Kai ne jonkin osa-alueen elämässä haluaa hallinnassa pitää, jokin mistä arvostusta saa.
90 luvulla ei olis kävellyt ulkohuussiin, vaan paskonut housuun... "kuluu liikaa kaloreita". "En mennyt ulos ottamaan aurinkoa, kun matkaa ulos oli kymmenen metriä... liikaa kulutusta". "En käynyt enää saunassa, koska silloin lähti nesteitä ja paino tippui" = OMISTAUTUMINEN
Meniköhän se treenin jälkeen sänkyyn palautumaan vai mikä ton kymmeneen metrin kävely ongelma oli?
Esimerkkinä siitä omistautumisesta, ”en kesällä mennyt ottamaan aurinkoa, kun olisi pitänyt kävellä pihalle”. Ei tehnyt kotitöitä, ei kantanut kauppakasseja (silloinen avovaimo Johanna hoiti sen), kaikki nämä olisi ollut treeneistä pois. Parhaimmillaan nukkui 16 tuntia päivässä jne. jne. Nämä siis Maken kertomia juttuja.
Jos on kunnolla addiktiota ja paheiden orjuutta, niin kyllä niissä ihan vilpittömästi pyritään muuttumaan, mutta sieltä ei vaan omin voimin nousta eikä yleensä edes inhimillisen avun turvinkaan, yliluonnollisen ihmeen se vaatii. Niin harva tollasista vesistä nousee pysyvästi, että harvinainen ihme se on jo tilastojen valossakin. Tavallaan tosi hyväkin vaihe vielä, jos yritetään skarpata ja tuodaan julki halua muutokseen vaikkei se pitkälle kantaisikaan. Jossain vaiheessa ei enää välttämättä jaksa, väsyy ja pettyy itseensä niin lujaa ja psyykkinen tila huonontuu kroonisesti. Siinä se ero juuri on, että ne joilla ei ole esim päihteisiin ongelmaa pystyvät hallita päihteiden käytön. Helposti sitten ihmetellään niitä jotka ei pysty, muttei kukaan heistä ihmettelijöistäkään pystyisi jos jostain syystä on se orjuus esim päihteeseen muodostunut. Ja ei sitä asian ulkopuolelta sivusta ymmärrä, toisen hankaluuksia. Ei ne käy järkeen, että miks vaan ei toinen muuta toimintaansa ja ota opiksi. Sivustaseuraten miettii, että kyllä itse toimisin jo toisin kun noin huonosti menisi enkä toistaisi samaa virhettä. Mutta ei se niin mene. Surullista se on, erityisesti päihteet ja uhkapelit vie kyllä alas jos niiden orjaksi joutuu. Ja voi olla muitakin elämänhallintaa ja ihmissuhteita pilaavia tolkuttomuuksia. Pitää olla kiitollinen jos ei pahemmin ole tollasia ongelmia, jos olis, niin ei niitä hanskaisi yhtään paremmin kuin muutkaan.
Ei ADHD tollasta tee! Moni luulee että ADHD on sitä että juostaa paikasta toiseen. ADHD näkyy usein keskittymiskyvyn puutteena, unohteluna, pieniin yksityiskohtii takertumisena esim.
Ei se ole ihmekkään että pää leviää.
