Pääosin parhaat urheilijat on kyllä täysammattilaisia, melkeinpä lajista riippumatta. Toki osa hoitaa myös opiskeluja, varsinkin ne, jotka tietävät jo lähtökohtaisesti, etteivät tule kovin paljoa tienaamaan. Kuriositeettina esim. aitajuoksija Nooralotta Neziri, joka oli kauppatieteiden maisteri jo 26-vuotiaana. Painonnostaja Anni Vuohijoki opiskeli siinä uransa ohessa Diplomi-insinööriksi ja lääkäriksi. Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki oli sähköinssi 24-vuotiaana. Parhaat saavutukset urheilussa tulivat sen jälkeen. Talvilajien harrastajilla on haastavampaa, koska kilpailukausi on silloin kun koulutkin on auki.
Ne ihan parhaat ovat kuitenkin, ainakin osan urastaan, ihan ammattilaisia eivätkä silloin juuri muuta tee. Ei ole Pitkämäkikään paljon sähköinssin töitä tehnyt. Kyse ei ole harjoittelun määrästä vaan siitä palautumisesta.
ps. Eri urheilulajien vertailu on aika turhaa, vaikea sanoa mikä on "kovin". Harjoitteluun menevät tuntimäärät eivät ole ainoa mittari. Omasta mielestäni esim. uinti vaatii uskomatonta viitseliäisyyttä, aina ne samat kaakelit harjoittelit missä harjoittelit. Jostain luin, ettei Jani Sievinen uransa jälkeen suostunut vapaaehtoisesti hyppäämään altaaseen. Ja vaatii se voimanostokin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ei ole henkisesti helppoa, kun ollaan siinä vaiheessa, että jokainen lisäkilo vaati helvetisti töitä ja henkistä tsemppaamista.