En ole vielä päättänyt miten kilpaurheilu-urani jatkuu, mutta luultavasti jossain muodossa se kuitenkin jatkuu. Siihen tulee vaikuttamaan myös se, saanko uuden munuaisen ja kuinka kauan siihen menee, koska se rajoittaa sitten jonkin verran lajin valintaa. Ja sen verran vielä sairaudestani, että hoidot menee hyvin, dialyysikonehan on kotona. Hoitoa annan neljästi viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tosiaankin, olen nyt päättänyt mennä munuaisen siirtolistalle, mitä olen välttänyt, koska uusi siirrännäinen haittaa urheilemista. Mutta nyt puolitoista vuotta dialyysissä käyneenä tuntuu, että se rajoittaa liikaa elämää, enkä ainakaan vielä ole saanut näistä muista lajeista sellaista kipinää kuin kehonrakennuksesta. En tarkoita, ettenkö olisi lajin kuin lajin parissa tosissani ja antaisi 110% itsestäni, mutta se on se jokin, mikä kehittyi 18 vuoden aikana kehonrakennuksen parissa (identiteetti?) mikä puuttuu.
Noita vanhoja videoita katsellessa, varsinkin GP -97 vertailut ja vapari, tulee mieleen, että mitä jos kuitenkin vielä... Sitä tunnetta, kun on kunnossa ja astelee lavalle (moni lukija tietää, mitä tarkoitan), tuskin tulee tuntemaan muissa lajeissa.
