Jos noin asian kuvailet, niin kyllä tuo varmasti raskaansarjan miehillä melko voimille käyvää on, mutta ei tuosta lavakärsimyksestä - jossa varsinainen suoritus on edelleenkin se pelkän ulkonäön arviointi - huolimatta kehonrakennuksesta saa IOC:n kriteereillä vielä mitään urheilusuoritusta aikaiseksi, kuten edes mennyt IOC:n presidentti Lordi Killian vastasi Ben Weiderille - hänen anoessaan bodaukselle olympiakelpoisuutta - 70 -luvun alussa. "Vain minun kuolleen ruumiini ylitse" töksäytti Lordi. Nyt on noin 50 vuotta mennyt ja tilanne on edelleen sama, vaikka antidopingin oman agendan johdosta joitakin strategisia "urheiluksi" tunnustamisen myönnytyksiä onkin tehty fyysiikkalajien osalta.
Btw. Jos tuon lavalla esiintymisen kokee erityisen raskaaksi, niin eräänlaisena valmistelevana harjoituksena voisi ohjelmaan liittää jonkin kiinalaisen sisäisen lajin hengitys -ja seisomisharjoituksia, joiden avulla voi muutaman kuukauden kuluessa alun kovan kärsimyksen kautta oppia olemaan rennosti, vaikka lihakset ovat samaan aikaan pitkiäkin aikoja staattisessa jännitystilassa. Jos tämän opin käy läpi, niin lavalla olo ei tunnukkaan enää niin kovin raskaalta.
Vaikka joillakin kehonrakentajilla on kyllä todella hyvä liikkuvuus ja koordinaatio, niin suurimmalla osalla on taas ihan normaalitasolla. Jäätyneet olkapäät ovat joillakin rajoitteena tai sitten massan kasvu. Mutta bodykisoja olen seurannut aina tuolta 70 -luvun alusta saakka, enkä ole vielä tähän päivään saakka onnistunut huomaamaan, että kehonrakennus vaatisi kuitenkaan mitään erityisen hyvää koordiaatiota tai liikkuvuutta. Jos näitä verrataan painiin tai potkunyrkkeilyyn, niin liikutaan jo aivan eri levelillä, vaikka isot ukot usein ovatkin vähän kankeampia..