Tulee vähän myöhässä tämä vastaus, mutta vastataan silti.
Nojoo, tavallaan kylla. Tekemalla oikein viihdyttaa Jumalaa.
Ok, no, jos elämään tuo merkitystä se, että ajattelee sen tarkoituksen olevan Jumalan viihdyttäminen, niin olkoon niin. Kuulostaa vaan omaan korvaan aika kamalalta.
Kenties motivaatio toistaa samaa kaytosta minka uhri itse oli aiemmin, on katkeruus, ja viha. Mitka taas toimivat tata luontaista toimintatapaa vastaan, ja juontavat juurensa saatanaan, eli ovat synteja.
Kylla .Ihminen on "ohjelmoitu" toimimaan tietylla tavalla. Saatana toi maailmaan sen random generaattorin, joka korruptoi tata luotua tapaa vastaan. Jokainen varmaan muistaa kun kiroili ensimmaisen kerran lapsena. Tiesi etta mita tekee on jollain tavalla vaarin, vastoin sita mita on opetettu, kuitenkin se herattaa ihmisessa ylpeytta tms. kun han kayttaytyy kapinallisesti. Tama illuusio mielihyvasta on tavallaan synnin palkka, ja siihen sitten koukkuun, ja sita hakee useammasta paikasta, ja lopulta on toiminut niin paljon omaa luontoansa vastaaan, etta ei ole enaan tavallaan tietoinen osasta itseaan.
Ei käy omaan järkeeni. Ihminen hakeutuu luonnostaan kohti nautintoja ja onnea. Kristinuskossa monet eniten onnea tuottavat asiat "kriminalisoidaan" ja nautinnoista pitäisi kokea syyllisyyttä. Kristinuskon Jumala on vihan ja kärsimyksen Jumala, joka pyrkii kieltämään ihmisiltä sen vähänkin hyvän, jota tässä maailmassa on. Kaipa juuri tuo kieroutunut ajattelutapa saa syvästi uskonnolliset papit (esim. lestadiolaiset ja katolilaiset) jahtaamaan pikkupoikien suklaahämiksiä.
Kenties motivaatio toistaa samaa kaytosta minka uhri itse oli aiemmin, on katkeruus, ja viha. Mitka taas toimivat tata luontaista toimintatapaa vastaan, ja juontavat juurensa saatanaan, eli ovat synteja.
Psykologian puolella näitä ilmiöitä osataan jotenkuten tulkita, mutta sehän on tiedettä, joten se ei voi olla totta... anyway, pointti oli, että monet ihmisen teot määräytyvät heidän kokemustensa mukaan. Eivät järkyttävämpiäkään rikoksia tehneet (kuten esimerkin pedofiilit) välttämättä ole luonteeltaan pahoja vaan omien negatiivisten kokemuksiensa kierouttamia. Kuuluvatko he silloin helvettiin ja millä perusteella?
Olisiko Jumalan luomuksissa mitaan jarkea jos meilla ja enkeleilla ei olisi omaa tahtoa?
Onko Jumalan luomuksissa mitään järkeä jos vapaa tahto on?
Ja jos ajatellaan etta Jumala on absoluuttinen rakkaus eli hyvyys ja totuus. Niin sitten hanen luomuksensa oma tahto olisi luomuksen luonnollista tilaa korruptoiva asia, eli pahuus juontaa juurensa luomukseen jolla oli oma tahto. Ja tama luomus oli enkeli nimelta saatana.
Onko ihmisen "synneillä" sitten mitään merkitystä, jos ne juontavat juurensa ihmisen ulkopuolisesta tekijästä eli Saatanasta? Tällöinhän ne eivät ole ihmisen vaikutuksen alaisia vaan niitä kontrolloi kolmas osapuoli.
Saatana on enkeli eli han eli taivaassa Jumalan valtakunnassa, ja Jumala oli antanut hanelle kaiken, paitsi sen mihin vain hanella itsellaan on oikeus eli Jumaluuteen. Kuitenkin tasta huolimatta saatana ajatteli sydamessaan etta han tahtoo olla kuten Jumala. Han puhui kolmanneksen enkeleista mukaan suunnitelmaansa, lupaamalla etta he olisivat kuin Jumala hanen valtakunnassaan. Nama pudonneet ovat kaikki miljoonat epajumalat joita maailmassa on aikojen saatossa ollut.
Uskoiko Saatana, että hän pystyy voittamaan ja syrjäyttämään Jumalan? Jos uskoi, niin joko hän on myös kaikkivoipa tai Jumala ei ole kaikkivoipa. Taistelussa ei ole hirveästi mieltä, mikäli ei usko voivansa voittaa. Miksi Saatana siis päätti nousta Jumalan tyranniaa vastaan?
Jos Jumala olisi puhaltanut pelin poikki heti alussa, han olisi tavallaan toiminut itseaan vastaan, ja olisihan tama ollut jokseenkin outo lopetus kaikelle luomiselle, ei mitenkaan Jumalainen... Sen sijaan hanella oli oma suunnitelma, jolla voittaa saatana.
Niin, tapattaa itsensä uhrina itselleen. Mahtava suunnitelma, kieltämättä. En kyllä tajua, miten hän olisi itseään vastaan toiminut, mikäli olisi pyyhkäissyt tuon enkelin päiviltä. Ellei sitten hän ollut tämä langennut enkeli, jolloin hän kieltämättä olisi toiminut itseään vastaan.
Raamattu tosin sanoo etta Jumala nakee kaiken mita tulee tapahtumaan, mutta eihan se tarkoita sita etta han pakottaisi meidan tekemaan mita tulemme tekemaan. Kenties tama johtuu siita etta han on luonut kaiken jopa meidan ajatuksenjuoksun ja paattelyn. Nakiko Jumala sitten ennen luomista etta tama lankeaminen tulisi tapahtumaan? Luultavasti, mutta on tama elama sen verran janna asia, etta ei voi kuin kiittaa, etta antoi meille elaman.
Mielestäni näihin lauseisiin kiteytyy hyvin se, ettei kristinuskon mukaisessa Jumalan työssä ole oikeastaan mitään järkeä ja vapaata tahtoa sen varsinaisessa merkityksessä ei oikeastaan ole. Jos raamattua lukee, niin huomaa kyllä, että se mitä raamatun Jumala eniten kaipaa on veri ja kärsimys. Ensin luodaan onnela, jota seuraa järjestetty lankeemus ja ihmisen ajo pois paratiisista. Mikä sen suurempi kärsimys kuin antaa maistiainen paratiisista ja sitten viedä se pois. Sitten kiusataan ihmiskuntaa, vaaditaan kaikenlaisia uhreja, Jumalan kaveriksi pääsi vain leikkelemällä pippelin ja Jumala jaksoi muutenkin jokaiseen väliin muistuttaa kostonhimostaan ja vihastaan. Lopuksi Jumala luo itsensä maan päälle hakattavaksi ja kidutettavaksi. Jumala näyttää johdonmukaisesti nauttivan sekä muiden tuskasta että omasta kärsimyksestään.
On kyllä ihmislaji, joka myös nauttii tästä. Ehkä he ovat Jumalan valittu kansa?
Uskoen etta loppujen lopuksi kaikki paasee pois tasta maailma nimisesta paikasta. Ei, en usko etta 99% ihmisista joutuu helvettiin ikuiseen kidutukseen.
Jos raamatun vihan Jumala on luomisessaan johdonmukainen, niin kaikki joutuvat helvettiin. Aivan kieroutunut uskonto.
