Kuulumisia
Terve pitkästä aikaa!
Näin aluksi lihaksikasta uutta vuotta ja ennen kaikkea terveyttä kaikille!
Sitten vähän kuulumisia.
Syksyllä tosiaan sparratessa meni poikki kämmenluu oikean käden kämmenestä ja käsi oli sitten paketissa neljä viikkoa. Se oli luutunut hyvin, mutta hieman väärään asentoon, joten siihen jäi outo luupatti. Treenaminen oli aika vähäistä syksyn ajan käden takia, mutta nyt olen taas parin kuukauden ajan treenaillut lähes normaaliin malliin. Käsi kestää ainakin säkkiä paukuttaa, mutta sparria en ole vielä ottanut (muuten kuin emännän kanssa :dance: ).
Lueskelin tätä ketjua ja oli mukava taas nähdä vanhoja videopätkiä, joita ei ole aikoihin nähnyt. Ne toivat muistoja mieleen...
Speden Speleissä mm. tehtiin ensimmäiset kuvaukset itse Speden kanssa, mutta Speden menehdyttyä viikko kuvausten jälkeen sitä ei koskaan näytetty, vaan kuvattiin uusi jakso. Se olikin minun kannaltani hyvä, sillä ensimmäisissä kuvauksissa tulin vasta toiseksi
.
Spedestä vielä sen verran, että hän todellakin kilpaili tosissaan ja inhosi häviämistä. Jotain samaa siis meissäkin ;). Huomasi myös, että Spede oli treenannut lajeja, muistan esim. lajin, jossa piti kaataa keiloja jalkapallolla, joka oli kumilenkin päässä. Sain keilat kaadettua johonkin 3-4 sekuntiin, mutta tämä ihme setä pisti vielä paremmaksi. Voitte arvata, että sain kuulla siitä
. Kiitos Spedelle, että antoi meille valtavirrasta poikkeaville urheilijoille tällaisen kokemuksen!
En ole vielä päättänyt miten kilpaurheilu-urani jatkuu, mutta luultavasti jossain muodossa se kuitenkin jatkuu. Siihen tulee vaikuttamaan myös se, saanko uuden munuaisen ja kuinka kauan siihen menee, koska se rajoittaa sitten jonkin verran lajin valintaa. Ja sen verran vielä sairaudestani, että hoidot menee hyvin, dialyysikonehan on kotona. Hoitoa annan neljästi viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tosiaankin, olen nyt päättänyt mennä munuaisen siirtolistalle, mitä olen välttänyt, koska uusi siirrännäinen haittaa urheilemista. Mutta nyt puolitoista vuotta dialyysissä käyneenä tuntuu, että se rajoittaa liikaa elämää, enkä ainakaan vielä ole saanut näistä muista lajeista sellaista kipinää kuin kehonrakennuksesta. En tarkoita, ettenkö olisi lajin kuin lajin parissa tosissani ja antaisi 110% itsestäni, mutta se on se jokin, mikä kehittyi 18 vuoden aikana kehonrakennuksen parissa (identiteetti?) mikä puuttuu.
Noita vanhoja videoita katsellessa, varsinkin GP -97 vertailut ja vapari, tulee mieleen, että mitä jos kuitenkin vielä... Sitä tunnetta, kun on kunnossa ja astelee lavalle (moni lukija tietää, mitä tarkoitan), tuskin tulee tuntemaan muissa lajeissa.
Joulu meni perinteisissä merkeissä, olin nähtävästi ollut kiltti poika, kun lahjoja tuli niin mukavasti :wtf:.
Löysin muuten kotoa vielä 15 kpl "Supermass: the Return"- dvd:tä, niitä voi tilata osoitteesta
hapapa@luukku.com uuden vuoden kunniaksi hintaan 15€ +postikulut.
