Maata uhkaa 400metrinen lävistäjäasteroidi vuonna 2029. Osumatarkkuus jopa 1/42

[hemmmo]

Kannattaisikohan lukea tekstit vielä pariin kertaan läpi. Ongelma on että kaasuuntumisessa syntyvä paine absorboituu asteroidin huokoiseen rakenteeseen (täyttää asteroidin sisällä olevaa "tyhjiötä"), eikä siksi saa aikaan kunnollista asteroidista pois päin työntävää voimaa. Kaasuuntuva aine siirtyy asteroidin suuntaa melkein yhtä suurella voimalla kuin siitä poiskin päin, joten loppuvaikutus on lähellä nollaa.

Ja kerroppa miksi asteroidin pinta ei ime sitä sinun välittäjäainetta?

 

[teemupii]

Ja kerroppa miksi asteroidin pinta ei ime sitä sinun välittäjäainetta?

Imee se senkin. En ole missään väittänyt että ko. tapa toimisi yhtään paremman, vaan alussa sanoin että painevaikutus menee lähinnä läpi.

 

[nauski]

http://www.cnn.com/2005/TECH/space/01/01/comet.buster.ap/index.html

Aika mielenkiintoinen koe.

 

[hemmmo]

Imee se senkin. En ole missään väittänyt että ko. tapa toimisi yhtään paremman, vaan alussa sanoin että painevaikutus menee lähinnä läpi.

No mikä idea sillä välittäjäaineella nyt sitten on jos se höyrystyvä pinta toimii suunilleen samalla tavalla? Erona vaan se ettei tarvi kuskata vähintäänkin miljoonaa kiloa ylimääräistä tavaraa.

 

[paalu]

muistaakseni auringossa riitti potkua vielä miljooniksi vuosiksi.
Kyllä se on niin että jos joku/jokin maapallon tuhoaa niin se olemme me ihmiset itse, ollaan niin hyvässä vauhdissakin jo.

Kymmeneksi miljoonaksi vuodeksi ainakin tiedemiesten laskelmien mukaan, jos niihin nyt sitten on luottamista, tosin sitä ennen ihmisrotu on lakannu olemasta todennäkösesti jo kauan kauan sitten. Harvapa sitä kelailee mutta joku päivä meidänkin laji kuolee sukupuuttoon niinkuin ovat kuolleet kaikki aikaisemmatkin tätä palloamme asuttaneet lajit. Tapahtuuko se sitten luontoäidin vai ihmistensä omien tekojen kautta jää nähtäväksi.

 

[Wintikka]

Auringossa riittää potkua vielä miljardeiksi vuosiksi, ettei kannata sen takia stressata. Maahan ehtii osumaan ennen sitä vielä monta asteroidiylläriä ........

 

[paalu]

Auringossa riittää potkua vielä miljardeiksi vuosiksi, ettei kannata sen takia stressata. Maahan ehtii osumaan ennen sitä vielä monta asteroidiylläriä ........

joo meni mul vähä miljoonat ja miljardit sekasin.

 

[VelttoV]

Tiede-lehden mukaan maapallon elinkaari on 10 miljardia vuotta. Näistä vain 2 miljardia vuotta on kehittyneelle elämälle suotuisaa. Tästä ajanjaksosta ollaan puolessa välissä. Ihan sama, kauhean pitkä aika joka tapauksessa. Ehtii monta kertaa uusiutumaan pallon eläimistö, jos ei magneettikenttä häviä, kuu kerkiä karkaamaan kokonaan, tai joku muu taivaankappale osu liian pahasti. :evil:

 

[bfr]

Kuten kaikki tietävät, Maya intiaanit osasivat laskea ajan hämmästyttävän tarkasti.
Heidän kalenterinsa päättyy vuonna 2012, en muista tarkkaa päivää. Miksi?

Silloin sinä kuolet.

Silloin minä kuolen.

 

[Mike]

Tiede.fi palstalta hyvä kommentti, mikä vähän nauraa tälle haloolle.

"97 % todennäköisyydellä menee ohi maapallosta ja siihenkin on neljännesvuosisata aikaa."

 

[6point]

Tiede.fi palstalta hyvä kommentti, mikä vähän nauraa tälle haloolle.

"97 % todennäköisyydellä menee ohi maapallosta ja siihenkin on neljännesvuosisata aikaa."

Niin ja eikö tuo mahdollisuuskin oo jo pienentyny ihan minimaaliseksi. Paras vaan ku ei koskaan tietäskään tämmösistä. Jos osuu niin osuu...

 

[Mniska]

kyllä niitä maailmanlopun ennustajia riittää maailmanloppuun asti

 

[putka]

Nonii, äsken tuli taas aiheesta dokumentti. Neloselta, alaston tiede.

Samalla kurssilla maan kanssa on OIKEASTI asteroideja, niistä ei ole edes löydetty kuin 60%. Eli 40% on täysin tunnistamatta. Ohjelmassa paraskin asiaa tutkiva tiedemies sanoi että varmasti maahan on osumassa suurta hävitystä aiheuttava asteroidi, mutta toivottavasti ei muutaman vuoden sisään koska ei mitään valmiuksia niiden tuhoamiseen ei vielä ole. Vasta aikaisintaan 15-20 vuoden päästä teoriassa on olemassa valmiudet, esim. pommin lähettämiseen.

Vuonna 1908 Siperiaan oli pudonnut asteroidi aiheuttaen massiivista tuhoa, kaatamalla mm. metsää hehtaareittain. Vain sata vuotta sitten. Vuonna 2004 maata hipoen oli mennyt asteroidi, jonka havaitsi jopa kiikareilla. Maahan osuessaan olis tullut paskaa niskaan.

Että sellaista tuoreessa dokkarissa tänään. Ei näin valtavassa universumissa mikään näköjään ole maapallolla turvattu. Dinosaurusten kohtalo tulossa...:D

 

[hekottaja]

. Vuonna 2004 maata hipoen oli mennyt asteroidi, jonka havaitsi jopa kiikareilla. Maahan osuessaan olis tullut paskaa niskaan.

Matemaattisestihan todennäköisyys toiseen samanlaiseen on hieman pienempi seuraavat vuodet jos yksi meni jo näin läheltä..

 

[Arvid]

Harmi kun missasin tuon nelosen dokkarin. Sivistin itseäni joululomalla aiheeseen viittaavalla kirjalla, jossa sanottiin tylyn totuuden asteroideista olevan se, ettei ihmiskunnalla ole mitään keinoja niitä vastaan.

Ensinnäkin asteroideja ei nähdä kahdesta syystä: 1) tutkijoita/laitteistoja on niin vähän, että jokainen havainto on täysin satunnainen (luultavasti miljoonista lähiavaruuden asteroideista tunnetaan joku 30000) 2) monet asteroideista ovat nykykeinoin heikosti havaittavissa (ehkä vasta ilmakehässä 1s ennen törmäystä). Tätä todistaa osaltaan mm. loppuvuodesta Australiassa tehty pienen asteroidin ohilentohavainto, josta saatiin VAIN amatöörien silminnäkijähavaintoja.

Toiseksi emme osaa laskea asteroidien liikeratoja. Tuo 2029 törmäyskin on 1/42 todennäköisyys. Radat voidaan tarkentaa vasta kun aikaa on enää pari viikkoa.

Kolmanneksi ei ole mitään, millä estää asteroidin osuma, jos sellainen on tullakseen. Sellaista rakettia ei ole, joka pystyisi kymmenien miljoonien kilometrien avaruusmatkaan varsinkaan parissa viikossa (Saturn-raketistakaan ei ole jäljellä edes piirustuksia). Ydinohjukset eivät pysty irtautumaan maan ilmakehästä. Ja jos tällainen tuhoamissuunnitelma onnistuisikin, tuloksena olisi pienempiä asteroideja, joilla olisi lähes sama tuhovoima JA voimakas radioaktiivinen vaikutus.

Eli eipä tässä muuta kuin odotellaan. Osuma on varma ennemmin tai myöhemmin, samoin tästä seuraava lajien massatuho. Varmaa on toisaalta myös elämän jatkuminen. Ei kannata silti pelkkiin asteroideihin luottaa maailmanlopun tuojina, kupliihan vastaava voima piilossa esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa...

 

[hemmmo]

Ensinnäkin asteroideja ei nähdä kahdesta syystä: 1) tutkijoita/laitteistoja on niin vähän, että jokainen havainto on täysin satunnainen (luultavasti miljoonista lähiavaruuden asteroideista tunnetaan joku 30000) 2) monet asteroideista ovat nykykeinoin heikosti havaittavissa (ehkä vasta ilmakehässä 1s ennen törmäystä). Tätä todistaa osaltaan mm. loppuvuodesta Australiassa tehty pienen asteroidin ohilentohavainto, josta saatiin VAIN amatöörien silminnäkijähavaintoja.

Toiseksi emme osaa laskea asteroidien liikeratoja. Tuo 2029 törmäyskin on 1/42 todennäköisyys. Radat voidaan tarkentaa vasta kun aikaa on enää pari viikkoa.

Kolmanneksi ei ole mitään, millä estää asteroidin osuma, jos sellainen on tullakseen. Sellaista rakettia ei ole, joka pystyisi kymmenien miljoonien kilometrien avaruusmatkaan varsinkaan parissa viikossa (Saturn-raketistakaan ei ole jäljellä edes piirustuksia). Ydinohjukset eivät pysty irtautumaan maan ilmakehästä. Ja jos tällainen tuhoamissuunnitelma onnistuisikin, tuloksena olisi pienempiä asteroideja, joilla olisi lähes sama tuhovoima JA voimakas radioaktiivinen vaikutus.

En tiedä mikä kirja tuo on ollut, mutta ei kovin vakuuttavalta kuulosta. ilmeisesti jokin suhteellisen vanha teos. Ensinnäkin nykyään riski on tiedostettu jo ihan oikeasti ja on jo olemassa automaattisia järjestelmiä jotka kuvaavat taivasta koko ajan ja kartoittavat mahdollsia törmääniä. Ja uusia todella tehokkaita järjestelmiä ollaan ottamassa käyttöön ihan lähi vuosina.
http://pan-starrs.ifa.hawaii.edu/public/
http://www.lsst.org/

Ja kyllä radat pystytään laskemaan melko tarkasti, jos asteroideista on tarkkoja havaintoja. Yleensä nuo mistä uutisoidaan on sellaisia, minkä radasta ei vielä ole kovin tarkkaa havaintoa ja pidetään mahdollisena että se törmää. Havaintojen lisäännyttyä tarkkuus kasvaa todella hyväksi.

Ja nykyään on paljon suunnitelmia ratojen korjaamiseksi, ja varmasti jotain keksittään jos todettaisiin esimerkiksi että 20 vuoden päästä tulee törmäys, jos mitään ei tehdä. Sanoisin, että nykytekniikalla tuollainen radan muuttaminen on helpompaa kuin Kuuhun meneminen 60-luvun tekniikalla. Silloinhan kyllä on keinot vähissä jos huomataan, että asteroidi on törmäämässä muutaman viikon/ kuukauden kuluttua. Tässä on kuitenkin kyse pitkän aikavälin uhasta ja on epätodennököistä, että juuri nyt muutamia vuosia ennen kuin järjestelmät ovat toimivia tulisi törmäys, jota ei ole tapahtunut miljooniin vuosiin.

 

[Arvid]

En tiedä mikä kirja tuo on ollut, mutta ei kovin vakuuttavalta kuulosta. ilmeisesti jokin suhteellisen vanha teos. Ensinnäkin nykyään riski on tiedostettu jo ihan oikeasti ja on jo olemassa automaattisia järjestelmiä jotka kuvaavat taivasta koko ajan ja kartoittavat mahdollsia törmääniä. Ja uusia todella tehokkaita järjestelmiä ollaan ottamassa käyttöön ihan lähi vuosina.

Kirja on Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta", joka on naurettavasta nimestään huolimatta ihan mukava tieteen populaariteos vuodelta 2003. Eipä siinä koitetakaan kiistää, etteikö riskiä ole tiedostettu. Kyllähän jo tuo lisäjärjestelmien käyttöönotto kertoo siitä etteivät kaikki potentiaaliset uhat ole kovinkaan tarkasti vielä tiedossa. 2001 asteroideja tunnettiin tosiaan vasta 23000. Lisäksi osa asteroideista on niin pimeässä avaruudessa (ja sopivaa materiaalia), etteivät ne heijasta näkyvää valoa käytännössä ollenkaan.

Ja kyllä radat pystytään laskemaan melko tarkasti, jos asteroideista on tarkkoja havaintoja. Yleensä nuo mistä uutisoidaan on sellaisia, minkä radasta ei vielä ole kovin tarkkaa havaintoa ja pidetään mahdollisena että se törmää. Havaintojen lisäännyttyä tarkkuus kasvaa todella hyväksi.

Kuten voit tuolta JPL:n sivuilta todeta (http://neo.jpl.nasa.gov/risk/), kaikkia viimeisen 60 vuoden ajan havaittuja objekteja ei ole tuonkaan ajan kuluessa tarkennettu täydellisiksi. Osuma-ajan arviot heittävät pahimmillaan vuosikymmenillä. Melko tarkasti ja tarkasti -tarkkuuden välillä on iso ero jos se on esim. 100000km... Tarkennusta ei siis voida odottaa 20 vuotta etukäteen.

Ja nykyään on paljon suunnitelmia ratojen korjaamiseksi, ja varmasti jotain keksittään jos todettaisiin esimerkiksi että 20 vuoden päästä tulee törmäys, jos mitään ei tehdä.

Silti ne ovat toistaiseksi täyttä scifiä. Ehkä tämä tosiaan on uskon asia. 1994 Jupiteriin osunut Shoemaker-Levy 9 iski viikon ajan osissa, joista suurin kuuden miljoonan megatonnin voimalla (75 kertaa maapallon yhteenlaskettujen ydinaseiden tuhovoima). Vastaavan torjuminen nykytekniikalla taitaisi kuitenkin olla aika paljon kovempi homma kuin kuussa käynti.

Tässä on kuitenkin kyse pitkän aikavälin uhasta ja on epätodennököistä, että juuri nyt muutamia vuosia ennen kuin järjestelmät ovat toimivia tulisi törmäys, jota ei ole tapahtunut miljooniin vuosiin.

Totta, voi olla että seuraava osuma on miljoonien vuosien päässä. Eihän tässä nisäkkäätkään ole tallanneet maapallon vallankahvassa kuin murto-osan dinosauruksien ajasta.

 

[Nakkeli]

Matemaattisestihan todennäköisyys toiseen samanlaiseen on hieman pienempi seuraavat vuodet jos yksi meni jo näin läheltä..

Jaa että kuinka?

Kyllä kolikkoakin heitettäessä klaavan mahdollisuus on joka kerralla 1/2, vaikka ois heitetty sata klaavaa putkeen juuri aikaisemmin.

Jos yks asteroidi tekee jotain, niin ei se seuraavan osumatarkkuutta määritä.

 

[XXL]

Jaa että kuinka?

Kyllä kolikkoakin heitettäessä klaavan mahdollisuus on joka kerralla 1/2, vaikka ois heitetty sata klaavaa putkeen juuri aikaisemmin.

Jos yks asteroidi tekee jotain, niin ei se seuraavan osumatarkkuutta määritä.

Näinhän se on, mutta uskon että todennäköisyys on jopa suurempi koska asteroidilla saattaa olla seuralaisia. Vähän sama juttu kuin noi hurrikaanit.

 

[hemmmo]

Kirja on Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta", joka on naurettavasta nimestään huolimatta ihan mukava tieteen populaariteos vuodelta 2003. Eipä siinä koitetakaan kiistää, etteikö riskiä ole tiedostettu. Kyllähän jo tuo lisäjärjestelmien käyttöönotto kertoo siitä etteivät kaikki potentiaaliset uhat ole kovinkaan tarkasti vielä tiedossa. 2001 asteroideja tunnettiin tosiaan vasta 23000. Lisäksi osa asteroideista on niin pimeässä avaruudessa (ja sopivaa materiaalia), etteivät ne heijasta näkyvää valoa käytännössä ollenkaan.

Pointti tuossa minun kirjoituksessa on se, että vaikka niitä ei just tällä hetkellä tunneta lähellekkään kaikkia, niin aivan lähivuosina tilanne muuttuu todella ratkaisevasti.

Kuten voit tuolta JPL:n sivuilta todeta (http://neo.jpl.nasa.gov/risk/), kaikkia viimeisen 60 vuoden ajan havaittuja objekteja ei ole tuonkaan ajan kuluessa tarkennettu täydellisiksi. Osuma-ajan arviot heittävät pahimmillaan vuosikymmenillä. Melko tarkasti ja tarkasti -tarkkuuden välillä on iso ero jos se on esim. 100000km... Tarkennusta ei siis voida odottaa 20 vuotta etukäteen.

Nythän kyse on siitä, että sellaisten törmäyksia ei kovin tarkasti tiedetä joista ei ole paljoa havaintoja. Ja sellaisista ei ole paljon havaintoja joista jo muutamat havainnot osoittavat että niiden törmäysriski on olematon. Esimerkiksi tämän kyseisen asterodin kohdalla josta ketju lähti liikkeelle, oli tilanne muistaakseni se että löydettiin muutama kuva joiden perusteella rata voitiin suunnilleen laskea ja todettiin että törmäysriski on suhteellisen suuri. Tässä tilanteessa on 2 vaihtoehtoa tarkentaa ratalaskuja: odottaa ja kuvata asteroidi uudestaan jonkun ajan kuluttua tai etsiä vanhoista kuvista tämä asteroidi ja laskea niiden perusteella rata tarkemmin. Tämän kohdalla kävi niin että rata laskettiin suunnilleen ajassa eteenpäin ja taaksepäin. Näistä laskuista pystyttiin suunnilleen arvioimaan missä asteroidi on ollut milloinkin taivaalla aikaisemmin ja sen perusteella pysyttiin hakemaan tietokannoista vanhoja kuvia, joissa asteroidi mahdollisesti näkyisi ja tarkka sijainti pystyttäisiin määrittelemään jollakin aikaisemmalla ajanhetkellä. Tästä löydettiin suhteellisen nopeasti vanhoja kuvia ja rata pystyttiin laskemaan melko tarkasti ja nyt tiedetään että törmäyksen mahdollisuus on aikalailla olematon vuonna 2029. Siis toisin sanoen, jos tarve vaatii niin radat pystytään kartoittamaan riittävän tarkasti. Tunnettujen asteroidien kanssa ei tule yllätyksiä.

Ja olet ymmärtänyt ilmeisest tuon nasan sivujen listan törmääjistä. Kohta "year range" tarkoittaa ajankohtaa, jolloin leikkauksia Maan radan kanssa tapahtuu siten että Maa on siinä lähellä ja törmäys on mahdollinen. "potential impacts" kohdassa on sanottu monta kertaa törmäys on mahdollinen tuolla vuosivälillä. Ne mahdolliset törmäysajankohdat tiedetään kyllä ihan tuntien tarkkuudella.

Siis esimerkiksi tuolla on asteroidi XA8 joka voi törmätä vuosina 2063-2086 maapallolle. "potential impacts" luku on kuitenkin 28. Eli tuolla ajan jaksolla on 28 mahdollisuutta törmäykselle. Kun klikkaa tuota asteroidi XA8 päältä saa tarkat päivät millon ne törmäykset on mahdollisia.

Silti ne ovat toistaiseksi täyttä scifiä. Ehkä tämä tosiaan on uskon asia. 1994 Jupiteriin osunut Shoemaker-Levy 9 iski viikon ajan osissa, joista suurin kuuden miljoonan megatonnin voimalla (75 kertaa maapallon yhteenlaskettujen ydinaseiden tuhovoima). Vastaavan torjuminen nykytekniikalla taitaisi kuitenkin olla aika paljon kovempi homma kuin kuussa käynti.

Tuolla liike-energialla ei ole paljon tekemistä sen kanssa miten ne voidaan torjua. Kyllä siihen menetelmät voidaan kehittää. En usko että se on mikään ongelma jos aikaa on tuo pari kymmentä vuotta. Varmasti voidaan nopeamminkin torjua. Mutta luulisin 20 vuotta olevan jo melko turvallinen aika.