BB PRO Marko Savolainen

Meta title: Marko Savolainen – suomalainen kehonrakennuslegenda

Meta description: Marko Savolainen -ketju: kisat, fysiikka, treenit, terveys, videot, haastattelut ja tarinat suomalaisesta kehonrakennuslegendasta.


Päihdeongelmat ovat niin moniulotteisia, ettei niihin ole helppoja vastauksia.

Olin kerran mukana keskustelussa, jossa joku toivoi “pirinistille pikaista kuolemaa” ja muuta vastaavaa. Samassa pöydässä sattui kuitenkin olemaan perhekodissa työskentelevä henkilö, joka totesi osuvasti: “Monelta on vedetty matto alta jo ennen kuin on edes opittu kävelemään.”
Matthew perryn (frendien chandler) vanhemmat hoiti häntä tyyliin 14PÄIVÄN ikäsenä ekan kerran opiaateilla. Muistaakseni. Kirjassaan kerto että sillä oli vauvana koliikki ja sitä ''hoidettiin'' helvetin vahvoilla lääkkeillä. Siin on vähän huonot kortit annettu.

Jos muistan oikein, Sama tais olla eminemillä, että helvetin nuoresta saakka hoidettiin tyyliin vahvoilla päihdyttävillä lääkkeillä.

edit. saatika CHESTER BENNINGTON(:heart::heart:), joka 9 vuotiaana ekan kerran joutu seksuaalisen hyväkskäytön uhriks. 11vuotiaana ekan kerran kovia huumeita.
 
Mutta sitten on helvetisti vain sellasia ihmisiä, jotka päätti kokeilla ja jääkin nopeasti koukkuun ja kun tuohon lisää huono valinta kaveriporukoissa, soppa on valmis. Käsitin myös, että eihän Makella ollut mitään tuollaista, halusi vaan boostata treeniä ja sitten tässä ollaan.

Toki löytyy monelta lapsuudesta traumoja, mutta on paljon, joilla oli ihan normaali lapsuus.
 
Geenit ja säkä. On helppo arvostella ongelman ulkopuolelta. Että se vaan kiinni itsestä ja päätöksistä. Niillä kellä se niistä kiinni ei ole ongelmaa. Hyvin yksinkertaista. Ja kun homma omassa hallinnassa niin sitten dissataan niitä joiden tilanne eri. Mullakaan ei oo päihdeongelmaa mutta oon pikkuhiljaa alkanut ymmärtää niitä joilla on ja oon kiitollinen että itse voi noissa asioissa olla se joka päättää vapaasti omalla kohdalla. Mutta tajuan ettei se ole itsestään selvää. Ja ylipäätään jokainen voi päihteiden käytössä edetä ja voi pitkään olla se joka päättää ottaako val ei. Mutta jos homma etenee huomaamatta vuosien myötä liian pitkälle ja käy lisäksi jotain huonoja juttuja niin kuka vaan voi huonolla säkää löytää itsensä siltä sektorilta ettei ole enää se joka määrää vaan addiktio vie. Tän toki jos tiedostaa alun alkaen niin ei päädy siihen. Mutta on sekin siitä kiinni millaiset kortit ja miten elämä menee myös meistä riippumattomien mutta meihin liittyvien asioiden suhteen. Ollaan kuitenkin inhimillisiä erehtyviä olentoja eikä roboja

Omalla kohdalla ainakin merkittävä tekijä oli pitkään hanskassa pysynyt satunnainen käyttö ja jaksottaisuus. Ylimielinen ajatus siitä, että "noilla narkkareilla ei vain ole itsekuria". Ja toki se, että riippuvuuskäyttäytyminen alkoi, kuten monella muullakin, niin nuorena. Ei sitä yli 25-vuotiaana enää olisi tehnyt tiettyjä päätöksiä, mutta jossain vaiheessa en ainakaan itse kokenut tiettyjä asioita valintoina, vaikka joku ne saa sellaisena kokea. Tai toinen vaihtoehto niiden olojen kanssa olisi ollut oman elämän päättäminen, jota en onneksi valinnut. Pian olen ollut 4 vuotta ilman mitään päihteitä, ja alkuun vaati ihan sairaalaolosuhteita, ei se ilman ollut enää mahdollista. Tai no koville jätkille olisi toki varmaankin ollut. Mutta ikinä en ole mistään ollut niin onnellinen kuin siitä, että siinä lopulta onnistuin, ja toivon kaikkien oikeasti riippuvuussairauksista kärsivien hakeutuvan hoitoon. Ei ole mikään mielipidekysymys, onko kyseessä sairaus vai ei.
 
Vaikka maken olemus tuossa tuoreessa podcastissa ei niin hyvä todellakaan ole niin silti äijä puhui edelleen paljon asiaa kuten se että ne massat pitää olla hommattuna viiden vuoden sisällä siitä kun on todella aloitettu tavoitteellinen treenaaminen jos se tavoite on kilpailla oikeasti maailman parhaita vastaan kuten makella. Se yksilön todellinen potentiaali maailman huippua ajatellen kyllä selviää suht lyhyessä ajassa. Meillä on täällä härmässä oikeasti ihan vitun kallua porukkaa jotka selittää jostain ammattilaisena kisaamisesta vaikka ei kyetä edes voittamaan sm kultaa viime vuosien erittäin heikkotasoisessa raskaassa sarjassa. Se on oltava tyyliin lights out voitto overallin kera sm:ssä jos tavoite on kisata oikeasti maailman huipulla, ketään muuta kuin Sihvonen ei ole maken jälkeen nähty jolla tällaista potentiaalia oikeasti on. Tuolla douppipuolella joku reilu 20 vuotias kaveri kertoo tekevänsä vinoapenkkiä roinat koneessa jollain 70-75 kg:lla uhoten olevansa kisalavoilla vetäen vaikka kaikki mahdolliset myrkyt. Jonkun pitäis tuollekin jo tässä vaiheessa oikeasti tehdä selväksi ettei yhtäänmitäänjakoa tule olemaan, jäävettä ämpärillinen päähän ja kunnon poskilitsaria edestakas niin että soi. Toisaalta missään muussa lajissa tuskin ei ole eikä koskaan tule olemaan yhtä suurta viidearvoa kuin roinabodauksessa näin seuraajan näkökulmasta katsottuna.
 
Riippuvuus riippuu paljon myos aivokemiasta. Mulla on ollut pari selittamatonta ajanjaksoa elamassa. Ekan aikana pari viikon aikana oli selittamaton ja alyton himo ruokaan. En tieda miksi. Mietin etta vittu jos mulla olis tallainen olo 365 paivaa vuodessa minusta tulisi taatusti lihava. Se sitten meni pois itsekseen, ilman mitaan syyta. Toinen oli jakso jolloin ilman mitaan jarkevaa syyta oli kova masennus paalla, oli taysin vetamaton olo ja energiat oli lahes nollassa. Kylla siina vakisinkin alkoi tehda mieli ottaa kalja tai tehda drinkki etta olo vahan parantuisi. Samalla tavalla mietin etta ei hemmetti jos koko ajan olisi tallainen olo paakopan sisalla, jollain keinolla varmaan yrittaisin parantaa sita oloa. Tamakin jakso meni ohi itsekseen. Noitten kokemuksia jalkeen en ole tuominnut lihavia ja addiktoituneita yhta hanakasti kun ikina ei tieda milta jostain voi tuntua.
 
alyton himo ruokaan
Ne ketkä on riippuvaisia syömiseen, eivät koe varsinaista himoa sitä ruokaa kohtaan.
Se ruoka suussa vaan ruokkii hyvänolon tunteen johon voi turruttaa ahdistavat ajatukset, aivan kuten alkoholistilla viina.

Tai ainakin moni hengenvaarallisesti lihava ihminen on kertonut että osalla on oikeasti kylläinen olo ja he tuntevat että vatsaan ei mahtuisi enempää mutta ahmivat silti koska varsinkin sokeri koukuttaa
 
Valintoja nuo silti on loppupeleissä.
Vaikka olis mikä lapsuus tai tämän hetkinen tilanne niin itse ne valinnat tehdään ja yleensä tiedetään seuraukset mutta ne ei siinä hetkessä kiinnosta.
Valitaan se helppo tie.
Tiedän että monen mielestä sairaus mutta itse erimieltä.
Jos mä nyt lähden dokaamaan ja menee duunit ni peiliinkatsomisen paikka, ei minkään sairauden syyttely siinä auta. Taikka dokuputki ja kankkusesssa sit viikon sairasloma ni eihän se menis läpi.
 
Valintoja nuo silti on loppupeleissä.
Vaikka olis mikä lapsuus tai tämän hetkinen tilanne niin itse ne valinnat tehdään ja yleensä tiedetään seuraukset mutta ne ei siinä hetkessä kiinnosta.
Valitaan se helppo tie.
Tiedän että monen mielestä sairaus mutta itse erimieltä.
Jos mä nyt lähden dokaamaan ja menee duunit ni peiliinkatsomisen paikka, ei minkään sairauden syyttely siinä auta. Taikka dokuputki ja kankkusesssa sit viikon sairasloma ni eihän se menis läpi.
Totta kai valinnat tehdään itse mutta voi kun se menisikin oikeassa elämässä noin helposti 😅

Jos ihmisellä on vakava masennus, se ei korjaannu sillä että "Ajattelenpa nyt positiivisesti ja menen vaikka lenkille" vaan vaatii ihan oikean hoidon.
 
Totta kai valinnat tehdään itse mutta voi kun se menisikin oikeassa elämässä noin helposti 😅

Jos ihmisellä on vakava masennus, se ei korjaannu sillä että "Ajattelenpa nyt positiivisesti ja menen vaikka lenkille" vaan vaatii ihan oikean hoidon.
Se menee juurikin niin oikeassa elämässä, vastuunkanto omasta elämästä.
Onko oikea hoito siihen vakavaan masennukseen syöminen taikka narkkaaminen/päihteet?
Ei varmasti auta asiaa vaan pahentaa sitä.
 
Se menee juurikin niin oikeassa elämässä, vastuunkanto omasta elämästä.
Onko oikea hoito siihen vakavaan masennukseen syöminen taikka narkkaaminen/päihteet?
Ei varmasti auta asiaa vaan pahentaa sitä.
Niin siis olenko sanonut että oikea hoito on nuo kyseiset asiat? En.

Nyt en jaksa vääntää kun ymmärrys on tätä luokkaa.

Mukavaa illanjatkoa
 
Loppupelissa elamassa ei muitten syyttaminen auta ja kaikesta pitaa kantaa vastuu itse. Oma pointtini oli se etta esim. 20 vuotta olisin paljon helpommin sanonut etta "mee salille laiska" tai "syo ihraperse terveellisemmin". Miksi? Koska perspektiivini oli rajoittuneempi. Addiktion sairaukseksi maarittely on siina mielessa petollista etta tavallaan jo luovutetaan eika myonneta etta muitakin keinoja on olemassa.
 
Meillä on täällä härmässä oikeasti ihan vitun kallua porukkaa jotka selittää jostain ammattilaisena kisaamisesta vaikka ei kyetä edes voittamaan sm kultaa viime vuosien erittäin heikkotasoisessa raskaassa sarjassa. Se on oltava tyyliin lights out voitto overallin kera sm:ssä jos tavoite on kisata oikeasti maailman huipulla, ketään muuta kuin Sihvonen ei ole maken jälkeen nähty jolla tällaista potentiaalia oikeasti on.

Eikö ne ammattilaiskisat ole täynnä sellaisia kilpailijoita, joilla ei ole realistista mahdollisuutta ikinä voittaa ammattilaiskisaa ja päästä Olympiaan? Sellaisellehan voi olla uran päätavoite päästä vaikka kerran ammattilaiskisan finaaliin. Tai 10 parhaan joukkoon.
 
Päihdeongelmat ovat niin moniulotteisia, ettei niihin ole helppoja vastauksia.

Olin kerran mukana keskustelussa, jossa joku toivoi “pirinistille pikaista kuolemaa” ja muuta vastaavaa. Samassa pöydässä sattui kuitenkin olemaan perhekodissa työskentelevä henkilö, joka totesi osuvasti: “Monelta on vedetty matto alta jo ennen kuin on edes opittu kävelemään.”

Monen päihdeongelmaisen taustalla on lapsuus, jossa vanhemmat, kasvattajat tai muut esikuvat ovat itse olleet päihteidenkäyttäjiä. Lapsuuteen liittyy pelkoa ja turvattomuutta, ja kun lopulta löytyy päihde, joka hetkeksi vie pois siitä todellisuudesta, kierre alkaa helposti. Tulee huostaanottoja ja sijoituksia, joissa aikuiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti, ja samat asiat on selitettävä yhä uudelleen.

Ei siinä kovin hyvät pelimerkit jää elämän rakentamiseen. Mensa-tason älykkyys ei auta, jos arjesta selviytyminen on päivittäinen kamppailu. Kun tähän kokonaisuuteen lisätään vielä huonot perintötekijät, lopputulos on monesti valitettavan ennalta-arvattava.

On toki myös ihmisiä, jotka ottavat tietoisen riskin. Se voi alkaa viattomalta tuntuvasta — esimerkiksi viinaryypystä, joka ”kolahtaa” — ja vähitellen homma lähtee käsistä. Sitä vain ei koskaan tiedä etukäteen.
Juuri näin. Osa syntyy jo valmiiksi altisteisina päihdeäideille. Lapsuuden kodeissa epävakautta, päihteiden käyttöä, väkivaltaa. Hyvin karuja ovat tarinat lapsuudesta. Ei sellaisissa oloissa saada kasvatusta joka luo pohjan elämän hallinnalle eikä saada sitä pohja jolta sitä "omaa valintaa" tehdään. Monella roolina olla hankala lapsi ja sitten ongelmanuori. Monella päihdeongelmaisella myös hoitamaton adhd, asosiaalista persoonaa sekä epävakautta, mielialahäiriöitä. Ei heillä ole keskimääräisiä keinoja tehdä rationaalisia elämän valintoja. Ja kukaan ei valitse alkaa päihderiippuvaiseksi. Suurin osa jo riippuvuuksissa syvällä olevista haluaisivat myös päihteettömän elämän mutta eivät siihen yksin kykene. Aika monella ei ole mitään muuta elämää tilalle. Tarvittaisiin uudet sosiaaliset piirit, työpaikkaa opiskelupaikkaa. Pitäisi olla joku muu arki sen päihdearjen tilalle. Osalla myös erilaista taustaa. Hyvissä töissä ollaan ja viihdekäytöstä ajauduttu riippuvaiseksi. Heilläkin usein löytyy monenlaista muuta ongelmaa taustalta vaikka niistä huolimatta ovat ulkoisesti elämässä pärjänneet hyvin.
 
Onpa monta hyvää kommenttia päihderiippuvuudesta ja ymmärtämättömät kommentit vähissä. Monella varmaan asenne muuttuisi, jos vaikka omalle lapselle tai sisarukselle tulisi rankka päihdeongelma.

Ihan kuin aina pitää olla se huono lapsuus ja muuta "selittävää" paskaa. Ei kuule tarvi. Tuolla on ulkona sekaisin helvetisti sellasia ihmisiä, joilla kaikki oli ok.

Aivan naurettavaa aina laittaa sen syyksi kaikki. Itse tunnen monta tuttua lapsuudesta, jotka vaan halusi jännitystä elämään ja siihen kun lisää huonot kaveripiirit, niin coctail on valmis.
 
Ihan kuin aina pitää olla se huono lapsuus ja muuta "selittävää" paskaa. Ei kuule tarvi. Tuolla on ulkona sekaisin helvetisti sellasia ihmisiä, joilla kaikki oli ok.

Aivan naurettavaa aina laittaa sen syyksi kaikki. Itse tunnen monta tuttua lapsuudesta, jotka vaan halusi jännitystä elämään ja siihen kun lisää huonot kaveripiirit, niin coctail on valmis.
Ei ole kukaan väittänyt, että kaikki. Hyvilläkin taustoilla on mahdollista päätyä päihdesairaaksi. Jopa ilman mitään tyypillisiä altistavia persoonapiirteitä. Osa heistä kykenee sinnittelemään pitkään työelämässä päihdekäytön ohessa. Heillä se hyvä puoli verrattuna nuoresta asti vain päihde-elämää eläneisiin verrattuna, että on muutakin elämää kuin se päihdemaailma.
 
Päihderiippuvuutta voi minun mielestäni hyvin verrata vakavaan persoonallisuushäiriöön, kuten narsismiin, tai sitten ihan "oikeaan" mielisairauteen, kuten skitsofreniaan. Sanon tämän koska omasta perhetaustasta löytyy esimerkkejä kaikista kolmesta, ja jos multa kysyttäisiin, kuka noista kolmesta käyttäytyy kaikista hulluiten, niin ei olisi helppo vastata. Myöskään kukaan noista ei ole itse "valinnut" olosuhteita, jotka ovat johtaneet addiktion tai mielisairauden puhkeamiseen, vaan kyse on yhdistelmästa geneettinen herkkyys + lapsuuden perusturvallisuuden kokemuksen puuttuminen + jokin ulkoinen "triggeri" aikuisuudessa tai nuoruudessa, joka katkaisee kamelin selän. Omalla kohdalla ulkoinen tekijä oli pitkään jatkunut henkinen ja fyysinen väkivalta toisten lasten ja nuoten taholta, aka "koulukiusaaminen". Olen myös itse ollut kiusaaja.

Addiktiosta voin sanoa, että mitään tietoista valintaa en ole missään yhdessä tilanteessa tehnyt, joka olisi ollut "se". Pikemminkin negatiiviset elämänkokemukset kumuloituvat pitkällä aikavälillä, nakertaen luottamusta itseen, elämään ja toisiin ihmisiin. Siihen ratkaisuksi löytyy esim. päihde, duuni, treenaaminen, syöminen, tai nettiporno, niinkuin itselläni. Olen ollut myös monessa mielessä todella onnekas, koska sain parikymppisenä apua, jonka avulla pystyin lopettamaan humalahakuisen juomisen ja nikotiinin käytön. Myös taloudellista tukea on ollut jatkuvasti saatavilla vanhemmilta.
 
Viimeksi muokattu:
Ongelma on sosiaaliturva.
100v sit oli myös opiaattien ja alkoholinkäyttäjiä paljon.
Erona se että oli pakko tehdä duunia tai henki lähtee.
Aivojen tärkein tehtävä on pitää ihminen hengissä, joten ei voitu perseillä kuten tänä päivänä.
Nykyään koetaan että ei mitään velvollisuuksia, saa tehdä mitä huvittaa.
Ei kiinnosta armeija eikä duunit, yhteiskunta ihan perseestä mutta heidät pitää elättää ja antaa toimeentulo.
Ei se niin pitäis mennä.
Kivikaudelta asti tommoset on heitetty ulos heimosta, sama pitäis olla tänä päivänä.
Tämä sais yksilön miettimään seurauksia ja paljon jäis tekemättä huonoja valintoja.
Huonoja olojakaan taikka lähtökohtia turha syyttää, ennen oli paljon huonommin.
 
Päihderiippuvuutta voi minun mielestäni hyvin verrata vakavaan persoonallisuushäiriöön, kuten narsismiin, tai sitten ihan "oikeaan" mielisairauteen, kuten skitsofreniaan. Sanon tämän koska omasta perhetaustasta löytyy esimerkkejä kaikista kolmesta, ja jos multa kysyttäisiin, kuka noista kolmesta käyttäytyy kaikista hulluiten, niin ei olisi helppo vastata. Myöskään kukaan noista ei ole itse "valinnut" olosuhteita, jotka ovat johtaneet addiktion tai mielisairauden puhkeamiseen, vaan kyse on yhdistelmästa geneettinen herkkyys + lapsuuden perusturvallisuuden kokemuksen puuttuminen + jokin ulkoinen "triggeri" aikuisuudessa tai nuoruudessa, joka katkaisee kamelin selän. Omalla kohdalla ulkoinen tekijä oli pitkään jatkunut henkinen ja fyysinen väkivalta toisten lasten ja nuoten taholta, aka "koulukiusaaminen". Olen myös itse ollut kiusaaja.

Addiktiosta voin sanoa, että mitään tietoista valintaa en ole missään yhdessä tilanteessa tehnyt, joka olisi ollut "se". Pikemminkin negatiiviset elämänkokemukset kumuloituvat pitkällä aikavälillä, nakertaen luottamusta itseen, elämään ja toisiin ihmisiin. Siihen ratkaisuksi löytyy esim. päihde, duuni, treenaaminen, syöminen, tai nettiporno, niinkuin itselläni. Olen ollut myös monessa mielessä todella onnekas, koska sain parikymppisenä apua, jonka avulla pystyin lopettamaan humalahakuisen juomisen ja nikotiinin käytön. Myös taloudellista tukea on ollut jatkuvasti saatavilla vanhemmilta.
Juuri näin. Vaikea päihderiippuvuus on aivosairaus siinä kuin nuo muut esimerkkisi. Harva siitä parantuu ihan vain tekemällä erilaisen valinnan joku päivä. Hoitotoimin ja runsaasti tuettuna mahdollisuudet paranevat kuitenkin. Ja taustalla monella juuri tuollaista ajatumista. Se että se aloitus nähtäisiin jonain tietoisena valintana jonka olisi voinut jättää tekemättä, on voimakasta ihmiselämän yksinkertaistamista. Joskus tietty voi tuntua, että joku eka kokeilu vahvaa opiaattia tai vaikka peukkua oli se mistä kaikki alkoi. Mutta todennäköisesti siellä taustalla on paljon asioita vaikuttamassa jo ennen tätä kokeilua.
 
Back
Ylös Bottom