus: Bali & Gili Trawangan

[Anonymity]

BANGKOK (THAIMAA) - BALI & GILI TRAWANGAN (INDONESIA)


Eli tein kaverin kanssa reissun Balille aikavälillä 23.03-08.04.2009, johon sisältyivät matkustuspäivät…

Olin ostanut Supersaverin kautta edulliset KLM:n meno-paluu -lennot Amsterdamin kautta Bangkokiin (muistaakseni 395 euroa). Valitettavasti KLM:n lento oli myöhässä Suomesta lähdettäessä ja jouduimme siksi yöpymään Amsterdamissa.

Kun vihdoin pääsimme Bangkokiin KLM:n järkkäämällä China Airwaysin lennolla, olimme myöhästyneet Balin jatkolennolta. Ja koska emme saaneet heti lentoja Balille ja olimme kaksi yötä Bangkokissa Khaosan Arealla Sleep With Inn -hotellissa (Rambuttri Road). Tämä siksi, koska Air Asian lentoja ei ollut enää samalla päivälle ja seuraavan päivän lentoja ei ollut lainkaan Balila vietettävän uuden vuoden takia. Lennot Balille maksoivat 11 800 bahtia meno-paluu. Air Asia on käsitykseni mukaan halvin lentoyhtiö, joka lentää Bangkokista Balille eikä heidän lennoissaan ollut mitään valittamista.

Bangkok on minulle jo tuttu edellisiltä reissuilta. Mitä useammin olen käynyt ja oppinut liikkumaan siellä, sitä enemmän alan pitämään kaupungista. Olen yhtä kertaa lukuun ottamatta yöpynyt aina Khaosan Roadin ympäristössä, koska pidän sen ilmapiiristä. Siellä on rento meininki, jossa näkee ihmisiä eri puolilta maailmaa. Khaosanin lisäksi kävimme Lumpini Parkissa sekä Suan-Lun Night Bazaarissa.

Lento Bangkokista Balille taisi kestää nelisen tuntia ja aikaeroa näiden maiden välillä on 1h. Taksi Denpasarin lentokentältä Kuta Beachille maksoi 50 000 Indonesian rupiaa (rp). Otimme huoneen Masai Inn -hotellista, joka sijaitsee siinä Kuta Beachin ytimessä Poppies Lane I -kadulla. kiitos vinkistä jollekin pakkiksen tyypille, joka antoi vinkin Bali-ketjussa. Huone maksoi 350 000rp/yö. Hotelli oli tosi siisti ja siellä oli kaksi uima-allasta. Ilmastoinnit toimivat hienosti ja huoneissa oli jääkaappi sekä TV. Hotellissa oli ravintola, mutta sieltä sai vain aamiaista sekä juotavaa. Olimme Kuta Beachilla neljä yötä.

Itse Kuta Beachin ranta ei ole mikään häävi auringonottoa ajatellen, mutta surffareille se on oiva paikka. Itse otimmekin aurinkoa hotellin uima-altaalla. Kuta Beachin ravintolatarjonta on hyvä niin ruokailun kuin bilettämisenkin osalta. Samoin shoppailumahdollisuudet olivat erityisen hyvät ja siellä on mm. hieno Kartika Plaza ostoskeskus. Kuta Beachin yleisilmapiiri on nuorekas ja siellä on paljon varsinkin australialaisia turisteja (hyvännäköisiä... ). Jos nyt menisin Balille uudestaan, niin jättäisin Kuta Beachin viimeiseksi kohteeksi ja olisin siellä ainoastaan muutaman päivän shoppailemassa sekä bilettämässä.

Koko lomaani en jaksaisi Kuta Beachilla olla, sillä siellä ei ole edellä mainittujen lisäksi oikein mitään erityistä. Tietysti siellä voi harrastaa erilaisia vesiaktiviteetteja, mennä vesipuistoon ja lähteä vaikka vähän kauemmas koskenlaskuun. Kuta cowboys olisi muuten maksanut ilman tinkaamista 500 000 rp. Nämä pojat/miehet ovat sellaisia, jotka myyvät itseään rahasta naisille (ja ehkä miehillekin). Välillä saattavat antaa jopa ilmaiseksi. Maksullisten naisten hintoja en osaa sanoa, mutta niitä Kuta Beachilla riitti samoin kuin miesturisteja...

Balilla voi tietysti vuokrata taksin, jolla voi kiertää saarta ja sen nähtävyyksiä. Valitettavasti vain lyhyistä etäisyyksistä huolimatta aikaa kuluu matkustamiseen teiden huonon kunnon ja liikenteen hitauden vuoksi. Balilla on paljon nähtävää, mutta niiden näkemiseen pitää varata aikaa. Itse emme kerenneet kierrellä saarta tarpeeksi tällä kertaa. Liikenne Balilla on vasemmanpuolesta ja aika hektistä.

Balilla voi tietysti vuokrata itsekin esim. skootterin, mutta ulkomaalaisilta vaaditaan ajokortti, jonka voi kuulemma ostaa Denpasarin poliisilaitokselta. Hinta riippuu siitä, kuinka paljon osaa tinkiä, mutta lienee kuitenkin noin 20 euron pintaan. Poliisit sakottavat kuulemma mielellään turisteja, joilla ei ole ajokorttia tai kypärää. Näin väittää Markus Lehtipuun matkaopas Malesia-Singapore-Bali.

Kuta Beachilta siirryimme Gili Trawanganin saarelle, joka on Lombokin saaristoa. Matka Kuta Beachilta taittui autolla Padang Pain satamaan ja sieltä speed boatilla Gili Trawanganille. Matka nopealla veneellä maksoi 550 000 rp per suunta. Matka ostetaan päivää aiemmin matkatoimistosta ja auto hakee matkustajan hotellilta. Kantajat kantavat rinkat/laukut veneeseen ja sieltä pois. Veneessä tarjotaan ilmaiseksi vettä ja maksua vastaan olutta. Hitailla laivoilla matkanteko on todellakin hitaampaa kaikkine pysähdyksineen ja veneetkin ovat vähän huonompia. Matkalla näimme delfiinien hyppivän.

Gili Trawangan paljastuikin sitten aika ihanaksi paikaksi, jossa oli vastassa turkoosin värinen meri ja rento chillailu-fiilis. Itse saari ei ole kovin suuri ja suurin osa hotelleista sekä ravintoloista sijaitsee siinä ”pääkadun” varrella (satamasta oikealle ja vasemmalle - oikealla kaikki baari, vasemmalla rauhallisempaa sekä paras ranta), jonka kulkee päästä päähän ehkä 15 minuutissa. Saarella ei ole autoja tai skoottereita lainkaan, vaan siellä kuljetaan kävellen, fillareilla tai hevoskärryillä. Hevoskärrykyyti maksaa noin 10 000 rp ylöspäin.

Saarella on ihan normihotelleja muutama sekä bunglow-majoitusta. Majoitushinnoista voi yrittää tinkiä ainakin low seasonilla. Ilman ilmastointia olevat huoneet (tuulettimella) ovat luonnollisesti edullisempia. Itse olimme Gili Trawanganilla neljä yötä.

Mietin tuossa, että maksimissaan jaksaisin olla siellä ehkä viikon verran, sillä tykkään itse touhuta ja nähdä paljon lomillani. Jos kaipaa pelkkää oleilua tai vesiaktiviteetteja, niin sitten paikka on ihanteellinen pidempäänkin oleskeluun. Trawanganilla voi siis sukeltaa, snorklata, meloa, käydä naapurisaarilla, ratsastaa, banaaniveneillä, hiihtää vesisuksilla, surffata, syödä, juoda, ottaa aurinkoa, ottaa rennosti, bilettää, vetää huumeita, pyöräillä jne... En muuten huomannut, että Gili Trawanganilla olisi ollut maksullisia, vaikka paikalliset ukot kyllä huutelivatkin ja yrittivät iskeä. Ruokaravintolat sulkivat ovensa noin klo 22.00 aikaan ja bilettää pystyi eri ravintoloissa päivästä riippuen auringonnousuun saakka.

Gili Trawanganilta siirryimme takaisin Balille Ubudin taiteilijakylään, joka sijaitsee saaren keskiosassa ja jossa kulttuuri on arvossaan. Ubud on tunnettu erilaisista taiteilijoista, jotka kaivertavat puuta, maalaavat, tekevät kivi- ja korutöitä, taidegallerioistaan sekä perinteisistä balilaisista perinnetansseista. Ubudissa on turistitoimisto (ei matkatoimisto), josta voi kysyä vinkkejä erilaisiin juttuihin ja he vaikuttivat ihan "puolueettomilta" suosituksissaan.

Otimme Ubudissa huoneen kahdeksi yöksi Gayatri 2 -hotellista, joka sijaitsee Ubudin keskustassa riisipeltojen äärellä. Huone maksoi 350 000 rp/yö. Hotellin omistaa Ketut -niminen mies, joka osaa suomen kieltä jonkun verran, koska on ollut naimisissa joskus suomalaisen naisen kanssa. Tosin emme itse häntä tavanneet lainkaan.

Ubudissa on mahdollisuus nauttia myös hyvästä ruuasta. Itse suosittelen Monkey Forest Streetin varrella sijaitsevaa hiukan parempaa Ibu Rai -ravintolaa (www.iburai.com). Kyseisessä ravintolassa sai kahdelle hengelle alkuruoat, alkoholittomat juomat, alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan 270 000 rupialla. Hinnassa on huomioitu verot ja tarjoilupalkkiot. Balilla on myös mahdollisuus (Ubudissa ja muualla) osallistua kokkauskursseille. Jos haluaa syödä noin muuten edullisimmissa, paikallisten suosimissa ravintoloissa, niin niiden ravintoloiden nimissä esiintyy sana warung.

Kävimme Ubudissa katsomassa perinteistä Kecak Fire And Trance -tanssishow'ta, joka oli ihan näyttävä show. Liput sinne maksoivat 50 000 rp/hlö ja show kesti tunnin verran. Lisäksi kävimme Monkey Forestissa, jossa oli mahdollisuus käydä katsomassa apinoita. Metsässä ei kannata kantaa mukanaan mitään turhaa, sillä apinat nappaavat helposti ylimääräiset tavarat pois kuljeksimasta. Pääsymaksu oli 15 000 rp/hlö.

Muun ajan shoppailimme Ubudin markkinoilla sekä liikkeissä. Ubudin ostosmahdollisuudet ovat enemmänkin sisustamiseen, koruihin ja taiteisiin suuntautuneita eivätkä niinkään vaatteisiin. Kaupoista löytyy ihan tyylikkäitäkin ja länsimaiseen makuun sopivia tuotteita. Ubud on aika rauhallinen paikka, jossa viihtyisi pidempäänkin, kunhan hotellissa on vain uima-allas, johon pulahtaa tarpeen tullen, sillä mertahan Ubudissa ei ole.

Balilta lensimme takaisin Bangkokiin, jossa yövyimme yhden yön Khaosan Roadilla D&D Inn -hotellissa, joka oli ihan hyvä. Taksi Ubudista Denpasarin lentokentälle maksoi 200 000 rp. Shuttle bus olisi maksanut 50-60 000 rp/hlö. Balilta lähdettäessä joutui maksamaan lentokenttäveron, joka oli 150 000 rp/hlö. Thaimaasta pois lähdettäessä lentokenttäveroa ei enää ole. Lopuksi lensimme Bangkokista Amsterdamin kautta takaisin Suomeen. Onneksi lennot olivat tällä kertaa ajallaan.

Ja jos palataan tuohon hintatasoon, niin itse olen sitä mieltä, että Indonesiassa jotkut asiat maksavat vähemmän kuin Thaimaassa ja jotkut enemmän, mutta suurin piirtein liikutaan samoissa hinnoissa. Kaikken edullisinta Indonesiassa oli noista käymistämme paikoista Ubudissa, sen jälkeen Kuta Beachilla ja kalleinta oli Gili Trawanganilla. Ubudissa ja Gili Trawanganilla on sellainen ärsyttävä juttu, että esim. ravintoloissa verot ja tarjoilupalkkiot eivät välttämättä kuulu listahintoihin, vaan ne lisätään päälle lopuksi. Nämä ”ylimääräiset” kulut ovat 10-15% luokkaa. Kuta Beachilla ne sisältyivät listahintoihin, mikä oli selkeämpää. Yksi hyvältä vaikuttanut shoppailupaikka voisi olla Seminyakin kaupunki, jonka läpi ajoimme. Hinnat ovat kuulemma edullisemmat ja liikkeiden ulkonäkö puoleensavetävä. Etenkin kivan näköisiä sisustusliikkeitä oli siellä sun täällä.

Sähkökatkokset ovat Balilla sekä Gili Trawanganilla yleisiä ja siksi kannattaa pitää taskulamppua mukanaan. Kuulin, että Gili Trawanganin ”pääkadulla” huumehöyryissä olevat paikalliset reaggee-hemmot yrittivät käydä turistien taskuilla näiden palatessa baarista, mutta se jäi tosiaankin vain yrittämisen asteelle, koska nämä tyypit olivat sen verran sekaisin. Ja sit jotkut paikalliset tappelivat välillä keskenään. Muuten täytyy sanoa, että tuolla sai olla aika rauhassa eikä mitään ikäviä tapahtunut, vaikka tietysti turisteja huijataan aina.

Sateen kouriin emme joutuneet kuin muutaman kerran. Vuorilla saarikierrosta tehdessämme sekä yhtenä päivänä Gili Trawanganilla. Sade oli onneksi ohi muutamassa tunnissa. Lisäksi Bangkokissa tuli kaatamalla vettä tunnin ajan juuri ennen lähtöämme. Lämpötilat olivat iltasella noin 27 asteen luokkaa, eli päivällä luonnollisesti sitä enemmän. Balilla kannattaa suojata ihonsa, sillä auringon vaikutus on aika kova, vaikka iho olisikin tottunut aurinkoon, kuten mulla. Paras auringonottoaika oli mun mielestä aamu yhdeksästä ehkä noin puoleen päivään saakka. Sen jälkeen oli tuskaisen kuumaa. Ja musta tuntui, että iltapäivisin taivaalle alkoi kerääntymään enemmän pilviä.


Tässä esimerkkejä hinnoista Indonesiassa:

*Arak (paikallinen viina) maustettuna sitruunalla ja hunajalla (mun mielestä ihan hyvää) 30 000 rp
*Muut paukut noin 50 000 rp
*Paikallinen Bintang -olut: 15-20 000 rp
*Savukeaski 10 000 rp
*Vesi 5000-10 000 rp
*Hieronta (riippuen paikasta) 70- 140 000 rp
*Manikyyri 40 000 rp
*Ruoka 15-60 000 rp
*Snorklausvehkeiden vuokraus 30 000 rp /pvä
*Internet (aika hidas) noin 200 rp /min. paikat sulkevat ovensa noin klo 23.00


Nähtävää ja koettavaa:

*Kintamanin tulivuori
*Ubudin taitelijakylä
*Vesiputoukset
*Tanah Lotin temppeli auringonlaskuineen
*Uluwutun temppeli auringonlaskuineen
*Monkey Forest
*Riisiterassit
*Tanah Lot -temppeli
*Taman Ayun –temppeli
*Bedugul-temppeli
*Three Lakes
*Perinteiset tanssishow't
*Delfiinit Lovinassa
*Elefanttisafarit
*Koskenlaskua
*Vesiaktiviteettaja merellä
*Balilaista hierontaa sekä kauneushoitoja
*Kokkauskurssit


Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että Indonesiassa viettämämme aika (10 yötä) oli liian lyhyt. Olisin halunnut nähdä ja kokea enemmän. Jos nyt menisin uudestaan sinne, menisin ensin Gili Trawanganille ehkä vajaaksi viikoksi. Sen jälkeen menisin Ubudiin muutamiksi päiviksi, josta käsin lähtisin katsomaan nähtävyyksiä ja jossa shoppailisin sisutustavaroita. Lopuksi menisin Kuta Beachille muutamaksi päiväksi shoppailemaan loput rahat pois.

Tykkäsin kyllä Balista ja Gili Trawanganista tosi paljon. Nyt mulla on iso pohtiminen siinä, että kummasta tykkään enemmän, Thaimaasta vai Balista sekä Gili Trawanganista? Ehkä ne ovat molemmat omalla tavallaan kivoja. Balista ei saa kaikkea irti, jos jää pelkästään Kuta Beachin alueelle.



Jos tekstini sisällössä on virheitä, niin niitä saa oikaista!

 

[Anonymity]

Tähän alkuun vähän kuvia muualtakin...

Koska KLM:n lento Suomesta Amsterdamiin oli myöhässä, jouduimme yöpymään yhden yön KLM:n piikkiin Amsterdamissa neljän tähden hotellissa. Myöhästyimme siksi jatkolennoilta ja saimme KLM:ltä hyvitykseksi 50 euron alennuslipun heidän lennoilleen, muutamat ruoat, puhelinkortin sekä selvitymispakkauksen, jossa oli pesuaineita yms. Tässä hotellimme:

Lennon myöhästymisien takia sekä balilaisten uuden vuoden takia jouduimme yöpymään sinne saapuessa kaksi yötä Bangkokissa. Balilla uutena vuotena suljetaan ja peitetään ikkunat sekä ovet ja istutaan sisällä pimeässä. Silloin ei ole mikään paikka auki, ei edes lentokenttä. Turistit saivat oleskella kuulemma hotellialueella.

Bangkokissa yövyimme Khaosan Roadin viereisellä kadulla Rambuttri Roadilla Sleep With Inn –hotellissa, joka maksoi 1150 bahtia/yö:

Khaosan Roadille pääsee helposti lentokenttäbussilla 150 bahtia/suunta/hlö:

Rambuttri Road on vähän rauhallisempi kuin Khaosan Road:

Susie Walkin Streetilla (Khaosan Roadin ja Rambuttri Roadin välissä) on hyvä kauneushoitola ja hierontapaikka (peitetään kaverin kasvot) ja jossa voi osallistua hierontakursseille:

Khaosan Roadilla on mahtavaa istuskella, syödä, juoda ja katsella ihmisiä ympäri maailmaa. Illan päätteeksi on kiva pistäytyä Gulliver’s -ravintolassa:

Khaosan Road päivällä:

Khaosan Roadilla polkeva Mr Thailand on maalannut fillarin pinkiksi sitten viime näkemän:

Khaosanilla saa syödä katukeittiöistä vaikka minkälaisia herkkuja, esim. heinäsirkkoja, torakoita toukkia… Ja sitten on perinteiset pad thait, joka maksaa noin 30 bahtia (vajaa euro):

Lumpini Parkissa on kiva käydä rauhoittumassa, urheilemassa tai katselemassa eläimiä:

Lumpini Parkin vieressä olevassa Suan-Lun Night Bazaarissa on kiva viettää iltasella aikaa syöden, juoden ja shoppaillen.:

Bangkokissa ollessa piti käydä syömässä ehkä maailman paras jäätelöannos Swensen’sillä:

Indonesian lippu:

Indonesiaan tullessa pitää täyttää erinäisiä lippusia sekä ostaa viisumi, jonka pystyy maksamaan ainakin euroilla ja dollareilla. Hinta oli noin 25 euron paikkeilla:

Denpasarin lentokenttä Balilla:

Kuta Beachin kartta:

Masa Inn –hotellimme Kuta Beachilla Balilla. Hotelli sijaitsee Poppies Lane I varrella:

Kuta Beachin kadut ovat aika kapeita, kuten tämä Poppies Lane I:

Kuta Beachin rantakatu:

Kerjäläisiä on aika paljon:

Kuta Beachin ranta ei kyllä ollut mikään auringonpalvojan unelmakohde sen roskaisuuden ja isojen aaltojen takia. Eikä hiekkakaan ollut puuteria. Surffareille se on hyvä paikka:

 

[Anonymity]

Rannalla on kyllä muuta puuhattavaa. Siellä voi pelata shakkia, mikä oli aika yleinen ajanviettotapa Balilla, pitää markkinoita, syödä sekä juoda ja chillailla muuten päivä- ja ilta-aikaan auringonlaskua katsellen:

Hierontaa ja muita kauneuspalveluita saa melko edullisesti. 10 000 Indonesian rupiaa on 0,70 euroa:

Kuta Beachilla on erimaalaisia ravintoloita joka lähtöön. Bali Agung oli aika hyvä indonesialainen ravintola (Poppien Lane I). Itse indonesialainen ruoka on ihan syötävää, mutta ehkä aavistuksen mitäänsanomatonta mun makuun:

Kuta Beachilla sijaitseva Forrest Gump –ravintola on kuulemma hyvä:

Kuta Beachilla oli paljon biletyspaikkoja, joista mun suosikiksi nousi Espresso Bar, jossa bändi soitti asiakkaiden toivemusiikkia. Myös yleisö pääsi laulamaan ja soittamaan mukaan:

Herätyskelloja ei tarvitse, sillä kukon kiekumiseen herää helpolla:

Kuta Beachin kadut ovat vilkasliikenteisiä ja siellä on ”vääränpuoleinen liikenne”. Kuta Beachilla on erinomaiset shoppailu mahdollisuudet. Sieltä löytyy niin aitoa tavaraa kuin markkinatavaraakin. Hyvännäköisiä vaatteita sekä tavaroita kodinsisustamiseen:

Sari Clubin pommiräjähdyksen uhrien muistomerkki:

Legian Beachin puolelta, joka on hiukan rauhallisempi kuin Kuta Beach:

 

[Anonymity]

Vuokrattiin taksi käyttöön päiväksi, mikä maksoi 450 000 rp sekä pääsymaksut päälle, jotka olivat noin 3000-10 000 rp/hlö. Käytiin katsomassa Tanah Lot- ja Taman Ayun -temppelit sekä Budgulin alue. Etäisyydet Balilla ovat lyhyitä, mutta huonojen sekä kapeiden teiden takia matkaa pitää taittaa kauan. Siksi yksi päivä koko saaren kiertämiseen ei riitä. Kesken kierrosta mun kamera hajosi enkä saanut Tanah Lotista ja Budgulista kuvia. Tai sain, kun ostin käytetyn filmikameran eräästä kylästä. Tarttee jossain vaiheessa kehittää filmit ja skannata ne tänne esille. Hajoitin reissussa yhteensä kaksi digitaalikameraa. Yhden vajaan vuoden ikäisen ja yhden viikon vanhan... Hyvä minä! Tässä joitain kuvia Royal -temppelin alueelta ja matkan varrelta, jossa näkyi vaalimainoksia tuon tuosta:

Matka Gili Trawanganille (Lombok) kesti Speed Boatilla noin 1,5-2h. Slow Boatilla se olisi kestänyt pysähdyksineen ehkä 6-8h. Matka-aikaan tulee lisätä vielä ajomatka Padang Pain satamaan. Matka Speed Boatilla maksoi autokuljetuksineen 550 000 rupiaa yhteen suuntaan. Tässä kuvia Padang paista ja mereltä. Matkalla veneen henkilökunta teki muutamaan otteeseen jotain ilmeisesti uskonnollisia rituaaleja:

Gilin saarten kartta:

Tässä saapuminen Gili Trawanganille:

Tässä meidän ensimmäisen yön hotellihuone Tir Na Nóg –irkkubaarin takana olevassa hotellissa (samaa lafkaa). Huone maksoi n. 300 000 rp/yö, mutta me lähdettiin pois sieltä, kun ilmastointi ei pelannut kunnolla:

Seuraaviksi öiksi otimme bungalowin Blue Beach Cottagesta, jossa oli kylpyhuone mukavasti taivasalla. Bungalow maksoi 300 000rp/yö: Lisäksi vuokrasimme fillarit, jotka maksoivat 50 000 rp/pvä/pyörä:

Gili Trawanganin ”pääkatu”:

Gili Trawanganin shoppailumahdollisuudet ovat huonot naisnäkökulmasta katsottuna:

Jostain syystä Gili Trawanganin kissoilla on töpö- tai käppyrähännät jo syntyessään:

 

[Anonymity]

Kuvia Gili Trawanganin rannalta, rantatuolit olivat ilmaisia:

Kuvia Gili Trawanganilta:

Gili Trawanganilla on hyviä ja viihtyisiä ruokaravintoloita, josta saa muutakin kuin ruokaa ja juomaa ja sen kyllä huomaa varsinkin joidenkin paikallisten rastatukkien osalta. Missään muualla ei allekirjoittaneelle ole tarjottu niin paljon huumeita niin lyhyessä ajassa kuin siellä ja täysin avoimesti:

Gili Trawanganilla biletetään. Ravintolat sopivat keskenään, milloin mikin ravintola on auki aina auringonnousuun saakka. Tässä kuvia Sama Sama –ravintolasta, jossa soittaa joka päivä reaggee-bändi. Välillä yksi inkkari käy vetämässä siellä muutaman biisin. Lisäksi tässä on kuvia Tir Na Nóg –irkkubaarista, josta saa muuten hyviä lihavartaita:

 

[Anonymity]

Gayatri 2 -hotellimme Ubudin taiteilijakylässä Balilla:

Ubudin markkinoilta:

Ubudin palatsi:

Kokkauskurssi Ubudissa:

Näkymiä Ubudissa:

Monkey Forest Ubudissa:

Kecak Fire And Trance Dance:

 

[Crowley]

Olipas komia rapsa. Kivasti nostaa omaa matkakuumetta tallanen!

Edit: kappas kerkes uutta kuvaakin tulemaan ku kirjotteli

 

[Anonymity]

Pahoittelen joidenkin kiven osalta huonoa laatua ja laitan lisää kuvia, jos filmikameralla otetut valokuvat onnistuvat ja löydän skannerin jostain. Eli kuvia Tanah Lot -temppelistä sekä Bedugulista.

 

[Anonymity]

Muutama hassu kuva lisää…



Taikasieniä oli tarjolla joka paikassa Gili Trawangilla... Musta tää on tavallaan aika outoa, kun Indonesiassa on noin yleensä kait aika tiukka huumausainelaki ja kovat rangaistukset - jopa kuolemantuomioita. Ei pitääkö tästä päätellä, että kovemmilla rangaistuksilla ei ole mitään rikoksia vähentäviä vaikutuksia…?:

Kalastajien ”tukikohta” Lombokin saaren edustalla:

Kuta Beachilta:

Gili Trawanganilta:

Lombokin saaren satamasta:

Kananmunakuljetus. Vähänkö jänskätti kuljettajan puolesta…:

Tää koristus vähän pysäytti Ubudin hotellin seinässä. Kyseessä on kuulemma kuitenkin joku hindumerkki:

Ubudin hotellin pihalla oleva koristus:

 

[123jippo]

Olipa siis todella upee rapsa, kiitos tätä oli kiva katsoa ja tosta saa hyvän käsityksen millainen paikka on kyseessä ja hyviä kuvia on sopivasti eli paljon

En tiennytkään että noi liskot kiipee puuhun. Aika paljon taitaa olla turismia tuolla ja englannilla varmaan pärjää mainiosti. Indonesia vaikuttaa todellakin käymisen arvoiselta. Mikä tuolla on valtauskontona?...Wikistä löytykin etä hinduja taitaa olla porukka tuolla. Kuvat parani kun siirryit kodakiin siitä canonista, huomaa selvästi koska kamera vaihtu.

 

[Suikki]

Paljon kiitoksia tästä!

Todella mukavia kuvia! Vaikkakin ei nämä omaa oloa kyllä helpottanut kun itse olen reissusta palannut viikko sitten (miten sitä pääsis takas ja nopeesti).

Indonesia näyttää kyllä käymisen arvoiselta paikalta. Olen samaa mieltä Bangkokista, joka kerralla kaupungista tykkää vaan enemmän.

 

[Anonymity]

Olipa siis todella upee rapsa, kiitos tätä oli kiva katsoa ja tosta saa hyvän käsityksen millainen paikka on kyseessä ja hyviä kuvia on sopivasti eli paljon

En tiennytkään että noi liskot kiipee puuhun. Aika paljon taitaa olla turismia tuolla ja englannilla varmaan pärjää mainiosti. Indonesia vaikuttaa todellakin käymisen arvoiselta. Mikä tuolla on valtauskontona?...Wikistä löytykin etä hinduja taitaa olla porukka tuolla. Kuvat parani kun siirryit kodakiin siitä canonista, huomaa selvästi koska kamera vaihtu.

Varaanit:

En mäkään tiennyt, että noi varaanit kiipeävät puihin ja siksi sain melkoisen paskahalvauksen, kun näin sellaisen siellä. Oletan siis, että toi puussa oleva lisko on sellainen samanlainen, kuin mitä niissä joissa uiskenteli siellä Lumpini Parkissa. Toi puussa oleva oli vaan pienempi kuin mitä joessa olevat puolitoistametriset.


Englannin kieli:

Englannilla pärjäsi suht hyvin niissä paikoissa, jossa oli paljon turisteja. Eli siis kaikissa niissä, missä kävin itsekin (Kuta Beach, Gili Trawangan ja Ubud). Ainoastaan pienemmillä paikkakunnilla ei englantia niinkään osattu.

Yllätyin siitä, että kun lähdin Bangkokissa Khaosan Arealta jokilaivalla sinne toiselle puolelle jokkee (mikä joki lienee siinä vieressä?), niin sillä toisella puolella englannin kielellä ei kunnolla pärjännyt. Luonnollisesti ymmärrän, että jos ei ole paljoa turisteja, niin silloin sitä kieltä ei tarvitse kauheasti puhua. Käytiin siellä pikaisesti yksillä markkinan tapaisilla sekä syömässä jätskiä viimesenä päivänäja eron huomasi kyllä hinnoissakin, eli siellä oli halvempaa. Joen ylittäminen jokiliavalla taisi maksaa 13 bahtia.


Uskonto:

Tässä vähän referointia Markus Lehtipuun matkaoppaasta, jonka itsekin allekirjoitan... Balilla suurin osa ihmisistä on hinduja, eli ihan letkeä ja värikäs meno siellä oli. Käsitykseni mukaan se on kehittynyt Intian hindulaisuudesta omaksi balilaiseksi hindulaisuudeksi. Heille tuntui olevan hyvin tärkeää noi tietyt uskonnolliset rituaalit ja ne näkyvät kaikkialla. Melkein joka päivä jossain päin saarta näkyy temppelijuhlia, seremonioita, hautajaisia tai muita uskonnollisia juttuja. Balilaisille kuolema ei ole pelottava asia, vaan sitä juhlitaan hymyssä suin. Kremaatiot ovat näyttäviä tapahtumia.

Hindulaisuus oli Jaavan pääuskonto, kunnes islma syrjäytti sen. Tämän jälkeen Jaavan hindulainen kuningaskunta pakkasi tavaransa ja pakeni Balille. Hindulaisuudesta tuli balilaisten pääuskonto. Kristinusko, islman ja kiinalaisten uskonto ovat jääneet vähemmistöksi. Muualla Indonesiassa islaminusko on taas se pääuskonto ja onhan Indonesia käsitykseni mukaan maailman suurin muslimivaltio.

Joka aamu balilaiset jättävät uhrinsa hengille, kotien, kauppojen ja hotellien edustoille, jalkakäytäville, alttareille sekä muihin merkittäviin paikkoihin. Jokaisessa talossa on oma kotitemppeli (Sanggah). Ja jokaisessa kylässä oma kylätemppelinsä (Pura Desa). Hindulaisuuden kolme pääjumalaa, joita Balilla palvotaan ovat Shiva, Vishnu ja Brahma sekä näiden lisäksi on ylijumala, jonka nimi on Sang Hyang Widhi Wasa.

Gili Trawanganilla Lombokissa oli sitten enemmän muslimeja, mutta turistit eivät kyllä huomaa sitä mitenkään erityisesti. Trawanganilla on kuulemma ainakin hinduja, muslimeja ja kristittyjä.


Matkustaminen Balilla:

Ja jos puhutaan liikkumisesta, niin Balilla voi turisti liikkua takseilla, skoottereilla/moottoripyörillä, vuokra-autolla, Perama-bussilla ja Bemoilla. Perama-yhtiö on hallituksen firma, joka hoitaa käsitykseni mukaan bussimatkat pidempien etäisyyksien välillä ja liput ostetaan erikseen matkatoimistoista. Firma järjestää matkalle lähtiessä noudot hotellilta sekä kuljetuksen Peramatoimistoon. Bemot ovat taas pikkubusseja, jotka kulkevat lyhyempien reittien välejä ja käsitykseni mukaan matka maksetaan bussissa. Bemot erottaa ilmeisesti siitä, että niissä on sivuovi auki, joista matkustajat hyppäävät kyytiin. Kirjoitin näitä tietoja tuon Lehtipuun matkaoppaan avulla.



P.S. Miten sait selville sen, että vaihdoin Canonista Kodakiin? Saako sen selville jostain kuvan ominaisuuksista vai mistä? Jotkut Kodakin jutut olivat parempia kuin Canonissa ja joistakin jutuista en tykännyt olenkaan sillä vähäisellä käyttökokemuksellani.

Ostin ton Kodakin sieltä Kuta Beachilta yhdestä ihan oikeasta elektroniikkaliikkeestä ja se toimi viikon verran. En tiedä hajosiko se siksi, että tipahdin yhteen viemäriin ja kamera kolahti maahan vai jotenkin muuten. Toisaalta mulla on mielikuva, että jo ennen tota kaatumista kamera ei auennut kunnolla, kun sen avasi. Epäilen siis jotain kosketushäiriötä. Eli kun painan on/off -nappulaa, mitään ei tapahdu.

Voiko muuten kamera mennä rikki, jos siihen laittaa "vääränlaisen" AA-pariston? Mä olen käyttänyt tossa kamerassa ladattavia AA-paristoja sekä kaupasta ostamiani tavallisia kertakäyttöisiä AA-paristoja. Olen ihan käsi näissä tekniikkaan liittyvissä asioissa. Takuu on kyllä voimassa, mutta en ole löytänyt netistä paikkaa Suomessa, johon kameran voisi lähettää huoltoon. Onko sellaista edes?

 

[123jippo]

Yllätyin siitä, että kun lähdin Bangkokissa Khaosan Arealta jokilaivalla sinne toiselle puolelle jokkee...Joen ylittäminen jokiliavalla taisi maksaa 13 bahtia.

Muistelen että 4 batia semmosella lautan tapasella vähän etelämpää tosin. Anyway lähes ilmasta on

Hindulaisuus oli Jaavan pääuskonto, kunnes islma syrjäytti sen. Tämän jälkeen Jaavan hindulainen kuningaskunta pakkasi tavaransa ja pakeni Balille. Hindulaisuudesta tuli balilaisten pääuskonto. Kristinusko, islman ja kiinalaisten uskonto ovat jääneet vähemmistöksi. Muualla Indonesiassa islaminusko on taas se pääuskonto ja onhan Indonesia käsitykseni mukaan maailman suurin muslimivaltio.

Joo siksi olinkin hämmästynyt noista sun temppelikuvista ja asiasta kysyin. Täytyykin kävästä tuolla Balilla joskus kun naapurimaissa liikkuu.

P.S. Miten sait selville sen, että vaihdoin Canonista Kodakiin? Saako sen selville jostain kuvan ominaisuuksista vai mistä? Jotkut Kodakin jutut olivat parempia kuin Canonissa ja joistakin jutuista en tykännyt olenkaan sillä vähäisellä käyttökokemuksellani.

Kamerat tallentaa kuvaan monia tietoja mm- käytetyn kameramallin ja luin sen sieltä ns. 'ExIf'-tiedoista. Kuvista näkee heti kun kamera vaihtui, oli aika haaleita nuo Canonin kuvat.

Voiko muuten kamera mennä rikki, jos siihen laittaa "vääränlaisen" AA-pariston? Mä olen käyttänyt tossa kamerassa ladattavia AA-paristoja sekä kaupasta ostamiani tavallisia kertakäyttöisiä AA-paristoja. Olen ihan käsi näissä tekniikkaan liittyvissä asioissa. Takuu on kyllä voimassa, mutta en ole löytänyt netistä paikkaa Suomessa, johon kameran voisi lähettää huoltoon. Onko sellaista edes?

Ymmärtääkseni ladattavat AA-paristot saattaa rikkoa kameran elektroniikan koska niissä ladattavissa akuissa (=paristo) jännite vaihtelee kovastikin. Monissa kameramalleissa kielletään erikseen ladattavien paristojen käyttö ja toiset mallit kestää sitten paremmin. Joka tapauksessa kameroissa on ehkä parempi varmuuden vuoksi käyttää erikoisia ladattavia paristoja esim. 'eneloop'-merkkisiä. Kyllähän Kodakilla huolto täytyy suomessa olla, eri asia sitten on saako takuuseen koska kamera ostettu aasiasta.

 

[Anonymity]

Muistelen että 4 batia semmosella lautan tapasella vähän etelämpää tosin. Anyway lähes ilmasta on .

Sain muistaakseni 7 bahtia takaisin, mutta maksoin muistaakseni 20 bahtin setelillä. Tai kympin kolikolla. En muista enää. Joten sama se

Ymmärtääkseni ladattavat AA-paristot saattaa rikkoa kameran elektroniikan koska niissä ladattavissa akuissa (=paristo) jännite vaihtelee kovastikin. Monissa kameramalleissa kielletään erikseen ladattavien paristojen käyttö ja toiset mallit kestää sitten paremmin. Joka tapauksessa kameroissa on ehkä parempi käyttää erikoisia ladattavia paristoja esim. 'eneloop'-merkkisiä. Kyllähän Kodakilla huolto täytyy suomessa olla, eri asia sitten on saako takuuseen koska kamera ostettu aasiasta.

Saatoin siis myös rikkoa kameran noilla paristojen kanssa sähläyksellä. En oikein perehtynyt noihin ohjeisiin, kun en jaksanut alkaa suomentamaan sitä tekstiä. Mun englannin kieli ei ole mitään huippua ja varsinkin ton tyyppinen sanasto on mulle enemmänkin hepreaa. Onneksi toi kamera ei maksanut kuin 108 euroa. Canonin kameran hajoitin taas puduttamalla sen maahan. Mä olen viimeisen 4-5 vuoden aikana hajoittanut vasta 4 digitaalikameraa...

 

[Anonymity]

Ja vielä muutamia kuvia lisää...



Khaosan Road (Bangkok) illalla:

Varaani Lumpini Parkissa Bangkokissa:

Suan-Lum Night Bazaarin kartta Bangkokissa:

Kuta Beachin ranta Balilla:

Kuta Beachin vesipuiston mainos Balilla. Liput maksavat paikallisten ihmisten arvioiden mukaan noin 100 000 rp:

Poppies Lane I Kuta Beachilla Balilla:

Hintoja Gili Trawanganilla:

Tir Na Nóg –irkkuhotellin parveke ja pihapiiriä Gili Trawanganilla. Huoneet sijaitsivat kaksikerroksisissa rakennuksissa. Tämä meidän huone oli kakkoskerroksessa. Uima-allaskin tuolta alueelta löytyi, mutta se ei ollut tällä hetkellä käytössä:

Gili Trawanganin ”pääkadun” varrelta sekä muualta saarelta:

Tähän mennessä maukkaimman thaimaalaisen Green Curry –ruoka-annoksen söin Gili Trawanganilla Horizon -ravintolassa:

Vaalimainontaa Balilla:

Ubudista Balilta:

Gayatri 2 –hotelliin kuuluva ravintola Ubudissa muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellista, jossa aamiainen tarjoiltiin:

Riisipellolta Ubudista Balilta:

 

[Anonymity]

Nämä seuraavat kuvat on otettu eräästä balilaisesta kylästä ostetulla filmikameralla, jonka ostin kun rikoin digitaalikamerani. Tämän jälkeen ostin Balilta vielä yhden uuden digitaalikameran, mutta se hajosi puolessatoista viikossa.

Koska en omista skanneria, valokuvasin nuo teettämäni valokuvat äsken uudella digitaalikameralla, jonka ostin tänään. Tämä uusin digitaalikamerani on viides kamera neljän ja puolen vuoden sisään (kaikki muut olen hajoittanut)... ;)

Valokuvat ovat siis liian tummia ja rakeisen näköisiä em. seikkojen tähden, mutta toivottavasti niistä on jotain iloa.



KUVIA BALILTA

Maalaiselämää:

Maalaiselämää:

Maalaiselämää:

Riisiterasseja:

Hautajaissaattue:

Hautajaissaattue:

Riisiterasseja:

Maalaiselämää:

GAYATRI 2 -HOTELLI UBUDISSA

Tämä hotellin työntekijä jättää jumalille uhrin. Kuva on otettu meidän terassilta:

ULAN DANU -TEMPPELI BRATANISSA

TANAH LOT

Valitettavasti temppelistä ei ole parempaa kuvaa:

Markkinameininkiä:

Tämä käärme oli pelkkä turistihoukutin ja sen nahka tuntui inhottavalta:

Tanah Lotin auringonlaskut ovat kuuluisia. Itse emme ehtineet jäädä odottelemaan sitä:

 

[Huppe]

Parhautta ja hienointa. Kiitokset varsinkin Thaimaa-kuvista. Tulipas ikävä tuonne.

Katselen paremmalla ajalla muutkin fotot, tätä on pakko kommentoida:

Tuo sali on muuten aivan tosiaan HC-sali. Jessus että on isoja (Thaikuiksi) ukkeleita tuolla ja tosiaan kun lämmintä on 8 miljoonan asukkaan kaupungin keskustassa 45 astetta niin voi itse kukin kuvitella mimmoista duunia tuo raudan nostelu tuolla on.

Tuossa takana pirun hyvä leikkikenttä jossa tullut vietettyä kymmeniä kertoja. Salin skippasin

 

[Anonymity]

^

Täytyy myöntää, että kerrankin meikäläinenkin käänsi päätään thaimiesten perään...

 

[derego]

Kiitos tästä, hyviä kuvia. Matkakuume iskee, vaikka ulkona paistaa aurinko

 

[Meah]

Hienoja kuvia ja tosi kattava matkakertomus! :thumbs: