Makwan Amirkhani

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onhan noita aikuisena pystyn treenanneita.
Ekana tulee mieleen werdum, josta tuli varsin hyvä pystyssä. Toki matto pelotteena vastustajilla, mutta silti. Ottelee muuten bare knuckle matsin junior dos santosia vastaan viikonloppuna.
En näkis makua kyseiseen lajiin, pysty ei koskaan kehittynyt niin hyväksi vaikka tietääkseni treenasi thaikku/nyrkkeily pätevien valmentajien kanssa.
 
Määrittele aikuisikä? 🤔
Mitään tarkkoja rajoja ei tietenkään ole ja yksilällisiä juttuja toki nämä.

Tutkittu asia kuitenkin on, että ihmisen kyky kehittää motorisia ominaisuuksia (taito) heikkenee rajusti murrosiän jälkeen. Kun puhutaan huippu-urheilusta, niin on tietysti olennaista kohdistaa harjoittelu sellaisten ominaisuuksien kehittämiseen joihin saa parhaan vasteen. Kuten ao. graafista nähdään niin periaatteessa tuo "aikuisikä" alkaa jostain 15 ikävuoden paikkeilta.

No ok, tiedän kyllä, että vapaaottelussa on huipullakin kavereita jotka on aloittanut lajin vasta parikymppisenä, toki silloin taustalla on oltava kovat pohjat jostain muusta kamppailulajista. Se kertoo siitä, että vapari on vielä suhteellisen nuori laji ja siinä mahdollista menestyä hieman keskinkertaisemmallakin taitotasolla plus että kamppailulajeissa taidollisia puutteita voi aina kompoensoida mm. voimalla, kestävyydellä ja hyvällä taktiikalla. Mutta silti kyllä noi herkkyyskaudet vapaaottelussakin pätee. Ehkä vaparissa vaan rajaa voi venyttää hieman pidemmälle kuin monessa muussa lajissa, mutta ei loputtomiin siinäkään.
 

Liitteet

  • Herkkyyskaudet.jpg
    Herkkyyskaudet.jpg
    91,5 KB · Katsottu: 127
Huomaa että käytin mennyttä aikamuotoa. Itseasiassa pluskvamperfektiä (olisi pitänyt), joka viittaa sellaiseen ajanjaksoon joka on jo päättynyt.

Se on ihan totta, että Makwan ei enää tule merkittävästi paremmaksi vapaaottelijaksi, pystytaitoja kehittämällä. Ainoa realistinen keino nostaa suoritustasoa merkittävästi nyt, on nostaa kestävyysominaisuuksia ja harjoitella lyömistä matossa.

Pystyottelun parantaminen olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Makwan kehittyi siinä kyllä ja oli parhaimmillaan selvästi paremmalla tasolla kuin UFC-debyytin aikaan. Paljon potentiaalista kehitystä jäi kuitenkin ulosmittaamatta. Makwania paljon paremmatkin pystyottelijat ovat onnistuneet kehittymään merkittävästi aikuisiällä, joten ei se mikään mahdoton rasti olisi ollut.
Totta, luin viestisi huolimattomasti.

Mutta olisiko Makusta voinut tulla hyvää pystyottelijaa millään treenillä kun mies aloitti vaparin kuitenkin vasta painiuran jälkeen? Eli eiköhän Maku olisi dominoinut ottelujaan matossa siinäkin tapauksessa että hän olisi treenannut jossain jenkkiläisessä huipputallissa ja saanut parhaat mahdolliset pystyopit.
 
Tutkittu asia kuitenkin on, että ihmisen kyky kehittää motorisia ominaisuuksia (taito) heikkenee rajusti murrosiän jälkeen.

Olet nyt kyllä ymmärtänyt tuon esittämäsi graafin aivan väärin. Tuossa puhutaan motoristen perusominaisuuksien kehittämisestä. Tämä on sitä yleiskoordinaatiota, joka luo mahdollisuuksia kehittää spesifejä taitoja myöhemmin aikuisiällä.

Junnuna painineella Makwanilla nämä motoriset perustaidot ovat varmuudella kovalla tasolla. Se myös näkyy kykynä tehdä ties mitä atleettisia temppuja, joita hän usein somessa esitteleekin.

On täysin mahdollista kehittää varsin hyvä lyöntitekniikka, vaikka laittaisi nyrkkeilyhanskat ensimmäistä kertaa käteen 25-vuotiaana. Näin ovat lukuisat painitaustaiset vapaaottelijat tehneet. Erityisen hyvät mahdollisuudet siihen on, jos on aiemman urheiluharrastuksen - kuten painin - yhteydessä kehittänyt nuo motoriset perustaidot hyvälle tasolle niiden herkkyyskauden aikana.

Mitä Makwanin kehitysmahdollisuuksiin tulee, niin kyllä hän varmasti millä tahansa treenillä olisi ollut aina ensisijassa painija. Pystytaidoissa oli kuitenkin paljon enemmän kehittämisen varaa ja mitä alemmalla tasolla jossain on, sitä helpompi sitä on kehittää.

Viisainta Makwanin olisi ollut suurin osa ajastaan keskittyä kehittämään pystyottelua ja mattolyömistä ja painia sen verran että painitaidot pysyvät yllä. Ylläpitävä treeni kun on taitopuolellakin sellaista, että sitä tarvitsee tehdä tosi vähän verrattuna kehittävään treeniin.
 
Olet nyt kyllä ymmärtänyt tuon esittämäsi graafin aivan väärin. Tuossa puhutaan motoristen perusominaisuuksien kehittämisestä. Tämä on sitä yleiskoordinaatiota, joka luo mahdollisuuksia kehittää spesifejä taitoja myöhemmin aikuisiällä.
En ole mitään väärin ymmärtänyt vaan juuri noin se menee. Lajitaidoille tehokkain oppimisikä on ennen 15 ikävuotta. Sille on syynsä miksi (pääsääntöisesti) menestyneet painijat ovat aloittaneet lajiharjoittelun jo pikkupoikana. Käsikieppien, junttien ja rullien perustekniikka on vaan opeteltava silloin kun vaste on paras mahdollinen mikäli hamuaa huipulle.

Taitoharjoittelun ääriesimerkkejä ovat sellaiset lajit kuin telinevoimistelu, taitoluistelu ja uinti, joiden harjoittelu täytyy aloittaa jo ennen kouluikää eli silloin kun motoristen taitojen omaksumiskyky on korkeimmillaan.

Vapaaottelun on lajina on armollisempi kuin mikään edellinen, koska siinä taidollisia puutteita voi kompensoida monin tavoin ja koska lajin taso ei ole vielä ihan niin korkealla kuin useimmissa perinteisissä urheilulajeissa, mutta samat periaatteet pätee silti vaparissakin. Ehdottomasti parhaan vasteen lajitaitojen opettelussa saisi mikäi se tehtäisiin taidollisen herkkyykauden sisällä. Kun ajassa mennään muutama vuosikymmen eteenpäin niin näitä parikymppisenä vaparin aloittaneita huippuja ei enää juuri ole vaan lajin kärki on kaikki aloittanut lajiharjoittelun jo ennen murrosikää. Ja erityisesti taidollisesti tulevaisuuden vapaaottelijat tulevat olemaan merkittävästi nykyisiä ottelijoita edellä.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän taitotaso kehittyy juniorinakin aloittaneella todella paljon vielä aikuisiällä.

Muutenhan esimerkiksi nyrkkeilyssä - jossa on kilpailtu 1600-luvulta lähtien - olisi vain hyvin nuoria maailmanmestareita, kun nämä saavuttaisivat täyden taitopotentiaalinsa jo aikuisuuden alussa ja nuoren parempi palautuminen mahdollistaisi kovemman treenaamisen kuin kolmekymppisillä.

Tässä on tämänhetkiset neljän suuren liiton maailmanmestarit ja näiden iät sarjoista 66,7 kg, 69,9 kg ja 72,6 kg mitkä ovat kilpailullisesti kovimpia sarjoja ja samalla lähellä Makwanin sarjaa.

Lara 40
Adames 29
Jermall Charlo 33
Jermell Charlo 33
Gualteri 30
Alimkhanylu 30
Tszyu 28
Mendoza 29
Spence 33
Stanionis 28
Ennis 26
Crawford 35

Miksi nuoremmat jo lapsesta asti harjoitelleet nyrkkeilijät eivät voita heitä? No tietysti siksi, että vanhempina nämä mestarit ovat ehtineet harjoitella enemmän ja siten kehittyneet paremmiksi.
 
Kyllähän taitotaso kehittyy juniorinakin aloittaneella todella paljon vielä aikuisiällä.

Muutenhan esimerkiksi nyrkkeilyssä - jossa on kilpailtu 1600-luvulta lähtien - olisi vain hyvin nuoria maailmanmestareita, kun nämä saavuttaisivat täyden taitopotentiaalinsa jo aikuisuuden alussa ja nuoren parempi palautuminen mahdollistaisi kovemman treenaamisen kuin kolmekymppisillä.

Tässä on tämänhetkiset neljän suuren liiton maailmanmestarit ja näiden iät sarjoista 66,7 kg, 69,9 kg ja 72,6 kg mitkä ovat kilpailullisesti kovimpia sarjoja ja samalla lähellä Makwanin sarjaa.

Lara 40
Adames 29
Jermall Charlo 33
Jermell Charlo 33
Gualteri 30
Alimkhanylu 30
Tszyu 28
Mendoza 29
Spence 33
Stanionis 28
Ennis 26
Crawford 35

Miksi nuoremmat jo lapsesta asti harjoitelleet nyrkkeilijät eivät voita heitä? No tietysti siksi, että vanhempina nämä mestarit ovat ehtineet harjoitella enemmän ja siten kehittyneet paremmiksi.
Vaikka taidolla on suuri merkitys kamppailulajeissa(kin) niin ei sillä pelkästään pitkälle pötkitä. Voima, kestävyys, kovuus, rutiini ja taktinen osaaminen vaatii useimmiten paljon ottelukokemusta ja vuosien kovaa treeniä siksi huipulle harvemmin noustaan vielä junnuna vaikka taidollisesti oltaisiin ns. valmiita jo varsin nuorena.

Jos lajitaidot on hankittu silloin kun aika sille on otollisin niin eipä ne lajitaidot enää vanhemmalla iällä hirveästi muutu. Kehitystä tapahtuu, jos tapahtuu, sitten noilla muilla osa-alueilla.

En tunne esimerkkiesi nimien taustoja, joten otan esimerkin lähempää. Robbe Helenius ei ole nyrkkeilytaidollisesti juuri muuttunut sitten amatöörivuosien. Samalla tavalla ne lyönnit lähtee nyt kuin amatööriaikoinakin ja liikkuminenkin näyttää aika samalta. Se mikä Robbella on vuosien ja vuosikymmenten saatossa kehittynyt on fysiikka, rutiini, ottelusilmä ja taktinen osaaminen.
 
Robbe kehittyi kyllä nyrkkeilytaidoiltaan todella merkittävästi Sauerland-aikoina, vaikka siinä tuli sitten muita ongelmia. Puhutaan siis vuosista 2008-2015, jolloin Robbe oli 24-31 -vuotias.

Ottelusilmä muuten on yksi taidon osa-alue.

Sitten jos vielä puhutaan vapaaottelusta, joka on paljon nyrkkeilyä monipuolisempi laji, niin taitojen kehittymiselle on entistä enemmän varaa, koska taso kullakin osa-alueella on huonompi kuin saman verran treenanneella nyrkkeilijällä tai muulla yhden osa-alueen spesialistilla.
 
Maku puhuu podcastin loppupuolella useampaan kertaan hieman salamyhkäisesti sippaamiseen merkittävästi vaikuttavasta asiasta, jota ei vielä halua kertoa. "Pieni asia, jonka vaikutus on todella suuri" ja jollainen jollakin toisellakin ufc-ottelijalla on. Veikkauksia mikä tällainen asia vois olla?
Salatupakointi
 
Robbe kehittyi kyllä nyrkkeilytaidoiltaan todella merkittävästi Sauerland-aikoina, vaikka siinä tuli sitten muita ongelmia. Puhutaan siis vuosista 2008-2015, jolloin Robbe oli 24-31 -vuotias.
Jep. On kyllä aika käsittämätön väite, että "Helenius ei ole nyrkkeilytaidollisesti juuri muuttunut sitten amatöörivuosien." :eek:

Itse en mikään nyrkkeilyn asiantuntija ole, mutta tarkkaan kuitenkin Robben uraa on tullut seurattua. Taidollinen kehitys Sauerland-aikana oli kyllä erittäin huomattavaa.
 
En ole mitään väärin ymmärtänyt vaan juuri noin se menee. Lajitaidoille tehokkain oppimisikä on ennen 15 ikävuotta. Sille on syynsä miksi (pääsääntöisesti) menestyneet painijat ovat aloittaneet lajiharjoittelun jo pikkupoikana. Käsikieppien, junttien ja rullien perustekniikka on vaan opeteltava silloin kun vaste on paras mahdollinen mikäli hamuaa huipulle.

Taitoharjoittelun ääriesimerkkejä ovat sellaiset lajit kuin telinevoimistelu, taitoluistelu ja uinti, joiden harjoittelu täytyy aloittaa jo ennen kouluikää eli silloin kun motoristen taitojen omaksumiskyky on korkeimmillaan.

Vapaaottelun on lajina on armollisempi kuin mikään edellinen, koska siinä taidollisia puutteita voi kompensoida monin tavoin ja koska lajin taso ei ole vielä ihan niin korkealla kuin useimmissa perinteisissä urheilulajeissa, mutta samat periaatteet pätee silti vaparissakin. Ehdottomasti parhaan vasteen lajitaitojen opettelussa saisi mikäi se tehtäisiin taidollisen herkkyykauden sisällä. Kun ajassa mennään muutama vuosikymmen eteenpäin niin näitä parikymppisenä vaparin aloittaneita huippuja ei enää juuri ole vaan lajin kärki on kaikki aloittanut lajiharjoittelun jo ennen murrosikää. Ja erityisesti taidollisesti tulevaisuuden vapaaottelijat tulevat olemaan merkittävästi nykyisiä ottelijoita edellä.

Kyllä tuossa voi olla perää. Telinevoimiste, uinti ja taitoluistelu ovat ihan eri sfääreissä kun mietitään juuri tuota taidollista puolta.

Nyrkkeilyn tekniikka on moniin muihin lajeihin verrattuna melko yksinkertainen ts. ei vaadi välttämättä vuosien harjoittelua jotta sen saa riittävälle tasolle. Nuo mut nyrkkeilyn vaatimat ominaisuudet onkin toinen juttu; niitä ei kaikilla ole eikä välttämättä koskaan tule vaikka kuinka harjoittelisi.

Tässä vielä yksi esimerkki myöhäisellä iällä aloittaneesta ja kaiken saavuttaneesta nyrkkeilijästä: Anthony Joshua. Aloitti nyrkkeilyn ollessaan 18 ja 5 vuotta sen jälkeen olympiakultaa ja sitten ammattilaiseksi...
 
Back
Ylös Bottom