BB PRO Marko Savolainen

PRB sanoi:
Minun mielestä tyhmää verrata eri lajeja. Kehonrakennuksessa ehkä haasteellista on se, että se vaatii pitkäaikaista ympärivuorokautista omistautumista päästäkseen edes kansalliselle huipulle, keskivertoa parempien lahjakkuustekijöiden ja kemian lisäksi. Se korostuu, jos puhutaan raskaasta sarjasta. Enemmän kuin muissa lajeissa. Siihen en ota kantaa onko se millään tasolla henkisesti tai fyysisesti tervettä, ei varmasti, mutta jos joku kokee hyvää oloa ja onnellisuutta eläissään niiden tavoitteiden mukaisesti niin kyllä ymmärrän valinnan.

Onko tuo nyt mikään ihme ettei cooper kulje, kun lajissa kehitettävät ominaisuudet sotii täysin hyvää kestävyyskuntoa vastaan. Ainakin jos puhutaan massiivisesta kehonrakentajasta. Kevyellä kehonpainolla varmasti voi päästäkin bodaajakin hyväänkin tulokseen. Martti Puumalainen "juoksi" 2250m. Ja judo kuitenkin vaatii cardio-ominaisuuksia, mutta eipä se kovin häävisti näytä kulkevan heilläkään, kun kehonpainoa on 130 kiloa. Vaikkei lihasmassaa olekaan niin paljoa kuin raskaan sarjan bodareilla. Olihan Suomessa 1970-luvulla iso nippu juoksijoita, jotka meni viisi kilometriä 13-14 minuutin välimaastoon. Mutta niin mitenhän heiltä olisi onnistunut bodaaminen?
Click to expand...

Toki tähän lisätäkseni, että jos kilpailusuoritusta mietitään, niin siinä suhteessa varmasti pitkäkestoiset kestävyyssuoritukset eli kestävyysurheilulajit ovat ne, jotka eniten henkistä kanttia vaatii. Muutenhan se on niin, että ei varmasti missään lajissa kukaan kuitenkaan ylivertaisella lahjakkuudella pääse valmiiseen pöytään, vaan kaikki jotka menestyy on myös tehnyt kovasti töitä asian eteen. Se on taas sitten lajiriippuvaista minkä tyyppistä se harjoittelu on ja miten kovaa fyysistä rääkkiä se kehittyminen vaatii.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Urheilulajien vertailu on aina hankalaa, eikä ainakaan harjoitteluun käytettävä aika ole mikään absoluuttinen mittari lajin vaativuudelle.

Kestävyyslajien harjoittelu vie aina todella paljon aikaa, mutta tehot ovat matalat. Ei jotain sellaista lajia, jossa tehdään nopeuskestävyyssuorituksia voi mitenkään treenata yhtä paljon kuin pitkän matkan juoksua, hiihtoa tai uintia. Sitä ei jaksa tehdä sellaisella teholla, joka kehittäisi haluttavaa ominaisuutta ja palautuminen olisi mahdotonta.

Sitten on vielä sellaisia lajeja kuin uimahyppy, jota voi treenata todella pitkiä aikoja päivä- ja viikkotasolla siksi, että varsinaiset lajisuoritukset vievät hyvin pienen osan koko treenistä.

Henkisen kantin vaatimusten vertailu on myös aika mahdotonta. Pitkät kestävyyssuoritukset ovat varmasti vaativia, mutta ei se maksimitehojen ylläpito minuuttien aikajänteellä myöskään ole henkisesti kaikkein helpointa. Esimerkkinä vaikka 3000 metrin estejuoksu.

Ja sitten on sellaisia lajeja, joissa epäonnistuminen on fyysisesti vaarallista. Ilmiselvien kamppailulajien lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi moottoriurheilu, ratsastus ja mäkihyppy. Näissä henkiset vaatimukset ovat erilaisia, mutta kovia nekin.
 
Cuntslinger sanoi:
Oisko erona myös se, että ne jotka urheilee/harrastaa lajia X himolla, nauttii ''joka'' hetkestä. Enpä usko, että esim. korkee koulujen käynti on 5/5 herkkua monellekkaan. Onhan se nyt ihan vitusti helpompaa panostaa johki asiaan, mistä saa samalla vitusti kiksejäki.
Click to expand...

Näinpä. Mua huvittaa kaikenmaailman oman elämänsä gogginsit, ku kaiken uurastuksen ja kovan työn ydin on kuitenkin lopulta palkitsemisjärjestelmän koukerot ja mielihyvä. Jollekin himotreenaajalle ja ylisuorittajalle olis painajainen makoilla sohvalla juomassa kaljaa. Ymmärrän hyvin, et pakon edessä tehtyjen asioiden keskiössä voi olla uhraukset ja stoalainen kylmäpäisyys, mut miks jostain lähtökohtaisesti aika kivasta asiasta ja etuoikeutetun ihmisen, kuten urheilijan, urasta pitää rakentaa joku helvetin sankaritarina. Just do it, I can I will, hohhoijjaa
 
Telaketju sanoi:
Mutta ootko koskaan treenannut tuplatreenejä??

Niin, sitä minäkin.
Click to expand...
Nämä tuplatreenit on ihan arkipäivää urheilussa. Esim uinnissa täällä Suomessa 12v tytöt tekee viikossa neljänä päivänä tuplatreenit, kahtena päivänä yksi treeni ja yksi lepopäivä. Eli 10 treeniä viikossa.
Joka viikko tulee nopeutta, nopeuskestävyyttä, VK/MK ja tietenkin peruskestävyyttä/palauttavaa. Ja sit tietenkin käydään se 5-8 tuntia koulua siinä treenien välissä.
Sit kun ikää tulee enemmän, niin treeni määrät kasvaa tuosta vielä reilusti.
 
Vaikka itsekin treenannu tavoitteellisesti nuoresta asti salilla ja tykänny seurata kehonrakennusta aina ja ihaillutkin jopa joskus joitakin bodareita, mikä nykyään tuntuu hieman vieraalta ajatukselta, niin en silti itse kutsuisi kehonrakennusta "urheiluksi" siinä mielessä, mitä itse koen urheilun olevan. Onhan sekin jonkin asteista urheilua ehkä, mut kutsuisin enemmän suorituskyky lajiksi tai jotain sinnepäin.. Kyllähän siinä pitää salilla kuitenkin suorittaa ja kehittää voimatasoja kuitenkin, että lihas kasvaa. Mitä tulee dopingiin, niin huipulla varmaan lähes joka lajissa käytetään. Määrät vaan eri. Pitää muistaa, et pienelläkin määrällä voi saada melkoisen isot lihakset kun geenit on kohillaan, mut treenata pitää silti lajista riippumatta tosissaan. Joku pikajuoksija saattaa käyttää ihan yhtä paljon. Mut harjoittelun määrältä ja suoritukseltaan bodaus ei kyl vaadi paljoa. Se ei vaadi edes keskinkertaista yleiskuntoa, joskin siitä hyvästä kunnosta ei varmasti haittaakaan ole. Ei vaadi jotkin muutkaan "urheilulajit" . Mut veikkaan et aika monella huippukehonrakentajalla niin Suomessa kun muualla, on tiettyjä ominaisuuksia mitkä mahdollistais pärjäämisen muissakin lajeissa, erityisesti sellaisissa mitkä vaatii nopeutta ja räjähtävyyttä. Koska aika moni tuntemani vahvat jässikät, ketkä tuntuu saavan lihastakin muita helpommin, on joskus harrastanut myös muita lajeja ja pärjännyt hyvin. Oli huipulla missä lajissa tahansa, niin niitä yhdistää huippu genetiikka ja voisivat yhtä hyvin olla huippuja monessa muussakin lajissa. Jotkut vaan tykkää jostain kumman syystä kehonrakennuksesta. En halua yleistää, mut kyllä 9/10: stä kilpabodarista tuntuu olevan lyhyitä ihmisiä. Ehkä siksi ovat valinneet kehonrakennuksen, niinkuin Makekin, vaikka olisi lahjoja vaik mihin. Minulla ei ole lyhyitä ihmisiä vastaan mitään ja bodaus sopii hyvin lyhyemmille tyypeille, joten valinta ei ole huono välttämättä kun tiedostaa mihin lähee..
 
Viimeksi muokattu:
Isopohje sanoi:
Vaikka itsekin treenannu tavoitteellisesti nuoresta asti salilla ja tykänny seurata kehonrakennusta aina ja ihaillutkin jopa joskus joitakin bodareita, mikä nykyään tuntuu hieman vieraalta ajatukselta, niin en silti itse kutsuisi kehonrakennusta "urheiluksi" siinä mielessä, mitä itse koen urheilun olevan. Onhan sekin jonkin asteista urheilua ehkä, mut kutsuisin enemmän suorituskyky lajiksi tai jotain sinnepäin.. Kyllähän siinä pitää salilla kuitenkin suorittaa ja kehittää voimatasoja kuitenkin, että lihas kasvaa. Mitä tulee dopingiin, niin huipulla varmaan lähes joka lajissa käytetään. Määrät vaan eri. Pitää muistaa, et pienelläkin määrällä voi saada melkoisen isot lihakset kun geenit on kohillaan, mut treenata pitää silti lajista riippumatta tosissaan. Joku pikajuoksija saattaa käyttää ihan yhtä paljon. Mut harjoittelun määrältä ja suoritukseltaan bodaus ei kyl vaadi paljoa. Se ei vaadi edes keskinkertaista yleiskuntoa, joskin siitä hyvästä kunnosta ei varmasti haittaakaan ole. Ei vaadi jotkin muutkaan "urheilulajit" . Mut veikkaan et aika monella huippukehonrakentajalla niin Suomessa kun muualla, on tiettyjä ominaisuuksia mitkä mahdollistais pärjäämisen muissakin lajeissa, erityisesti sellaisissa mitkä vaatii nopeutta ja räjähtävyyttä. Koska aika moni tuntemani vahvat jässikät, ketkä tuntuu saavan lihastakin muita helpommin, on joskus harrastanut myös muita lajeja ja pärjännyt hyvin. Oli huipulla missä lajissa tahansa, niin niitä yhdistää huippu genetiikka ja voisivat yhtä hyvin olla huippuja monessa muussakin lajissa. Jotkut vaan tykkää jostain kumman syystä kehonrakennuksesta. En halua yleistää, mut kyllä 9/10: stä kilpabodarista tuntuu olevan lyhyitä ihmisiä. Ehkä siksi ovat valinneet kehonrakennuksen, niinkuin Makekin, vaikka olisi lahjoja vaik mihin. Minulla ei ole lyhyitä ihmisiä vastaan mitään ja bodaus sopii hyvin lyhyemmille tyypeille, joten valinta ei ole huono välttämättä kun tiedostaa mihin lähee..
Click to expand...
Suorituskykylajihan bodaus nimenomaan ei ole. Arvostelulaji, jossa ei kuitenkaan suoranaisesti arvostella esiintymistäkään vaan fysiikkaa.

Joku pikajuoksija saattaa käyttää yhtä paljon kuin kilpakehonrakentaja? Ei takuulla kukaan voi käyttää edes kuten bodauksen riviharrastaja. Toki osa saattaa olla kotimaassaan turvassa korruptoituneen antidopingjärjestön piirissä tai muuten vaan lähes olemattoman kansallisen testaamisen vuoksi. Laita bodaus WADAn alle, niin alkas kilpailijalista harventumaan. Toki jos on ollut vaikka Balco-laboratorion asiakas, niin on voinut käyttää jäämättä kiinni, ainetta joka ei testeissä näkynyt. Ja on paljon sellaisia lajeja, joissa huipulle pääsy ei vaadi todellakaan douppaamista tai se olisi omaa tyhmyyttä. Toki varmaan kaikkiin fyysisiin tai psyykkisiin ominaisuuksiin löytyy lääkeaineita, joilla teoriassa voisi mahdollisesti parantaa suoritusta, mutta mikään edellytys se ei ole.

Ja niin kyllä, ihan varmasti joku Ronnie Coleman veisi pienellä testokuurilla jo kuvitteellisesti esim. Suomessa kansallisen tason kilpailut. Mutta jos maailman huipulle haluaa, niin siellä on kaikki muutkin huippulahjakkaita eli käytännössä tarkoittaa sitä, että kemiankaan osalta ei voi liikaa tasoitusta muille antaa. Eli douppaamisen ollessa vapaata, kyllä siellä koko arsenaali käytetään, mitä vaan voidaan anaboliaa tukemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä kehonrakennus huipulla vaatii ääretöntä omistautuneisuutta. Kyllä ammattilaishuiput ovat ihan äärettömän kovia ukkoja. Mielestäni saavutettu taso määrittelee pääosin miten kova urheilija on. Ei se musta tee kovaa urheilijaa jos harrastan maantiepyöräilyä. Siinä menestyminen kyllä tekee.
Jokainen ihminen joka näyttää urheilijalta, eikä huonokuntoiselta sohvaperunalta on ainakin omasta mielestäni urheilija. Huippu-urheilija on lajissaan arvokisatasolla kilpaileva urheilija.
 
Cuntslinger sanoi:
Oisko erona myös se, että ne jotka urheilee/harrastaa lajia X himolla, nauttii ''joka'' hetkestä. Enpä usko, että esim. korkee koulujen käynti on 5/5 herkkua monellekkaan. Onhan se nyt ihan vitusti helpompaa panostaa johki asiaan, mistä saa samalla vitusti kiksejäki.
Click to expand...
Osittain samaa mieltä, mutta ainakin omalta kohdalta tunnustan, etten olisi missään mielentilassa pystynyt rääkkäämään itseäni kuten jotkut kestävyysjuoksijat tai vaikka kestänyt Tom Platzin jalkatreenejä.
Enkä tiedä onko järkeä arvioida sitä miten hyvä joku on tekemään jotain totaalisen tylsää, hyödytöntä tms.
 
kremppamestari sanoi:
Osittain samaa mieltä, mutta ainakin omalta kohdalta tunnustan, etten olisi missään mielentilassa pystynyt rääkkäämään itseäni kuten jotkut kestävyysjuoksijat tai vaikka kestänyt Tom Platzin jalkatreenejä.
Enkä tiedä onko järkeä arvioida sitä miten hyvä joku on tekemään jotain totaalisen tylsää, hyödytöntä tms.
Click to expand...
Vika pätkä tekstistä meni ohi. Selvennätkös?
 
Super5 sanoi:
Mistä tuo ajatus tulee, että kehonrakennus vaatii hitosti enemmän ympärivuorokautista omistautumista kuin joku toinen laji?
Click to expand...

En tiedä, samallailla joku kestävyysurheilija noudattaa orjallista diettiä ja omistautuu lajilleen joka minuutti.

Joka tapauksessa, minä kyllä arvostan kaikkia urheilijoita jotka antavat kaikkensa lajilleen. Tekevät sen meidän katsojienkin vuoksi, me saadaan kannustaa ja nauttia mukana.
 
Cuntslinger sanoi:
Vika pätkä tekstistä meni ohi. Selvennätkös?
Click to expand...
On vaikeaa verrata sitä että joku innostuneena tekee karmeita treenejä siihen, että toimeentulon takia tsemppaa jotain tylsää opiskelua, duunia tms.
Osalla huippu-urheilijoista on poikkeuksellisen kova pää, joka tekee heistä siinä hommassa huippuja. Harvalla se näkyy enää monella muulla elämänalueella.
 
Guzzi sanoi:
Harrastustasolla kehonrakennus eroaa täysin muista lajeista.Kuinkä moni kuntourheilija esim .kestävyysurheilussa lyö roinaa perseeseensä ja joutuu loppu elämänsä korvaushoitoon.Ei kukaan lajin takia.Itse natuna harrastanut monia lajeja jopa kilpaillut ja tää keskustelu välillä huvittaa.Tuolla tubessa löytyy suomalainen huippukehonrakentaja kuka coopperissa juoksi 2000 metriä ja oli puoli kuollut.Siinä läähättäessään suorituksen jälkeen totesi ettei kehonrakennus ole urheilua vaan missikisa.Keskiverto varusmiehen suoritus nykyään on jotain 2350 metriä.Että tää 2000 m oli aika säälittävä
suoritus.
Click to expand...
Eipä tainnu Markkasen Laurikaan intin cooperissa ihan ihmeitä juosta...

Voidaan kuitenkin kai puhua ihan huippu-urheilijasta?
 
Liukko sanoi:
Eipä tainnu Markkasen Laurikaan intin cooperissa ihan ihmeitä juosta...

Voidaan kuitenkin kai puhua ihan huippu-urheilijasta?
Click to expand...
Markkanen tais vetää yli kolme kilsaa, jos sitä vertaa edellä mainittuun bodarin kahteen kilsaan niin on siinä aika iso ero. Sit sitä voisi kehittää vielä että vartin tauko ja pitää juosta uusiksi, niin uskon että Lauri vetäisi taas sen reilu kolme kilsaa, mutta entä se bodari?
 
Japi sanoi:
Markkanen tais vetää yli kolme kilsaa, jos sitä vertaa edellä mainittuun bodarin kahteen kilsaan niin on siinä aika iso ero. Sit sitä voisi kehittää vielä että vartin tauko ja pitää juosta uusiksi, niin uskon että Lauri vetäisi taas sen reilu kolme kilsaa, mutta entä se bodari?
Click to expand...
Joo, piti oikein tarkistaa ja menihän se reilu kolme tuusaa tosiaan! Itse muistin tuloksen väärin, my bad. Mutta on tuo tulos kuitenkin kohtuu "vaatimaton" hoikalle huippu-urheilijalle. Kyllähän tuon kolmen tonnin rajan rikkoo aika moni ihan normijamppakin, jos on jotain kuntoilua harrastanut.
 
Japi sanoi:
Markkanen tais vetää yli kolme kilsaa, jos sitä vertaa edellä mainittuun bodarin kahteen kilsaan niin on siinä aika iso ero. Sit sitä voisi kehittää vielä että vartin tauko ja pitää juosta uusiksi, niin uskon että Lauri vetäisi taas sen reilu kolme kilsaa, mutta entä se bodari?
Click to expand...

"Kuntotestauksen käsikirjassa (Keskinen, K.L., Häkkinen, K. & Kallinen, M. 2007) olevan viitearvotaulukon (Oja, ym. 1979) luokitusten mukaan koko väestöä ajatellen nuorilla miehillä yli 2800 m Cooperin testin tulos on erinomainen, 2400–2800 m tulos hyvä, 2200–2399 m tulos keskinkertainen, 1600–2199 m tulos tyydyttävä ja alle 1600 m tulos heikko. Yleisesti urheiluvalmennuskulttuurissa keskikokoisten urheilijoiden lajeissa, jotka eivät ole kestävyyslajeja, pidetään 3000 m Cooperin testin tulosta hyvänä peruskuntotasona. Kestävyysurheilijoille 3000 m Cooper on luonnollisesti lönkyttelyä, eikä toki mikään tulos. 3000 m Cooper vaatii noin 55 ml/kg/min suhteellista hapenottokykyä. 60-kiloiselle kaverille se tarkoittaa 3,3 l/min absoluuttista hapenottokykyä, 80-kilioselle kaverille 4,4 l/min absoluuttista hapenottokykyä, 100-kiloiselle 5,5 l/min absoluuttista hapenottokykyä ja 120-kiloiselle 6,6 l/min absoluuttista hapenottokykyä. Jos 60-kiloisella kaverilla olisi 3000 m Cooperissa juoksevan 100-kiloisen kaverin absoluuttinen hapenottokyky, olisi hänen suhteellinen hapenottokykynsä 92 ml/kg/min, joka on siis korkeimpia lukemia, mitä maailman huippukestävyysurheilijoilta on mitattu. 92 ml/kg/min suhteellisella hapenottokyvyllä hyvä juoksija voi juosta Cooperin testissä yli 4500 m."

www.tuomasrytkonen.fi

Suuri ja lihaksikaskin urheilija voi olla hyvässä aerobisessa kunnossa - Tuomas Rytkönen

www.tuomasrytkonen.fi www.tuomasrytkonen.fi
 
Back
Ylös Bottom