Siis sua käy sapettamaan se että kyseinen järjestö on edellä kävijä veriasiassa ja toimii jopa järjestäjänä erinäisissä asiaa sivuavissa asiantuntijatahoja yhteen keräävissä konfrensseissä ja muissa vastaavissa.. ei siinä mitään. Se asia vaan kun sattuu olemaan heille tärkeä kun haluvat varmaankin elää näiden yllättävien tilanteiden yli ilman että tarvitsisi taipua vakaamuksestaan (eli ottaa verta) tai kuolla. Samalla he ajavat tämän veri asian suhteen näitä vaihtoehtoisten hoitomuotojen kehitystyötä sekä jo olemassaolevien korvaavien hoitojen tiedottamista eri hoitoalan tahojen suhteen.
VERI JA IMMUNITEETTISI
1900-luvun alkupuolella tiedemiehet lisäsivät veren suurenmoista monimutkaisuutta koskevaa tietämystä. He saivat selville, että on olemassa eri veriryhmiä. Verenluovuttajan ja potilaan veren yhteensopivuus on olennaista verensiirroissa. Jos joku, jonka veri on tyyppiä A, saa B-tyyppistä verta, hänessä voi syntyä voimakas hemolyyttinen (punasoluja hajottava) reaktio. Se voi tuhota monia hänen punasolujaan ja tappaa hänet nopeasti. Vaikka veriryhmän määrittäminen ja veren yhteensopivuuden testaaminen ovatkin nykyään rutiinitoimenpiteitä, erehdyksiä sattuu. Ihmisiä kuolee hemolyyttisiin reaktioihin joka vuosi.
Yhteensopimattomuudessa on kyse paljon muustakin kuin vain niistä suhteellisen harvoista veriryhmistä, joita sairaalat pyrkivät testaamaan. Kuinka niin? Tri Douglas H. Posey jr kirjoittaa verensiirtojen käyttöä, väärinkäyttöä ja vaaroja käsittelevässä artikkelissa (”Blood Transfusion: Uses, Abuses, and Hazards”): ”Lähes 30 vuotta sitten Sampson kuvaili verensiirron suhteellisen vaaralliseksi toimenpiteeksi –*–. [Sen jälkeen] on tunnistettu ja yksilöity ainakin 400 muuta punasolujen antigeenia [rakenneosaa, joka synnyttää vasta-aineita]. Epäilemättä tämä määrä kasvaa edelleen, koska punasolujen kalvo on erittäin monimutkainen.” – Journal of the National Medical Association (Yhdysvaltain kansallisen lääkäriliiton lehti), heinäkuu 1989.
Tiedemiehet tutkivat nyt siirretyn veren vaikutusta elimistön puolustus- eli immuunijärjestelmään. Mikä merkitys sillä voisi olla sinulle tai leikkausta tarvitsevalle omaisellesi?
Kun lääkärit siirtävät sydämen, maksan tai jonkin muun elimen, sen vastaanottajan immuunijärjestelmä voi tunnistaa vieraan kudoksen ja hylkiä sitä. Mutta verensiirto on elävän kudoksen siirto. Sellainenkin veri, joka on käynyt läpi ”kunnolla” tehdyt sopivuuskokeet, voi vaurioittaa immuunijärjestelmää. Eräässä patologien konferenssissa tuotiin julki, että sadat lääketieteelliset julkaisut ”ovat yhdistäneet verensiirrot immunologisiin reaktioihin”. – Verensiirtoja vastaan kertyviä todisteita käsitellyt artikkeli (”Case Builds Against Transfusions”) lehdessä Medical World News, 11.12.1989.
Yksi immuunijärjestelmäsi päätehtävistä on havaita ja tuhota pahanlaatuiset solut (syöpäsolut). Voisiko heikentynyt vastustuskyky aiheuttaa syövän tai kuoleman? Pane merkille kaksi raporttia:
Cancer-lehdessä (15.2.1987) julkaistiin erään Alankomaissa tehdyn tutkimuksen tulokset: ”Paksusuolen syöpää sairastavissa potilaissa havaittiin pitkäaikaisseurannassa merkittävä verensiirron epäedullinen vaikutus eliniän pituuteen. Tästä ryhmästä todettiin 5 vuoden kuluttua olevan elossa 48 % niistä potilaista, joille oli tehty verensiirto ja 74 % niistä, joille ei ollut tehty verensiirtoa.” Etelä-Kalifornian yliopiston lääkärit seurasivat sadan syöpäleikkauspotilaan toipumista. ”Kaikkien kurkunpääsyöpälajien uusimistiheys oli 14 % niillä, jotka eivät saaneet verta, ja 65 % niillä, jotka saivat sitä. Suuontelon, nielun ja nenän tai sen sivuontelon syövän uusimistiheys oli 31 % niillä, joille ei tehty verensiirtoa, ja 71 % niillä, joille annettiin verta.” – Annals of Otology, Rhinology & Laryngology, maaliskuu 1989.
Mitä tällaiset tutkimukset osoittavat verensiirroista? Tri John S. Spratt päätteli verensiirtoja ja syöpäleikkauksia käsittelevässä artikkelissaan (”Blood Transfusions and Surgery for Cancer”): ”Syöpäkirurgin täytyy ehkä ryhtyä verettömiä leikkauksia tekeväksi kirurgiksi.” – The American Journal of Surgery, syyskuu 1986.
Immuunijärjestelmäsi perustehtäviin kuuluu myös elimistösi puolustaminen infektioita eli tartuntoja vastaan. On siksi ymmärrettävää, että joidenkin tutkimusten mukaan verta saaneet potilaat ovat alttiimpia infektioille. Tri P. I. Tartter teki tutkimuksen paksusuoli-peräsuolialueen leikkauksista. Niistä potilaista, joille tehtiin verensiirtoja, noin 25 prosenttia sai infektioita, mutta vain 4 prosenttia niistä, jotka eivät saaneet verta. Hän kertoo: ”Verensiirrot liittyivät infektiokomplikaatioihin, kun niitä annettiin ennen leikkausta, sen aikana tai sen jälkeen –*–. Leikkauksen jälkeinen infektiovaara kasvoi suhteessa annettujen veriyksikköjen määrään.” (The British Journal of Surgery, elokuu 1988) Erääseen Amerikan veripankkien yhdistyksen vuoden 1989 kokoukseen osallistuneet saivat kuulla seuraavia tietoja: 23 prosenttia niistä, jotka saivat luovutettua verta lonkkaproteesileikkausten aikana, saivat infektioita, mutta niillä, joille ei annettu verta, ei esiintynyt lainkaan infektioita.
Tri John A. Collins kirjoitti näistä verensiirtojen vaikutuksista: ”Olisi todella ironista, jos ’hoidon’, jolla ei ole todistettu olevan juuri mitään arvokkaita vaikutuksia, havaittaisiinkin jälkeenpäin pahentavan yhtä tällaisten potilaiden pääongelmaa.” – World Journal of Surgery, helmikuu 1987.