- Liittynyt
- 14.4.2012
- Viestejä
- 1 499
Krakovaan matkaaville MMA-turisteille sellainen mukava uutinen, että Makwan on UFC-viikolla mukana guest fighterina. Hyvää pohjustusta tulevan matsin pöhinöihin.
Makwan Amirkhani
- Keskustelun aloittaja Karhuherra
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 14.4.2012
- Viestejä
- 1 499
Jos tämän herran tarina on viime aikoina mietityttänyt, esitän täysin objektiviisena lukusuosituksena tuoreen FightSportin, jossa my 2 cents aiheesta: FightSport.fi Amirkhani, Calderwood, Serimaa, Funaki ? FightSport 2/2015 nyt saatavana! - FightSport.fi
- Liittynyt
- 10.9.2014
- Viestejä
- 1 058
Mielenkiintoisia aiheita, täytyypä ostaa lehti illemmalla. Onko Tilles siis haastatellut Funakia? Jos on niin puhuuko Funaki siis kohtuullista englantia? Toivottavasti on jotain kysytty myös Ricksonin kohtaamisesta. Aikamoinen spektaakkeli oli kyseinen matsi aikoinaan.
- Liittynyt
- 14.4.2012
- Viestejä
- 1 499
Funakin englanti oli siinä määrin rajallista, että se vähän hankaloitti jutustelua, mutta Ricksonistakin on sananen jutussa. Tsekitaut.
- Liittynyt
- 10.9.2014
- Viestejä
- 1 058
Hyviä juttuja oli uusimmassa Fightsportissa. Lajin historiaa tullut sen verran kahlattua, ettei Funakista varsinaisesti uutta tietoa ollut, mutta hyvin kirjoitettu juttu kuitenkin. Ja olihan se kiinnostavaa vielä kuulla hänenkin hehkuttavan Ricksonia. Joskus luin Funakin post fight haastiksen, niin silloin ei muistaakseni noin suoraan vielä hehkutellut. Sanoi silloin myös, että vaikka hänen ei ottelun hävittyään pitäisi niin sanoa, niin uskoi että jos Rickson uraansa jatkaa, niin tulee myös häviämään. No, eipä jatkanut ja myytti jäi elämään.
Itse ketjun aiheesta sen verran, että Makwanin tilanne oli myös hyvin perattu eri näkökulmista. Monilta osin olen samaa mieltä. Loppukaneetti oli osuva, Suomi todellakin on menestyshullua kansaa, enemmän kuin urheiluhullua. Niin kauan kuin Makwan etenee voittojen tiellä, on myös suosio taattu. Pitää enemmänkin kommentoida artikkelia paremmalla ajalla. Mutta tosiaan, hyviä näkökulmia oli.
Itse ketjun aiheesta sen verran, että Makwanin tilanne oli myös hyvin perattu eri näkökulmista. Monilta osin olen samaa mieltä. Loppukaneetti oli osuva, Suomi todellakin on menestyshullua kansaa, enemmän kuin urheiluhullua. Niin kauan kuin Makwan etenee voittojen tiellä, on myös suosio taattu. Pitää enemmänkin kommentoida artikkelia paremmalla ajalla. Mutta tosiaan, hyviä näkökulmia oli.
- Liittynyt
- 4.12.2014
- Viestejä
- 45
Ostin myös FightSportin irtonumeron ihan kannen perusteella. Siis Makwanista olevan jutun takia. Vähän olin pettynyt, että itse juttu oli rakennettu niin, että se perustui Makwanin vanhoihin haastatteluihin ja erilaisiin spekulaatioihin missä (ehkä) Makun kohdalla mennään. Olisin mielelläni lukenut ihan tuoreita kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ymmärrän tietysti, jos uutta haastattelua ei ole saatu, on tyydyttävä niihin vanhoihin.
Tein viimeiseen Painiliiton tiedotuslehteen (Molski-lehti) myös jutun Makusta. Sitä ei näköjään vielä ole saatu ladattua nettiin, mutta tässä jotain ilman kuvia:
.........................................................
Painin kautta vapaaottelun UFC-sopimukseen:
Makwan Amirkhani häikäisi Tukholmassa
24. päivä tammikuuta Tukholman valtavalle Tele 2-areenalle lähes 30 000 katsojan eteen asteli mitään ujostelematta painija Suomesta ja voitti UFC:n debyyttiottelunsa vain 8 sekunnissa. Tuntui, että koko halli Tukholmassa repesi. Paljon oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ennen sitä.
Kaikki alkoi painisalilta
Vaasaan muutti 90-luvun alkupuolella muutama runsaslapsinen kurdiperhe Iranista. Perheiden lapset olivat luonteeltaan villejä, ja isät toivatkin heidät viisaasti Vaasan Toverien painiharjoituksiin. Varsin nopeasti valmentajina toimineet Rantalan veljekset, Kalle ja Ville, huomasivat, että nyt on kyseessä tukku todella lahjakkaita poikia. -Olihan siinä kurin kanssa paljonkin alussa tekemistä, mutta hyvällä huumorilla ja äärettömällä kärsivällisyydellä pärjättiin, muistelee Kalle Rantala. Pojat olivat kovia harjoittelemaan ja tulostakin alkoi syntyä. Kolmen ison perheen pojat olivat serkuksia keskenään. He ylsivät varsin nopeasti painissa poikien ja juniorien SM-mitaleille. Nuorten maajoukkeisiin osa pääsi vasta myöhemmin, Suomen kansalaisuuden saatuaan.
Makwan “Maku” Amirkhani oli poikajoukosta heiveröisimpiä ja hiljaisimpia. Hän aloitti painin 4-vuotiaana. Maku oli erittäin sisukas ja kova harjoittelemaan. Ensimmäisen SM-mitalinsa hän sai 13-vanhana 20-vuotisten vapaapainista sarjasta 50 kiloa. Finaalivastus oli hänen oma serkkunsa, Kobad Ahmadi. Olin ensimmäistä kertaa Vaasan Toverien kanssa valmentajana juuri noissa kisoissa. Finaaliottelussa Ylistaron asiantunteva yleisö oli aivan hiljaa... Matolta kuului vain Makwanin hiljainen nyyhkytys, kun hän tajusi, että serkun voimat ja taidot olivat hänelle vielä liikaa ja ensimmäinen SM-kulta jäi haaveeksi.
Mutta Makwan ei lannistunut. Ei sinne päinkään! Hän jatkoi harjoittelua ja saavutti painissa myös kaksi nuorten SM-kultaa. Lisäksi hän on ollut miehissä usein mitaleilla, sekä vapaapainissa että kreikkalais-roomalaisessa. Kaikkiaan Maku on saavuttanut painissa 12 SM-mitalia. Treeneissä Makwan on aina ns. sata lasissa ja valmis pistämään itsensä peliin. Kisaotteluissa Maku on yleensä varsin yllättävä ja arvaamaton. Erityisosaamisena on lonkkaheitot ja junttanostot.
Muutto Turkuun
Makwanin ollessa 18-vuotias perhe muutti Turkuun. Makwan halusi jatkaa painia, mutta Turusta ei oikein löytynyt sopivan kokoista harjoittelukaveria. Samaan ikäluokkaan kuuluneet Timo Kallio ja Taisto Lalli olivat kasvaneet jo liian isoiksi.
Makwan soitteli usein Turusta ja tuskaili, kun ei ole tarpeeksi kovia treenikavereita. Neuvoimme Kallen kanssa häntä lähtemään opiskelemaan sellaiseen paikkaan, jossa voisi harjoitella kunnolla. Ville Rantala opiskeli Kotkassa laivainsinööriksi, ja Maku lähti Kotkaan lukioon ja treenaamaan Kymenlaakson Urheiluakatemiaan. Treeneissä päävastuu valmennuksesta oli Marko Vahvalla. Opiskelu ei oikein sujunut mutta paini sen sijaan sujui! Makwan oli kovassa kunnossa ja voitti ulkomaillakin kovia turnauksia. Kotkan ryhmä hajosi, kun muut painijat lähtivät jatko-opintoihin.
Makwan palasi Turkuun ja tuskaili siellä jälleen treenikaverien puutetta. Ainut, jonka kanssa hän pystyi vetämään kunnon treenit, oli kosovolainen Fatos Durmishi, jonka isä Shefki alkoi Turussa myös valmentaa Makua. Treenit sujuivat hyvin ja hetken näytti, että Makusta tulee ihan kunnon vapaapainija. Suurin ongelma oli se, että Fatos oli Makwania paljon kevyempi.
Vapaaotteluun treenivastustajien perässä
Vajaa viisi vuotta sitten Maku soitti ja kysyi, saako hän mennä Turussa vapaaottelutreeneihin. Olin tietysti koko asiaa vastaan, sillä itse olen tavallisen painin ja amatööriurheilun kannattaja. Maku kuitenkin perusteli, että vapaaottelussa hän saa harjoitella samankokoisten kanssa, eikä hän painia ole jättämässä. Annoimme Kallen kanssa luvan, vaikka vähän hirvitti, jos Maku uudessa lajissa loukkaantuu.
Makwan alkoi siis treenata painin ohella vapaaottelua ja oli pian myös kilpailemassa siinä. Olen ollut muutaman kerran katsomassa ja huomannut, miten hän nauttii kaikesta siitä showsta ja menosta, jota vapaaottelun puolella on. Itselleni se oli aluksi tietysti vierasta, mutta olen tavallaan ajautunut faniksi Makun myötä. Lajia hetken seuranneena olen iloksi pistänyt merkille, että painijat ovat kova sana tässäkin lajissa!
Makwan kuitenkin jatkoi samalla myös painia ja opiskeluja. Hän lähti Pajulahteen opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, koska siellä oli hyvä ryhmä painijoita ja Suomen painimaajoukkueen päävalmentaja Juha "Pikkis" Lappalainen. Tiesimme Kallen kanssa, että Pikkis pitää Makusta kyllä huolta. Toinen tärkeä ihminen Pajulahdessa oli Vaasan Voima-Veikkojen painija Marko Tuomela, joka oli jo pienestä pitäen seurannut Makwanin kehitystä yhteisissä treeneissä.
Tappion kautta uuteen nousuun
Makwan valmistui Pajulahdesta viime keväänä. Vähän ennen sitä hän hävisi tiukan vapaaottelun USA:n Adam Wardia vastaan pisteillä ja oli pitkään masennuksissa. Sitten isoveli Aresh kehoitti Makwania vielä kerran yrittämään tosissaan ja Makwan piristyi. Kova painiharjoittelu alkoi jälleen viime kesänä peruskuntotreeneillä Fatoksen ja Shefkin kanssa. Makwanilla oli tarkoitus osallistua talvella Vantaan Painicupiin ja muihin turnauksiin. Painin ohella hän kävi tiiviisti myös thai-nyrkkeilyharjoituksissa. Pari viikkoa ennen Vantaa Cupia Maku soitti ja kysyi, haluanko ensin hyvät vai huonot uutiset. Sanoin, että aloitetaan nyt niistä huonoista. "En voi osallistua Vantaa Cupiin." “Aijaa. Entäs ne hyvät? " kysyin ihmeissäni. “Oon tehny UFC-sopimuksen!" Uutinen tuntui uskomattomalta, mutta sitten UFC julkaisi tiedon nettisivuillaan ja pakko oli minunkin uskoa. Makwanin tyyli ja show olivat UFC-pomojen mieleen. Ison työn Makwanin UFC-sopimuksen eteen teki myös ruotsalainen manageri Hessam Zanganeh, jonka juuret ovat myös Iranissa.
UFC-ilta Tukholmassa
Tukholmassa olin tietysti itsekin mukana. Tunnelma ennen ottelua oli käsin kosketeltavissa. Ihokarvat nousivat pystyyn siinä vaiheessa, kun Makwan asteli parrasvaloihin. Minä itse ja valmentajat vapaaottelun puolelta olimme antaneet Makwanille ohjeeksi, että keskittyy omaan osaamiseensa eli painiin. Muutama hyvä allevienti ja niistä kravattikuristuksia, lukkoja ja lyöntejä. Makwan kuitenkin tapansa mukaan yllätti meidät kaikki ja teki juuri päivastoin: Hyökkäsi heti ottelun alettua vastustajaa kohti valtavalla hyppypolvella, jatkoi alakoukulla ja lopuksi murjoi nyrkein britin keskeytyskuntoon. Kaikki oli ohi 8 sekunnissa!
Mediamyllytys hallinnassa
Makwanin voitettua ensimmäisen poikien SM-kultansa painissa myös Pohjalaisen toimittaja halusi haastatella lahjakasta painijan alkua. Siirryimme Rantalan veljesten kanssa lähemmäs, että olisimme kuulleet, mitä Maku toimittajalle juttelee. -Mikä on voittosi salaisuus, toimittaja kysyi heti alkuuni. - No se on tää Pokemon-paita, joka mulla oli alkulämmittelyssä päällä, vastasi Maku. Me siirryimme siitä Rantalan veljesten kanssa vähin äänin sivummalle…
Paljon on tultu niistä ajoista eteenpäin. Tukholmassa Makwan esiintyi kaikissa haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa edukseen. Maku vastasi kysymyksiin nokkelasti, hauskasti ja hyvällä englannin kielellä. Useista Makwanin kommenteista on tullut hittejä YouTubessa. UFC on saanut Makwanista valovoimaisen ja viihdyttävän ottelijan.
Paini on edelleen mukana Makwanin arjessa. Heti voittoa seuranneella viikolla Makwan oli mukana Ylä-Tikkurilan Kipinän treeneissä, ja tätä kirjoittaessa Maku on tulossa painimaan Uumajaan, Pohjois-Ruotsin avoimiin mestaruuskisoihin. Makwan on itse sitä mieltä, että vahva painitausta auttaa häntä myös UFC-kehässä. - Kun on 800 painiottelua takana, niin ei paljon vapaaottelut jännitä.
Tein viimeiseen Painiliiton tiedotuslehteen (Molski-lehti) myös jutun Makusta. Sitä ei näköjään vielä ole saatu ladattua nettiin, mutta tässä jotain ilman kuvia:
.........................................................
Painin kautta vapaaottelun UFC-sopimukseen:
Makwan Amirkhani häikäisi Tukholmassa
24. päivä tammikuuta Tukholman valtavalle Tele 2-areenalle lähes 30 000 katsojan eteen asteli mitään ujostelematta painija Suomesta ja voitti UFC:n debyyttiottelunsa vain 8 sekunnissa. Tuntui, että koko halli Tukholmassa repesi. Paljon oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ennen sitä.
Kaikki alkoi painisalilta
Vaasaan muutti 90-luvun alkupuolella muutama runsaslapsinen kurdiperhe Iranista. Perheiden lapset olivat luonteeltaan villejä, ja isät toivatkin heidät viisaasti Vaasan Toverien painiharjoituksiin. Varsin nopeasti valmentajina toimineet Rantalan veljekset, Kalle ja Ville, huomasivat, että nyt on kyseessä tukku todella lahjakkaita poikia. -Olihan siinä kurin kanssa paljonkin alussa tekemistä, mutta hyvällä huumorilla ja äärettömällä kärsivällisyydellä pärjättiin, muistelee Kalle Rantala. Pojat olivat kovia harjoittelemaan ja tulostakin alkoi syntyä. Kolmen ison perheen pojat olivat serkuksia keskenään. He ylsivät varsin nopeasti painissa poikien ja juniorien SM-mitaleille. Nuorten maajoukkeisiin osa pääsi vasta myöhemmin, Suomen kansalaisuuden saatuaan.
Makwan “Maku” Amirkhani oli poikajoukosta heiveröisimpiä ja hiljaisimpia. Hän aloitti painin 4-vuotiaana. Maku oli erittäin sisukas ja kova harjoittelemaan. Ensimmäisen SM-mitalinsa hän sai 13-vanhana 20-vuotisten vapaapainista sarjasta 50 kiloa. Finaalivastus oli hänen oma serkkunsa, Kobad Ahmadi. Olin ensimmäistä kertaa Vaasan Toverien kanssa valmentajana juuri noissa kisoissa. Finaaliottelussa Ylistaron asiantunteva yleisö oli aivan hiljaa... Matolta kuului vain Makwanin hiljainen nyyhkytys, kun hän tajusi, että serkun voimat ja taidot olivat hänelle vielä liikaa ja ensimmäinen SM-kulta jäi haaveeksi.
Mutta Makwan ei lannistunut. Ei sinne päinkään! Hän jatkoi harjoittelua ja saavutti painissa myös kaksi nuorten SM-kultaa. Lisäksi hän on ollut miehissä usein mitaleilla, sekä vapaapainissa että kreikkalais-roomalaisessa. Kaikkiaan Maku on saavuttanut painissa 12 SM-mitalia. Treeneissä Makwan on aina ns. sata lasissa ja valmis pistämään itsensä peliin. Kisaotteluissa Maku on yleensä varsin yllättävä ja arvaamaton. Erityisosaamisena on lonkkaheitot ja junttanostot.
Muutto Turkuun
Makwanin ollessa 18-vuotias perhe muutti Turkuun. Makwan halusi jatkaa painia, mutta Turusta ei oikein löytynyt sopivan kokoista harjoittelukaveria. Samaan ikäluokkaan kuuluneet Timo Kallio ja Taisto Lalli olivat kasvaneet jo liian isoiksi.
Makwan soitteli usein Turusta ja tuskaili, kun ei ole tarpeeksi kovia treenikavereita. Neuvoimme Kallen kanssa häntä lähtemään opiskelemaan sellaiseen paikkaan, jossa voisi harjoitella kunnolla. Ville Rantala opiskeli Kotkassa laivainsinööriksi, ja Maku lähti Kotkaan lukioon ja treenaamaan Kymenlaakson Urheiluakatemiaan. Treeneissä päävastuu valmennuksesta oli Marko Vahvalla. Opiskelu ei oikein sujunut mutta paini sen sijaan sujui! Makwan oli kovassa kunnossa ja voitti ulkomaillakin kovia turnauksia. Kotkan ryhmä hajosi, kun muut painijat lähtivät jatko-opintoihin.
Makwan palasi Turkuun ja tuskaili siellä jälleen treenikaverien puutetta. Ainut, jonka kanssa hän pystyi vetämään kunnon treenit, oli kosovolainen Fatos Durmishi, jonka isä Shefki alkoi Turussa myös valmentaa Makua. Treenit sujuivat hyvin ja hetken näytti, että Makusta tulee ihan kunnon vapaapainija. Suurin ongelma oli se, että Fatos oli Makwania paljon kevyempi.
Vapaaotteluun treenivastustajien perässä
Vajaa viisi vuotta sitten Maku soitti ja kysyi, saako hän mennä Turussa vapaaottelutreeneihin. Olin tietysti koko asiaa vastaan, sillä itse olen tavallisen painin ja amatööriurheilun kannattaja. Maku kuitenkin perusteli, että vapaaottelussa hän saa harjoitella samankokoisten kanssa, eikä hän painia ole jättämässä. Annoimme Kallen kanssa luvan, vaikka vähän hirvitti, jos Maku uudessa lajissa loukkaantuu.
Makwan alkoi siis treenata painin ohella vapaaottelua ja oli pian myös kilpailemassa siinä. Olen ollut muutaman kerran katsomassa ja huomannut, miten hän nauttii kaikesta siitä showsta ja menosta, jota vapaaottelun puolella on. Itselleni se oli aluksi tietysti vierasta, mutta olen tavallaan ajautunut faniksi Makun myötä. Lajia hetken seuranneena olen iloksi pistänyt merkille, että painijat ovat kova sana tässäkin lajissa!
Makwan kuitenkin jatkoi samalla myös painia ja opiskeluja. Hän lähti Pajulahteen opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, koska siellä oli hyvä ryhmä painijoita ja Suomen painimaajoukkueen päävalmentaja Juha "Pikkis" Lappalainen. Tiesimme Kallen kanssa, että Pikkis pitää Makusta kyllä huolta. Toinen tärkeä ihminen Pajulahdessa oli Vaasan Voima-Veikkojen painija Marko Tuomela, joka oli jo pienestä pitäen seurannut Makwanin kehitystä yhteisissä treeneissä.
Tappion kautta uuteen nousuun
Makwan valmistui Pajulahdesta viime keväänä. Vähän ennen sitä hän hävisi tiukan vapaaottelun USA:n Adam Wardia vastaan pisteillä ja oli pitkään masennuksissa. Sitten isoveli Aresh kehoitti Makwania vielä kerran yrittämään tosissaan ja Makwan piristyi. Kova painiharjoittelu alkoi jälleen viime kesänä peruskuntotreeneillä Fatoksen ja Shefkin kanssa. Makwanilla oli tarkoitus osallistua talvella Vantaan Painicupiin ja muihin turnauksiin. Painin ohella hän kävi tiiviisti myös thai-nyrkkeilyharjoituksissa. Pari viikkoa ennen Vantaa Cupia Maku soitti ja kysyi, haluanko ensin hyvät vai huonot uutiset. Sanoin, että aloitetaan nyt niistä huonoista. "En voi osallistua Vantaa Cupiin." “Aijaa. Entäs ne hyvät? " kysyin ihmeissäni. “Oon tehny UFC-sopimuksen!" Uutinen tuntui uskomattomalta, mutta sitten UFC julkaisi tiedon nettisivuillaan ja pakko oli minunkin uskoa. Makwanin tyyli ja show olivat UFC-pomojen mieleen. Ison työn Makwanin UFC-sopimuksen eteen teki myös ruotsalainen manageri Hessam Zanganeh, jonka juuret ovat myös Iranissa.
UFC-ilta Tukholmassa
Tukholmassa olin tietysti itsekin mukana. Tunnelma ennen ottelua oli käsin kosketeltavissa. Ihokarvat nousivat pystyyn siinä vaiheessa, kun Makwan asteli parrasvaloihin. Minä itse ja valmentajat vapaaottelun puolelta olimme antaneet Makwanille ohjeeksi, että keskittyy omaan osaamiseensa eli painiin. Muutama hyvä allevienti ja niistä kravattikuristuksia, lukkoja ja lyöntejä. Makwan kuitenkin tapansa mukaan yllätti meidät kaikki ja teki juuri päivastoin: Hyökkäsi heti ottelun alettua vastustajaa kohti valtavalla hyppypolvella, jatkoi alakoukulla ja lopuksi murjoi nyrkein britin keskeytyskuntoon. Kaikki oli ohi 8 sekunnissa!
Mediamyllytys hallinnassa
Makwanin voitettua ensimmäisen poikien SM-kultansa painissa myös Pohjalaisen toimittaja halusi haastatella lahjakasta painijan alkua. Siirryimme Rantalan veljesten kanssa lähemmäs, että olisimme kuulleet, mitä Maku toimittajalle juttelee. -Mikä on voittosi salaisuus, toimittaja kysyi heti alkuuni. - No se on tää Pokemon-paita, joka mulla oli alkulämmittelyssä päällä, vastasi Maku. Me siirryimme siitä Rantalan veljesten kanssa vähin äänin sivummalle…
Paljon on tultu niistä ajoista eteenpäin. Tukholmassa Makwan esiintyi kaikissa haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa edukseen. Maku vastasi kysymyksiin nokkelasti, hauskasti ja hyvällä englannin kielellä. Useista Makwanin kommenteista on tullut hittejä YouTubessa. UFC on saanut Makwanista valovoimaisen ja viihdyttävän ottelijan.
Paini on edelleen mukana Makwanin arjessa. Heti voittoa seuranneella viikolla Makwan oli mukana Ylä-Tikkurilan Kipinän treeneissä, ja tätä kirjoittaessa Maku on tulossa painimaan Uumajaan, Pohjois-Ruotsin avoimiin mestaruuskisoihin. Makwan on itse sitä mieltä, että vahva painitausta auttaa häntä myös UFC-kehässä. - Kun on 800 painiottelua takana, niin ei paljon vapaaottelut jännitä.
- Liittynyt
- 4.12.2014
- Viestejä
- 45
PS. En nyt yhtään väitä, että tuo tekemäni juttu olisi miltään osin yhtään parempi kuin Fightsportin juttu. Oma juttuni on kirjoitettu vain ihan eri näkökulmasta. Lähinnä siinä pyritään selvittelemään painin lajiniiloille miten Maku päätyi vapaaottelun pariin.
BTW. Näin paini-ihmisenä, huonosti suomalaista vapaaottelua (vielä) ymmärtävänä, eniten ihmetyttää tuo ns. omiin poteroihin kaivautuminen. Painissa se on onneksi melko lailla historiaa. Seurat tekevät paljon yhteistyötä, että suomalaisille huippupainijoille löytyisi ihanteelliset harjoitteluolosuhteet. Se on ainut tie jos aikoo pärjätä näillä harrastajamäärillä.
BTW. Näin paini-ihmisenä, huonosti suomalaista vapaaottelua (vielä) ymmärtävänä, eniten ihmetyttää tuo ns. omiin poteroihin kaivautuminen. Painissa se on onneksi melko lailla historiaa. Seurat tekevät paljon yhteistyötä, että suomalaisille huippupainijoille löytyisi ihanteelliset harjoitteluolosuhteet. Se on ainut tie jos aikoo pärjätä näillä harrastajamäärillä.
- Liittynyt
- 30.11.2013
- Viestejä
- 389
- Ikä
- 39
Eipä oo vielä julkistettu. Maku on quest fighterina 11.4 Fight Night Krakowissa, toivottavasti ton jälkeen ollaan viisaampia.
Oma veikkaus kesä-heinäkuussa vaikka Maku alunperin toivokin ihan loppuvuotta (vai ens vuoden alkua?). Heitetään nyt huvikseen vielä mutulla vastustaja veikkaustakin: Mike Wilkinson (varalle: Elkins,Siver).
Edit. jos haluutte tarkkaa aikaa ja paikkaa niin 20.6, Berlin ;>
- Liittynyt
- 28.6.2006
- Viestejä
- 1 151
Hmm.. Maku oli kyllä painissa niskanpäällä, mutta turpaanvedossa Ward hoiti homman kotiin. Helposti voi sanoa, että Maku luotti tuossa matsissa liikaa painiinsa ja siihen, että pystyy lukottamaan Wardin, mutta Ward kovana jätkänä kesti kaikki jalkalukot ja muut yritykset ja nappasi pistevoiton kotiin.
- Liittynyt
- 3.12.2006
- Viestejä
- 22 723
- Ikä
- 39
Siellähän se Berliinissä 20.6.
"Amirkhanin ottelua ei ole vahvistettu, mutta tiettävästi hän kohtaa tappiottoman Diego Rivasin (6-0-0). Chileläinen debytoi UFC:ssä marraskuussa voittaen Rodolfo Rubio Perezin pistein. Sitä ennen Rivas oli mukana TUF: Latin America -kisassa, josta hän putosi hävittyään heti ensimmäisellä kierroksella."
Jussina voi sitten tapittaa töllön ääressä.
FightSport.fi Makwan Amirkhani palaa UFC-häkkiin Berliinissä - FightSport.fi
"Amirkhanin ottelua ei ole vahvistettu, mutta tiettävästi hän kohtaa tappiottoman Diego Rivasin (6-0-0). Chileläinen debytoi UFC:ssä marraskuussa voittaen Rodolfo Rubio Perezin pistein. Sitä ennen Rivas oli mukana TUF: Latin America -kisassa, josta hän putosi hävittyään heti ensimmäisellä kierroksella."
Jussina voi sitten tapittaa töllön ääressä.
FightSport.fi Makwan Amirkhani palaa UFC-häkkiin Berliinissä - FightSport.fi
- Liittynyt
- 2.4.2015
- Viestejä
- 47
Diego Rivas? Tuntematon kaveri ainakin allekirjoittaneelle. Pitänee silmäillä tyypin UFC-debyytti läpi, mut tietynlainen gimme-ottelun tuoksahdus tässä matsissa on Makwanin kannalta, ottaen huomioon Rivasin kotimaan olemattoman MMA-scenen, heikkotasoisen TUFin ensimmäisestä erästä putoamisen sekä merkityksettömät ja tuntemattomat päänahat ennen UFC:tä.
Näkisin, et Makwanille tällainen hitaamman puoleinen polku vastustajien kovenemisen suhteen on oikea tapa edetä. Makwan on mun mielestä monella tavalla hiomaton timantti: painitaidot ja urheilullinen potentiaali on molemmat todella korkealla, mut kumpaakaan osa-aluetta Makwan ei mun mielestä oo onnistunut vielä häkissä otellessaan soveltamaan samalla tasolla. Mikäli Makulle annetaan tarvittava määrä aikaa kehittyä painijasta kokopäiväiseksi vapaaottelijaksi ihan kehä-älykkyyttä myöten, ni rima on potentiaalisesti todella korkealla, ja ehkä siihen mattotyöskentelyyn alkaa pikkuhiljaa integroitua aggressiviisen lukottamistaipumuksen lisäksi satuttavaa ground and poundiakin. Jos siltä kantilta miettii, niin Rivasin kaltainen kaveri on omiaan jonkinlaisena mittaustyökaluna Makwanin kehitykselle.
Näkisin, et Makwanille tällainen hitaamman puoleinen polku vastustajien kovenemisen suhteen on oikea tapa edetä. Makwan on mun mielestä monella tavalla hiomaton timantti: painitaidot ja urheilullinen potentiaali on molemmat todella korkealla, mut kumpaakaan osa-aluetta Makwan ei mun mielestä oo onnistunut vielä häkissä otellessaan soveltamaan samalla tasolla. Mikäli Makulle annetaan tarvittava määrä aikaa kehittyä painijasta kokopäiväiseksi vapaaottelijaksi ihan kehä-älykkyyttä myöten, ni rima on potentiaalisesti todella korkealla, ja ehkä siihen mattotyöskentelyyn alkaa pikkuhiljaa integroitua aggressiviisen lukottamistaipumuksen lisäksi satuttavaa ground and poundiakin. Jos siltä kantilta miettii, niin Rivasin kaltainen kaveri on omiaan jonkinlaisena mittaustyökaluna Makwanin kehitykselle.
- Liittynyt
- 3.10.2010
- Viestejä
- 235
Tätä samaa mietin itsekkin, Tietenkin tämä toimii myös varmasti Rivasin kohdalla samoin, tuskin UFC:llä makustakaan oikein täyttä käsitystä ole, että minkälainen ukko hän on. Hyvä ottelu varmasti molemmille.
- Liittynyt
- 30.11.2013
- Viestejä
- 389
- Ikä
- 39
Samaa mieltä. Toivotaan, että UFC näkee Makussa "tähtiainesta" ja rupee pikkuhiljaa syöttää hankalempaa jantteria vastaan eikä "heitä susille". Hidas eteneminen ois loistavaa juurikin sen takia, että Makun "puhdas vaparitreeni" on vielä niin vähäistä.
Ja Herpylle viel lisäkommenttina, hyvin tuot suomivaparia hurtan foorumilla esille ja muutenkin järkevää jargonia sielä heität, usein osunu silmiin ku foorumia lueskellu (olettaen toki, että oot HerpDerp). Hattu pois.
