Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Kun kaksi apinaa yhtyy, niin jos siitä jotain tulee, niin todennäköisesti ihminen. Sanoisin että yli 95% todennäköisyydellä.

Mutta apinoiden yhtymisestä varmasti 95% tapauksista ei tule ihmistä. Pelkästään ihmisten yhtymisistä vain murto-osassa lopputuloksena on elävä lapsi. Itse uskoin ala-asteikäisenä vanhempieni rakastelleen elämässään 8 kertaa keskenään, nykyään tiedän luvun olevan paljon, paljon isompi...

Hyvin sä vedät. Se oli siinä.
 
Multa menee nyt varmaan jotain ohi, mutta minkä takia verensiirrolle ehdotetaan korvaavaksi metodiksi tuota "veri-imuria"? Jos on menettänyt paljon verta, niin ei kai tuo imuri sitä mitenkään pysty lisäämään?

Tietääkös joku muuten kuinka nopeasti keho pystyy itse tuottamaan uutta verta?
 
Darvi, takerrut outoihin asioihin. Kuinka nyt vain haluat äidinkielellisesti asiat ymmärtää. Sinua itseäsi on hyvin vaikea ymmärtää. Olikohan sinulla jotakin oikeaakin kerrottavaa kun edelleenkään en ole ymmärtänyt mitä ajat takaa, mutta olen myös oikein tyytyväinen vaihtoehtoon että "se oli siinä".
 
Olikohan sinulla jotakin oikeaakin kerrottavaa kun edelleenkään en ole ymmärtänyt mitä ajat takaa, mutta olen myös oikein tyytyväinen vaihtoehtoon että "se oli siinä".
Sama. Darvi vetää ihan ihme settiä ja multa ainakin menee yli hilseen koko asian ydin. Taitaa vain vittuilla sulle ja trollailla. Jostain kumman syystä. Ei kukaan normaali ihminen väännä noin omituisesta aiheesta.
 
Multa menee nyt varmaan jotain ohi, mutta minkä takia verensiirrolle ehdotetaan korvaavaksi metodiksi tuota "veri-imuria"? Jos on menettänyt paljon verta, niin ei kai tuo imuri sitä mitenkään pysty lisäämään?

Tuo on hyvä pointti, ja riippuen menetetyn veren määrästä sitä voidaan "korvata" erinäisillä nesteillä. Tiedossahan on että jos oma veri korvataan liki täysissä määrin vieraalla verellä, on hengenmeno melkolailla varmaa tulevien tuntejen ja päivien aikana hylkimisreaktioiden takia. Tämänkin takia olisi tärkeää että omaa jäljellä olevaa verta voitaisiin hyödyntää trauman korjailuiden aikana jahka potilas on viellä hengissä ja ylipäätään pelastettavissa.
 
Tuo on hyvä pointti, ja riippuen menetetyn veren määrästä sitä voidaan "korvata" erinäisillä nesteillä. Tiedossahan on että jos oma veri korvataan liki täysissä määrin vieraalla verellä, on hengenmeno melkolailla varmaa tulevien tuntejen ja päivien aikana hylkimisreaktioiden takia. Tämänkin takia olisi tärkeää että omaa jäljellä olevaa verta voitaisiin hyödyntää trauman korjailuiden aikana jahka potilas on viellä hengissä ja ylipäätään pelastettavissa.

Jaahas... Mihinkähän tämä tiedossa oleva asia perustuu? Heitäppä jokin artikkeli tai vastaava kehiin.
 
Tuo on hyvä pointti, ja riippuen menetetyn veren määrästä sitä voidaan "korvata" erinäisillä nesteillä. Tiedossahan on että jos oma veri korvataan liki täysissä määrin vieraalla verellä, on hengenmeno melkolailla varmaa tulevien tuntejen ja päivien aikana hylkimisreaktioiden takia. Tämänkin takia olisi tärkeää että omaa jäljellä olevaa verta voitaisiin hyödyntää trauman korjailuiden aikana jahka potilas on viellä hengissä ja ylipäätään pelastettavissa.

Mutta ei kai verta millään nesteillä pysty korvaamaan? Eikös tuosta lopputuloksena ole vain erittäin ohutta verta, ja se taas on käsittääkseni melko vaarallista?
 
Kuten tossa lainaamassasi tekstissä lukikin: riippuen menetetyn veren määrästä sitä voidaan "korvata" erinäisillä nesteillä.
Eli kyllä sitä menetettyä verta voidaan akuuteissakin tapauksissa korvata erinäisillä nesteillä jotka on aiemmissa parissa sivussa moneen kertaan mainittu.. korvata. (viesti #9056)

Tietenkin leikkaukset joihin on voitu valmistautua hoituvat tosi hyvinkin erinäisillä valmiusmenettelyillä joista on myös aiemmilla sivuilla mainintoja jos kiinnostaa niihin tutustua.
 
Lähinnä tarkoitin tuota "tiedossahan on että jos oma veri korvataan liki täysissä määrin vieraalla verellä, on hengenmeno melkolailla varmaa tulevien tuntejen ja päivien aikana hylkimisreaktioiden takia" -kohtaa.
 
Sehän riippuu pitkälti siitä millainen on elämästään taistelevan ihmisen immuniteettijärjestelmän kunto ja niin edelleen.. tiedossa on että vanhukset, pienet lapset ja pitkäaikais sairaat eivät monastikkaan jaksa kestää sitä että näin laajamittainen "elinsiirto" tehdään, kyllä verensiirto on tietyn pisteen jälkeen verrattavissa elinsiirtoon.
Myös monia muitakin muuttujia on, ja vieraan veren volumin ollessa reilusti oman veren määrää suurempi, shokki tila ja hylkimisreaktiot ovat vahvasti läsnä.
 
Myös monia muitakin muuttujia on, ja vieraan veren volumin ollessa reilusti oman veren määrää suurempi, shokki tila ja hylkimisreaktiot ovat vahvasti läsnä.
Niin eikös hylkimisreaktio esiinny aina sitä vierasta osaa kohtaan? Elimistö hylkii vierasta elintä, tai sitten sitä verta. No, tätähän varten tehdään se ristikoe, millä varmistetaan ettei saajan seerumissa ole niitä luovuttajan punasoluja tuhoavia vasta-aineita. Eli hylkimisreaktiota ei pitäisi syntyä. Ja nykyäänhän joka tapauksessa käytetään enemmän niitä veren osia kuin kokoverta, niin väitteet shokkitilasta ja muusta kivastakin voi varmaan unohtaa. Näille kaikille väitteille olisi muuten kiva löytää joku lähde. Pienellä googletuksella valtaosa tuloksista löytyy joltain jehovasivuilta, mikä ei kyllä ihmetytä tippaakaan. Mä en ole valmis uskomaan sanaakaan mitä selität ennen kuin löytyy jotain faktaa. Noiden itse löytämieni tulosten jälkeen vielä vähemmän. Sunkin "tiedot" kun on tietysti peräisin just sieltä jehovapiireistä, missä tunnetusti ei ole propagandalle sijaa. Eiku...
 
Siis sua käy sapettamaan se että kyseinen järjestö on edellä kävijä veriasiassa ja toimii jopa järjestäjänä erinäisissä asiaa sivuavissa asiantuntijatahoja yhteen keräävissä konfrensseissä ja muissa vastaavissa.. ei siinä mitään. Se asia vaan kun sattuu olemaan heille tärkeä kun haluvat varmaankin elää näiden yllättävien tilanteiden yli ilman että tarvitsisi taipua vakaamuksestaan (eli ottaa verta) tai kuolla. Samalla he ajavat tämän veri asian suhteen näitä vaihtoehtoisten hoitomuotojen kehitystyötä sekä jo olemassaolevien korvaavien hoitojen tiedottamista eri hoitoalan tahojen suhteen.

VERI JA IMMUNITEETTISI
1900-luvun alkupuolella tiedemiehet lisäsivät veren suurenmoista monimutkaisuutta koskevaa tietämystä. He saivat selville, että on olemassa eri veriryhmiä. Verenluovuttajan ja potilaan veren yhteensopivuus on olennaista verensiirroissa. Jos joku, jonka veri on tyyppiä A, saa B-tyyppistä verta, hänessä voi syntyä voimakas hemolyyttinen (punasoluja hajottava) reaktio. Se voi tuhota monia hänen punasolujaan ja tappaa hänet nopeasti. Vaikka veriryhmän määrittäminen ja veren yhteensopivuuden testaaminen ovatkin nykyään rutiinitoimenpiteitä, erehdyksiä sattuu. Ihmisiä kuolee hemolyyttisiin reaktioihin joka vuosi.
Yhteensopimattomuudessa on kyse paljon muustakin kuin vain niistä suhteellisen harvoista veriryhmistä, joita sairaalat pyrkivät testaamaan. Kuinka niin? Tri Douglas H. Posey jr kirjoittaa verensiirtojen käyttöä, väärinkäyttöä ja vaaroja käsittelevässä artikkelissa (”Blood Transfusion: Uses, Abuses, and Hazards”): ”Lähes 30 vuotta sitten Sampson kuvaili verensiirron suhteellisen vaaralliseksi toimenpiteeksi –*–. [Sen jälkeen] on tunnistettu ja yksilöity ainakin 400 muuta punasolujen antigeenia [rakenneosaa, joka synnyttää vasta-aineita]. Epäilemättä tämä määrä kasvaa edelleen, koska punasolujen kalvo on erittäin monimutkainen.” – Journal of the National Medical Association (Yhdysvaltain kansallisen lääkäriliiton lehti), heinäkuu 1989.


Tiedemiehet tutkivat nyt siirretyn veren vaikutusta elimistön puolustus- eli immuunijärjestelmään. Mikä merkitys sillä voisi olla sinulle tai leikkausta tarvitsevalle omaisellesi?
Kun lääkärit siirtävät sydämen, maksan tai jonkin muun elimen, sen vastaanottajan immuunijärjestelmä voi tunnistaa vieraan kudoksen ja hylkiä sitä. Mutta verensiirto on elävän kudoksen siirto. Sellainenkin veri, joka on käynyt läpi ”kunnolla” tehdyt sopivuuskokeet, voi vaurioittaa immuunijärjestelmää. Eräässä patologien konferenssissa tuotiin julki, että sadat lääketieteelliset julkaisut ”ovat yhdistäneet verensiirrot immunologisiin reaktioihin”. – Verensiirtoja vastaan kertyviä todisteita käsitellyt artikkeli (”Case Builds Against Transfusions”) lehdessä Medical World News, 11.12.1989.
Yksi immuunijärjestelmäsi päätehtävistä on havaita ja tuhota pahanlaatuiset solut (syöpäsolut). Voisiko heikentynyt vastustuskyky aiheuttaa syövän tai kuoleman? Pane merkille kaksi raporttia:
Cancer-lehdessä (15.2.1987) julkaistiin erään Alankomaissa tehdyn tutkimuksen tulokset: ”Paksusuolen syöpää sairastavissa potilaissa havaittiin pitkäaikaisseurannassa merkittävä verensiirron epäedullinen vaikutus eliniän pituuteen. Tästä ryhmästä todettiin 5 vuoden kuluttua olevan elossa 48 % niistä potilaista, joille oli tehty verensiirto ja 74 % niistä, joille ei ollut tehty verensiirtoa.” Etelä-Kalifornian yliopiston lääkärit seurasivat sadan syöpäleikkauspotilaan toipumista. ”Kaikkien kurkunpääsyöpälajien uusimistiheys oli 14 % niillä, jotka eivät saaneet verta, ja 65 % niillä, jotka saivat sitä. Suuontelon, nielun ja nenän tai sen sivuontelon syövän uusimistiheys oli 31 % niillä, joille ei tehty verensiirtoa, ja 71 % niillä, joille annettiin verta.” – Annals of Otology, Rhinology & Laryngology, maaliskuu 1989.
Mitä tällaiset tutkimukset osoittavat verensiirroista? Tri John S. Spratt päätteli verensiirtoja ja syöpäleikkauksia käsittelevässä artikkelissaan (”Blood Transfusions and Surgery for Cancer”): ”Syöpäkirurgin täytyy ehkä ryhtyä verettömiä leikkauksia tekeväksi kirurgiksi.” – The American Journal of Surgery, syyskuu 1986.
Immuunijärjestelmäsi perustehtäviin kuuluu myös elimistösi puolustaminen infektioita eli tartuntoja vastaan. On siksi ymmärrettävää, että joidenkin tutkimusten mukaan verta saaneet potilaat ovat alttiimpia infektioille. Tri P. I. Tartter teki tutkimuksen paksusuoli-peräsuolialueen leikkauksista. Niistä potilaista, joille tehtiin verensiirtoja, noin 25 prosenttia sai infektioita, mutta vain 4 prosenttia niistä, jotka eivät saaneet verta. Hän kertoo: ”Verensiirrot liittyivät infektiokomplikaatioihin, kun niitä annettiin ennen leikkausta, sen aikana tai sen jälkeen –*–. Leikkauksen jälkeinen infektiovaara kasvoi suhteessa annettujen veriyksikköjen määrään.” (The British Journal of Surgery, elokuu 1988) Erääseen Amerikan veripankkien yhdistyksen vuoden 1989 kokoukseen osallistuneet saivat kuulla seuraavia tietoja: 23 prosenttia niistä, jotka saivat luovutettua verta lonkkaproteesileikkausten aikana, saivat infektioita, mutta niillä, joille ei annettu verta, ei esiintynyt lainkaan infektioita.
Tri John A. Collins kirjoitti näistä verensiirtojen vaikutuksista: ”Olisi todella ironista, jos ’hoidon’, jolla ei ole todistettu olevan juuri mitään arvokkaita vaikutuksia, havaittaisiinkin jälkeenpäin pahentavan yhtä tällaisten potilaiden pääongelmaa.” – World Journal of Surgery, helmikuu 1987.
 
Masterpalanen tahtoi niitä perusteita vakaamukseen kieltäytyä verestä mutta kuitenkin omantunnon salliessa ottaa itseensä veren fragtioita.

Koitan vähän tähän koota jotain:

Raamattu käskee kristittyjä karttamaan verta (Apt. 15:20). Siksi Jehovan todistajat eivät suostu kokoveren tai veren neljän pääkomponentin – punasolujen, valkosolujen, verihiutaleiden ja plasman – siirtoihin. He eivät myöskään luovuta eivätkä anna varastoida omaa vertaan siirtoa varten.

Mitä ovat veren fraktiot, ja miksi jokaisen kristityn tulee päättää niiden käytöstä henkilökohtaisesti?
Veren fraktiot ovat aineosia, joita verestä erotetaan menetelmällä nimeltä fraktiointi. Esimerkiksi plasma, joka on yksi veren neljästä pääkomponentista, voidaan jakaa seuraaviin aineisiin: vettä noin 91 prosenttia; proteiineja, kuten albumiineja, globuliineja ja fibrinogeenia, noin 7 prosenttia; muita aineita, kuten ravintoaineita, hormoneja, kaasuja, vitamiineja, kuona-aineita ja elektrolyytteja, noin 1,5 prosenttia.
Sisältyvätkö fraktiot veren karttamista koskevaan kieltoon? Emme pysty sanomaan sitä. Raamattu ei anna niiden suhteen yksityiskohtaisia ohjeita. Monet fraktiot ovat tietysti peräisin verestä, jota on luovutettu hoitotarkoitukseen. Jokaisen kristityn tulee ratkaista omantuntonsa mukaan, hyväksyykö hän noiden aineiden lääketieteellisen käytön vai kieltäytyykö hän niistä.
Ratkaisua mietittäessä on hyvä harkita seuraavia kysymyksiä: Ymmärränkö, että jos kieltäydyn kaikista veren fraktioista, se merkitsee sitä, etten hyväksy myöskään eräitä lääkeaineita, joita käytetään esimerkiksi virustartuntojen tai sairauksien ehkäisemisessä tai hoidossa tai jotka verenvuototapauksessa edistävät veren hyytymistä? Pystynkö selittämään lääkärille, miksi kieltäydyn joistakin veren fraktioista tai miksi hyväksyn ne?

Miksi jotkin hoitotoimenpiteet, joissa käytetään omaa vertani, ovat henkilökohtaisesti ratkaistavia asioita?
Vaikka kristityt eivät luovuta eivätkä anna varastoida omaa vertaan siirtoa varten, jotkin toimenpiteet tai testit, joissa käytetään potilaan omaa verta, eivät ole selvästi ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Siksi jokaisen on ratkaistava omantuntonsa mukaan, hyväksyykö hän tietyntyyppiset hoitotoimenpiteet, joissa käytetään hänen omaa vertaan, vai kieltäytyykö hän niistä.
Ratkaisua mietittäessä on hyvä esittää itselleen seuraavat kysymykset: Jos vertani ohjataan elimistöni ulkopuolelle ja sen virtaus voi jopa pysähtyä joksikin aikaa, salliiko omatuntoni minun pitää tuota verta edelleen osana minua, niin että sitä ei tarvitse ”vuodattaa –*– maahan”? (5.*Moos. 12:23, 24.) Vaivaisiko Raamatulla valmennettua omaatuntoani, jos minusta hoitotoimenpiteen aikana otettaisiin verta, sitä käsiteltäisiin ja sitten se ohjattaisiin takaisin elimistööni? Ymmärränkö, että jos kieltäydyn kaikista hoitotoimenpiteistä, joissa käytetään omaa vertani, se merkitsee sitä, etten hyväksy myöskään esimerkiksi dialyysia tai sydän-keuhkokoneen käyttöä? Olenko pohtinut tätä asiaa rukouksen hengessä ennen ratkaisun tekemistä?


Sinun tulee tehdä ratkaisut itse, eivätkä ne saa perustua jonkun toisen omaantuntoon. Kenenkään ei liioin tule arvostella toisen kristityn ratkaisuja. Näissä asioissa ”kukin joutuu kantamaan oman kuormansa” (Gal. 6:4, 5).



Tälläinen teksti liittyen näihin JT ihmisten veri asiaa sivuaviin aatoksiin. Toivottavasti mr. mestaripalanen on nyt saanut kärttämäänsä asiaan jotain valotusta?
 
Kylläpäs porukka jaksaa jauhaa verestä tämän yhden törpön kanssa :) Eiköhän tässä kannata kaikkien vaan nostaa kädet pystyyn ja todeta ykskantaan, että mikään määrä faktaa ei tule Penan näkemyksiä muuttamaan. Nähtiinhän sama jo evoluutiokeskustelussa aikoinaan, että kun ideologia on riittävän vahva, niin todisteilla ja argumentaatiolla ei ole mitään väliä.

Jokainen kuitenkin omassa päässään tietää, että kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Oleelliset asiat voitaneen summata näin: a) Verensiirtoja ei tehdä huvin vuoksi; b) verensiirtoon liittyy riskejä, jotka voidaan asiallisella riskintorjunnalla minimoimaan, vaikka ei kuitenkaan täysin hävittämään; c) tietyissä tilanteissa vaihtoehtoisia hoitomalleja on, mutta niiden hoitoteho on rajallinen ja niihin liittyy omat riskinsä.

Loogisesti ajatellen noista voidaan muodostaa sellainen yleinen hoito-ohje, että kun henkilön oma veri ei riitä (a) ja jotain pitäisi saada tilalle (b/c), niin joudutaan ensin painottamaan millä on parhain hoitoteho (b>c vai c>b), samanaikaisesti pohditaan sitä, mihin hoitoon liittyy suurimmat riskit (b>c vai c>b) ja sitten viimeisenä kustannustekijöitä (b>c vai c>b) ja tavoite on maksimoi hoitoteho ja minimoi sekä riskit että kustannukset. Painotettuna toki hoitotehon maksimointi ja riskien minimointi. Koska verta eniten tarjotaan, niin siitä voisi tehdä johtopäätöksen, että pääsääntöisesti b>c eli verensiirrolla on parempi hoitoteho, siihen liittyy vähemmän riskejä ja se on halvempaa.

Jos c>b eli Pena olisikin oikeassa, niin pitäisi kyllä taas aika paljon mieltänsä venyttää, että miksi Hippokrateen valan vannoneet lääkärit kollektiivisesti ympäri maailman tarjoaisivat pääsääntöisesti sekundääristä hoitoa. Ja aivan kuten evoluutioväittelyn kanssa, niin ainoa syyhän tälle olisi jokin kollektiivinen salaliitto. Niin se Temppeliherrain Ritarikunta vaan juonii meidän päämme menoksi kaikkea ikävää. Suoniin muiden ihmisten verta ja mieliin yhteisiä satuja yhteisistä kantamuodoista. Hyhhyh. Tuhmat ritarit.
 
Hienosti sait viestiisi sisällytettyä sekä kovaa asiaa että ripulista paskaa :D


Edit:

Huomasitko ylemmän postaukseni tutkimusdatan prosentteja? Olisiko sinusta kiva kuulua tuohon leikkauksen jälkeisen x ajan kohdan Kuolleisiin vain koska sait ulkopuolista verta? Ei minustakaan ja siksi vaatisinkin ettei minuun tuota nestettä mistään pusseista laskettaisi.
 
Verensiirto on ihan ympäri maailmaa laajasti käytetty hoitomuoto. Ei se ole mikään suomalainen erityispiirre tai mitenkään todista että suomalainen sairaanhoito olisi heikkotasoista. Joku traumapotilaan nestehoito on niin tutkittu aihe, että siitä löytää ties minkälaisia tutkimuksia jos haluaa penkoa. Kristalloideja ja kolloideja käytetään Suomessa laajasti. Luuleeko panostajapena ettei käytettäisi? Tuolle bloodless medicinelle on kysyntää ja miksipä sitä ei kehitettäisi?

Jehovan todistajat ovat aikoinaan päättäneet, että verta eivät käytä. Sittemmin ovat pyrkineet etsimään kantaansa tukevia tieteellisiä tuloksia. Kumpikohan on todennäköisempää:
1) Lääkärit on maailmanlaajuisessa salaliitossa, saatanan kätyreitä (-vartiotorni) ja itsekin kieltäytyvät mieluusti verensiirroista mikäli omalle kohdalle sellainen tilanne tulee..
2) Jehovat valikoivasti selailevat tutkimuksia aiheeseen liittyen. Uutisoiko vartiotorni kuinka usein, että joku jt kuoli koska kieltäytyi verensiirrosta?

Yksittäisiä tutkimuksia voi miten vaan linkitellä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3126655/

Jehovathan pitivät elinsiirtoja kiellettyinä 1967-1980 (väittivät mm. että persoonallisuus muuttuu... ilmankos eivät juoppojen maksaa käytä elinsiirroissa. sen saajahan alkoholisoituisi :wtf:) ja rokotuksia vastaan olivat 1921-1952.

"Vaccination never prevented anything and never will, and is the most barbarous practice..." Golden Age 1921 Oct 12 p.17
 
Huomasitko ylemmän postaukseni tutkimusdatan prosentteja? Olisiko sinusta kiva kuulua tuohon leikkauksen jälkeisen x ajan kohdan Kuolleisiin vain koska sait ulkopuolista verta? Ei minustakaan ja siksi vaatisinkin ettei minuun tuota nestettä mistään pusseista laskettaisi.
Tuliko mieleen että sitä verta ei varmaan anneta ihan huvikseen? Ja jos sille kerran on tarvetta, niin silloin vaihtoehdot ovat nämä:

- Ei verta = 100% todennäköisyydellä kuolema.
- Verta = Kuitenkin hitusen parempi selviytymisprosentti.

Et muuten edelleenkään linkittänyt yhtäkään tutkimusta, vaan copypastetit tonkin jostain jehovasivulta?
 
Huomasitko ylemmän postaukseni tutkimusdatan prosentteja? Olisiko sinusta kiva kuulua tuohon leikkauksen jälkeisen x ajan kohdan Kuolleisiin vain koska sait ulkopuolista verta? Ei minustakaan ja siksi vaatisinkin ettei minuun tuota nestettä mistään pusseista laskettaisi.
Kyllä minä nuo sinun postauksesi luin. Ongelma tässä minun vakuuttamisessani ei nyt olekaan se, ettäkö pitäisin verensiirtoa jotenkin täysin riskittömänä vaan se, ettet pysty osoittamaan mitään hyvää perustetta sille, miksi lääkärit systemaattisesti ruiskuttaisivat lähestulkoon ripulia ihmisten suoniin, jos parempia vaihtoehtoja oikeasti olisi. Toinen ongelma on se, että vaikka nuo väitteet ovat joistain journaleista poimittuja yksittäisiä lausahduksia, niin tieteellisessä mielessähän se ei kuitenkaan tee tuosta argumentaatiosta vahvaa. On selvää, että lääketieteellisissä julkaisuissa käsitellään verensiirtoihin kohdistuvia riskejä. Voi hyvänen aika jos niitä pyrittäisiin piilottelemaan. Sehän vasta tuota salaliittoajatusta puoltaisikin, jos riskeistä ei mitään missään puhuttaisikaan.

Jos haluat tutkijaa leikkiä ja tehdä jotain meta-analyysia aiheesta, niin a) hae oleellisimmat verensiirtoja puoltavat ja vastustavat argumentit (sekä että ei vain vastustavia); b) vertaile argumenttien vahvuutta ja mahdollisia ristiriitoja keskenään; c) etsi korvaavia hoitomenetelmiä kartoittavia artikkeleja ja selvitä tarkkaan niihin liittyvät edut, riskit ja kustannukset; d) vertaile verensiirron hyötyjä ja riskejä korvaavien hoitomenetelmien hyötyihin ja riskeihin; e) tee normatiivisia johtopäätöksiä. Noilla eväillä pitäisi olla kasassa aika lyömätön paketti ja jos teoksesi oikeasti todistaa verensiirtoja vastaan, niin pian saadaan Iltapulusta lukea, että "Suomalainen wannabe-Jehovan Todistaja paljasti maailmanlaajuisen verensiirtosalaliiton". En näe tätä ihan heti tapahtuvan, mutta onnea yritykseen.
 
Et muuten edelleenkään linkittänyt yhtäkään tutkimusta, vaan copypastetit tonkin jostain jehovasivulta?
Noi näyttää olevan systemaattisesti jotain 80-luvun artikkeleja joista joku Vartiotorni-hörhö on koonnut pseudotieteellisen sillisalaatin. Riittävän hyvät lähdeviitteet noissa kuitenkin on, että voi kaivaa alkuperäiset artikkelit esiin. Tuossa Penan "VERI JA IMMUNITEETTISI"-pätkässä mainitaan muun muassa tällainen artikkeli kuin "Blood transfusion: uses, abuses, and hazards", joka löytyy avoimena google scholarista (lisäsin myös linkin, niin ei tarvitse etsiä). 24 vuodessa artikkelia on lainattu muissa julkaisussa Scholarin mukaan peräti kolme kertaa eli mistään käänteentekevästä julkaisusta ei ole kyse. Ok-julkaisuissa viittauksia on yleensä joitakin kymmeniä, hyvissä joitakin satoja ja alaa mullistavissa tuhansia. Riippuu toki alasta myös, mutta tuolla mennään kuitenkin sinne "kiviäkään ei kiinnosta" -sarjaan.

EDIT: lisättäköön vielä tuo näille uskovaisten "tieteellisille lainauksille" sopiva tyyli eli kontekstin piilottaminen. Johtopäätöksistä löytyy esim. seuraavaa: "The number of beneficial transfusions is so numerous compared with the adverse sequelae that the meticulous maintenance of the chain of identification has become perfunctory." Eli artikkelissa painotetaan, että riskejä toki on, mutta sitä painotetaan vain siksi, että koska hyödyllisten verensiirtojen määrä on niin valtaisa verrattuna haitallisiin, että riskeistä huolehtimisesta on tullut vain rutiinia. Ja näin siis neljännesvuosisata sitten, josta ollaan kyllä menty jo valovuosi eteenpäin vähän joka alalla.
 
Back
Ylös Bottom