Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Goatsilla sanoi:
Miksi toisen onni on kaikin tavoin yritettävä osoittaa feikiksi ja säälittäväksi? Onko hän saavuttanut onnensa väärin menetelmin, ja sinun tapasi on oikea?
Click to expand...

Ei mun osalta tässä ole kyse kenenkään onnen mitätöimisestä. Itse asiassa mä olen aikasemmin sanonut, että jokaisella on oikeus uskoa jos siltä tuntuu. Mutta siinä vaiheessa kun se menee siihen, että julistetaan omaa uskoa absoluuttisena totuutena ja aletaan väheksymään muiden elämäntapaa, alkaa jo vähän säälittää. Kaikkea paskaa ei tarvitse kunnioituksen nimissä kuunnella, jos vastapuolikaan ei sitä selvästi tee. Olkoonkin sitten vaikka vajoamista samalle tasolle.

EDIT: Lisätään vielä, että harvalla uskovaisella on terve suhde uskontoon. Kynäniska80:lla sitä ei selvästikään ole.
 
Luin tätä keskustelua muutaman sivun ja muutamaan asiaan toivoisin uskovilta vastausta.

- Uskovaiset eivät liene synnittömiä, vaan tekevät syntiä silloin tällöin ja saavat syntinsä anteeksi eikö? Miten persoona sitten yhdenäkin muuttuu kun pääsette taivaaseen, tehän koitte yhden muutoksen jo tullessanne uskoon, tuleeko taivassa sitten toinen?

- Paasaatte aina että on vain yksi jumala, miksi palvotte sitten jeesusta?

- kuka on pyhä henki? (-> jumala, jeesus ja pyhä henki....)

- Oletteko ottaneet sitä mahdollisuutta että saatana onkin uskonne takana, raamattu olisikin saatanan juoni saada teidät helvettiin, oikea jumala tai jumalat sitten valkkaa luoksensa ne jotka ovat löytäneet totuuden raamatusta huolimatta... perkele on ovela.. ja ovella ;)
 
Rock^ sanoi:
Ja mistäs sinä sen tiedät että se siihen loppuu?
Click to expand...
Siitä, ettei ole mitään syytä olettaa, että kuoleman jälkeinen olotila olisi jotenkin erilainen kuin syntymää edeltävä olotila. Ei aivotoimintaa, ei tietoisuutta.

Minä olen jo viettänyt yhden ikuisuuden olemattomissa ennen syntymääni, eikä se ollut yhtään hullumpaa. Miksi siis pelkäisin kuolemaa?
 
Fatso sanoi:
- Oletteko ottaneet sitä mahdollisuutta että saatana onkin uskonne takana, raamattu olisikin saatanan juoni saada teidät helvettiin, oikea jumala tai jumalat sitten valkkaa luoksensa ne jotka ovat löytäneet totuuden raamatusta huolimatta... perkele on ovela.. ja ovella ;)
Click to expand...
Mielenkiintoinen teroria. Jos tota ihan tosissaan ajattelisi, niin voisipa paikkansa hyvinkin pitää. Raamattuhan on kirjana hyvin nuori verrattuna ihmisen historiaan, se on heitetty tänne vasta hiljattain kun katsotaan ihmisen elinkaarta. Jospa tuolla raakataan kaikki tekopyhät perseennuolijat ja loput pääsee sitten eteenpäin.

No tuskimpa vain kuitenkaan ihan noinkaan mutta so not!
 
Kynäniska80 sanoi:
Ilman Jumalaa ei oo merkitystä ja ilman merkitystä kaikki on väliaikasta ja aivan sama.
Click to expand...

Kaikki ON väliaikaista ja aivan sama. Mitä sitten? Jos se ahistaa, ota toki Jumala elämääsi. Ei se kaiken väliaikaisuutta poista. Etkö ole lukenut Raamatusta sitä kohtaa jossa kaiken kerrotaan olevan turhuutta? No, eipä ole moni muukaan. Se kun on vähän ristiriitainen sanoma, mutta eipä Raamatun ristiriitaisuus ole ennenkään uskiksia häirinnyt.

Miten jaksan tavoitella kaikkea kun kaikki kuitenkin loppuu ja katoaa - no juuri siksi. Tunnustan ja hyväksyn kaiken merkityksettömyyden ja katoavaisuuden, ja juuri siksi elämä maistuu niin väkevästi. Jos pitäisi nyhertää jonkun hypoteettisen tuonpuoleisen toivossa, en todellakaan jaksaisi päivääkään. Elämä on TÄSSÄ, ei tuonpuoleisessa. Jos välittäisin kuolemanjälkeisestä elämästä en jauhaisi paskaa internetissä vaan käyttäisin senkin ajan ulkokultaukseni kiillottamiseen ja syntisten kivittämiseen.

Oletteko koskaan ollut esim pitkäpiimäisessä kokouksessa jossa puidaan vaikkapa firman tulosta, taloyhtiön ulkoseinien maalaamista tai sinun itsesi kehittymistä työntekijänä? Kyseessä on leikki jonka moni uskoo olevan itse elämää, ja siksi kärsii ja stressaa. Työ, raha, kuuluisuus, taide, punttitreeni jne. Kun ymmärtää kaiken turhuuden, voi osallistua leikkiin juuri niin kauan kuin itse kokee sen tarpeelliseksi esim. rahallisen hyödyn tai terveyden vuoksi. Mutta koko ajan nähden kaiken oikeassa perspektiivissä. Ehkä hivenen samalla tavalla omassa oivalluksessa piehtaroiden kuin valaistuneet uskovaiset. Ehkä olenkin salaa jonkinlainen uskovainen? Tyhjyys ja merkityksettömyys on minun elämäni valo.

On uskomattoman hienoa kokea lyhyen elämänsä aikana rakkaus ja muita vahvoja tunteita. Mitä sitten vaikka rakastamani nainen ja omat lapseni ovatkin pian samaa pölyä ja tuhkaa kuin minäkin. Se ei vaikuta siihen mitä tunnen NYT. Voin korkeintaan olla rakkaimpieni puolesta onnellinen ettei heidänkään tarvitse katsella maailmaa iäisyyksien ajan. Miksi antaisin iäisyyden tai sen puutteen vaikuttaa siihen mitä tunnen rakkaimpiani kohtaan?

Tyhjyys vapauttaa. Jaksan elämää koska tiedän sen joskus loppuvan. Iäisyyttä en toivo enkä janoa. Nähtyäni kyllin elämää odotan kuolemaa mielenkiinnolla. Näen elämän sinänsä mielenkiintoisena, toisinaan vittumaisena kokemuksena joka pitää katsoa loppuun saakka, mahdollisimman paljon hyvää tehden ja kokien, ennen kuin liityn dinosaurusten seuraan suurissa luutarhoissa. Kun katson öistä tähtitaivasta en kammoksu sen suuruutta vaan nautin ajatuksesta ettei siellä ole mitään/ketään. Olen vain atomien liikettä, kosmista säteilyä, ja niin on hyvä.

Uskonnolla, meidän tapauksessamme kristinuskolla, on suuri merkitys meidän kaikkien elämässä, turha sitä on kiistää. Kulttuurimme on kristillisten arvojen läpitunkema. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, koska kristinusko Jeesuksen ilmoittamassa muodossa on pääosin positiivinen elämänhallintaohjeisto, toisin kuin jotkut muut filosofiat. Kunpa mahdollisimman moni omaksuisikin Mr Jeesuksen opit, olisihan maailma silloin paljon parempi paikka. Tuntuu vain toisten tuomitseminen ja syyllistäminen olevan uskovaisten ainoa elämänlanka, kumma sinänsä koska sitä Jeesus ei tehnyt vaan kielsi. Vielä tuo Jumala tuntuu kolahtavan kumman monen jo valmiiksi epävakaan yksilön päähän, mutta niinhän se on että tyhjiö pyrkii täyttymään.

Onneksi olkoon vain kaikille elämäänsä sisällön löytäneille tai niin väittäville. Toiselle palkinto on kuolemanjälkeinen elämä, toisille elämänjälkeinen kuolema. Kukin tavallaan.
 
Mike sanoi:
Hyvin ne ainakin siellä hautuumaalla pysyy, vai onko sulla kenties joku haistavittu teoria että sielut iskee tulta ja sitä rataa?
Click to expand...

Niin, senkö perusteella sinä tiedät että kuolemaan kaikki päättyy kun ruumiit eivät liikahdakaan hautuumaalla? Perusteles vähän paremmin väitteitäsi, koska minun tietääkseni et ole kuollut kertaakaan joten sinulla ei ole mitään rahkeita väittää todeksi sitä että kuolemaan se päättyy.

kalmukki sanoi:
Siitä, ettei ole mitään syytä olettaa, että kuoleman jälkeinen olotila olisi jotenkin erilainen kuin syntymää edeltävä olotila. Ei aivotoimintaa, ei tietoisuutta.
Click to expand...

Ihminen ei ensinnäkään tiedä mitä tietoisuus on, joten on melkoisen yhdentekevää puhua siitä että tietoisuus "kuolisi" kun ihminen fyysisesti kuolee. Ihminen ei kykene tarkastelemaan omaa olemassaoloaan riittävän hyvin ja ratkaisemaan Schrödingerin kysymystä "What is life?".

Kokekaa kuolema ensiksi ja tulkaa sitten sanomaan mitä kuolemassa tapahtuu ja loppuuko tietoisuus siihen.
 
Mike sanoi:
Onnellinen? IMO kuulostaa kovin valmiilta jojoon. Ihan karmeeta masentuneen paatosta. Kovin harmaa on kaverin maailma. Jäbä mainitsee kuoleman jokatoisessa lauseessa, se ei kovin onnellista enää ole.
Click to expand...

No luulisin kuitenkin, että hän tuossa tarkoittaa, minkälaista kurjuutta elämä olisi ilman uskoa. Enivei, on sustakin lammas tullut, lopetat roinaamisen, sitten alat jo tuntea sääliä, seuraavaksi varmaan tulet uskoon.

;)
 
TRENT sanoi:
Kaikkea paskaa ei tarvitse kunnioituksen nimissä kuunnella, jos vastapuolikaan ei sitä selvästi tee. Olkoonkin sitten vaikka vajoamista samalle tasolle.
Click to expand...

No ei toki, ei toki, ellei sitten lue tätä threadia, jolloin sitä paskaa tulee ikään kuin kuunnelleeksi automaattisesti. Se mitä voi hallita, on oma reaktio lukemaansa "paskaan". Halusin vaan tuoda esille, että on olemassa myös vaihtoehtoja sille, että alkaa "säälimään" ja lapioimaan paskaa takaisin isommalla lapiolla. Tulee mieleen ihan joku suurin pippeli -kisa. Mutta ihan oikeasti, kuluneen sanonnan mukaan, kukin tavallaan, ei kai mulla pitäisi olla siihen sanomista. Mutta kun näköjään oli, niin samalla tasollahan tässä kaikki näköjään ryvetään ;)
 
Mitenkäs uskovaiset selittävät sen, että raamattu tosiaan on ihmisten kirjoittama ja ihmisten kokoama? Onko koko opuksessa ainuttakaan itsensä jumalan tai edes Jeesuksen kirjoittamaa riviä? Miksi raamattuun valittiin vain Matteuksen, Markuksen, Johanneksen ja Luukkaan evankeliumit, eikä ns. gnostilaisia evankeliumeja? Miksi raamatun pääsiäiskertomus Markuksen, (tietääkseni raamatun neljästä evankeliumista luotettavimpana pidetty?) päättyy jakeeseen 16:8, "ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, koska he pelkäsivät". Jeesuksen ylösnousemuksesta kertovat jakeet 9-20 puuttuvat alkuperäisestä käsikirjoituksesta...
Ai niin, ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus: uskon kuolemaan ja veroihin. Minua ei pelasta tai armahda kukaan muu kuin minä itse.
 
Rock^ sanoi:
Niin, senkö perusteella sinä tiedät että kuolemaan kaikki päättyy kun ruumiit eivät liikahdakaan hautuumaalla? Perusteles vähän paremmin väitteitäsi, koska minun tietääkseni et ole kuollut kertaakaan joten sinulla ei ole mitään rahkeita väittää todeksi sitä että kuolemaan se päättyy.
Click to expand...


Mitäs perusteluita sulla on kuoleman jälkeisellä elämällä? Ai, kun raamattu niin sanoo. :jahas:
 
Tove sanoi:
.. Miksi raamattuun valittiin vain Matteuksen, Markuksen, Johanneksen ja Luukkaan evankeliumit, eikä ns. gnostilaisia evankeliumeja? ....
Click to expand...

Da Vinci- koodi on varmaan luettu! :)

Uskon, että nuo raamatussa olevat ja olemattomat evankeliumit ovat saman tapahtuman eri kirjoittajien tuottamia eri versioita. Luonnollisesti eri kirjoittajilla vaikuttimet kirjoittaa eri tavalla, mutta se onko joku kirjoitus raamatussa tai ei, ei todista mitään vielä oikeaksi tai vääräksi.
(Kirjoitetaanko raamattu muuten isolla vai pienellä?)

Itse pidän itseäni hyvin tyypillisenä tapakristittynä. Jouluna käyn kirkossa enemmän perinteen ja tavan vuoksi, itse uskonnollinen osa tulee siinä vähän sivussa. Kirkollisveron maksamisen olen perustellut itselleni kirkon lähetysseuran kehitysaputyön tukemisena ja, sillä että kirkkohäät- optio pysyy auki. Tietenkin on mukava tämän tästä funtsia suuria kysymyksiä, mutta tällä hetkellä lähemmät asiat (perhe, ystävät, työ) tuntuvat niin paljon tärkeämmiltä, että oma uskonto/uskomattomuuskannan fiksaaminen ei tunnu kovin tärkeältä.

Jännää, miten erityisesti uskontokeskusteluissa monilla on tarve nopeasti tuomita vastakkainen kanta paskaksi. Koipireisi uskoo itseensä, Kynäniska varmaan Jumalaan. Eikö siellä se perimmäinen vaikutin (ehkä turvallisuudentunteen tarve?) ole kummallakin kuitenkin sama? Kaikki kuitenkin uskovat johonkin.

Uskoisin myös, että äärimmäisissä tilanteissa kun omiin kykyihin ja voimiin ei voi enää turvata, haettaisiin turvaa sitten jostain muualta, esim. uskonnosta. Esim. sodassa saattaisi paatuneen ateistin/agostikon huuliltakin kirvota jonkinmallinen rukous.
 
Tove: uskovaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, jolla olisi joku tietty yritysstrategian mukainen selitys valmiina. Tai varmasti löytyy "tosiuskovia", joilla on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Mutta on olemassa fundamentalisteja, joille Raamattu on sanasta sanaan Jumalan suoraa aikaansaannosta ja vastaavasti kristittyjä, joille se on ihmisten kirjoittama kirja joskus tapahtuneista asioista. Kirkon virallinen selvitys asiaan lienee jotain "ihmisen kirjoittama, Jumalan inspiroima" (älkää tarttuko tähän, koska se on todennäköisesti väärin, koulussa käytiin noita juttuja läpi viime syksynä).

Raamattu on tosiaan sekalainen sillisalaatti kirjallisuutta ja oikeastaan jo sellaisenaan aikamoista tulkintaa sanomastaan, koska tosiaan sen ulkopuolelle on jätetty niin paljon materiaalia. Nykyisenlaiseen muotoon se on (UT) väännetty joskus vuoden 400 jkr. paikkeilla, joten kukaan näistä "toimittajista" ei ole nähnyt itse tapahtumia tai voinut olla mitenkään välittömässä suhteessa niihin. Kirjaan valittiin mukaan tekstejä aikakauden mielipiteen mukaan.

Mutta tämä ei mun mielestä vähennä kirjan mielenkiintoa tai arvoa omalla paikallaan. Itselleni se on mielenkiintoinen kirjakokoelma, inspiroiva jne, mutta ei sieltä yleensä mitään valmiita vastauksia saa. Kaanonin ulkopuolelle jätetyt ovat myös ihan tutustumisen arvoisia, jos Raamatun lukeminen ihan oikeasti kiinnostaa. Mutta mun omasta mielestä Raamatulla ei sinänsä ole mitään erityistä auktoriteettiä kirjana ainakaan mun elämään, ehkä enemmän sanomallaan. On olemassa paljon kirjallisuutta, joka inspiroi elämänkysymyksissä. Yhteistä kaikella on se, että valmiita vastauksia ei löydy mistään - ne pitää itse omalle kohdalleen pohtia. Tai jos jostain alkaa turhan kärkkäästi löytymään, niin kyseinen teos päätyy aika pikaisesti sinne mistä on tullutkin. :)

Toven viimeiseen lauseeseen: on varmasti erinomainen lähtökohta lähteä liikkeelle siitä, että ensin armahtaa itsensä. Vaikka uskoisi miten Jumalan johdatukseen tai ei uskoisi mihinkään, on kuitenkin viime kädessä itse vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Toisaalta aina tasaisen varmasti joutuu törmäämään omaan ja toisten heikkouteen... Vastuu ja armo on mun mielestä se kristinuskon sanoma, joka puhuttelee aina, vaikka taivaspaikka ei jaksaisi kiinnostaa.
 
Raven sanoi:
Mitäs perusteluita sulla on kuoleman jälkeisellä elämällä? Ai, kun raamattu niin sanoo. :jahas:
Click to expand...

Laitahan copy/pastella kohta jossa väitin että kuoleman jälkeen olisi elämää. Laita myös teksti jossa väitin että kuoleman jälkeen ei olisi elämää.
 
Fatso sanoi:
- Paasaatte aina että on vain yksi jumala, miksi palvotte sitten jeesusta?

- kuka on pyhä henki? (-> jumala, jeesus ja pyhä henki....)
Click to expand...

Jeesus on Jumalan poika, joten hän on myös Jumala.

Isä, poika ja pyhä henki ovat kaikki omia "persooniaan", toisaalta ne ovat kuitenkin samanarvoisia ja yhtä. Isä on aina ollut se tyyppi siellä taivaassa. Jeesus hänen poikansa, joka tuli lihaksi, kuoli, ylösnousi ja palasi isänsä luokse ja on siellä pysyvä, kunnes on määrä tulla takaisin. Pyhä henki on se tässäkin maailmassa toimiva osa kolminaisuutta. Pyhä henki oli Jeesuksen johdattaja maailmassa, ikään kuin Isän viestien välittäjä. Kun Jeesus lähti hän sanoi seuraajilleen "jos en lähtisi, ei puolustaja tulisi luoksenne". Tällä hän tarkoitti pyhää henkeä, joka vuodatettiin helluntaina. Pyhän hengen voimasta apostolit tekivät ihmeitä aivan kuten Jeesus. Kuten edellisellä sivulla mainitsin, vieläkin on olemassa näitä vahvoja evankelistoja, jotka ovat ymmärtäneet kolminaisuuden, omaavat yhtä vahvan uskon kuin alkuseurakunnan jäsenet ja pyhän hengen voimasta tekevät ihmeitä nykypäivänäkin. Kun etsii, löytää juttuja. Uskoo sitten, jos haluaa. Kuitenkin kun pitää silmänsä auki, niin usko ei edelleenkään ole mitätön asia ja sillä on suuri voima.
 
Manuel sanoi:
vieläkin on olemassa näitä vahvoja evankelistoja, jotka ovat ymmärtäneet kolminaisuuden, omaavat yhtä vahvan uskon kuin alkuseurakunnan jäsenet ja pyhän hengen voimasta tekevät ihmeitä nykypäivänäkin.
Click to expand...

Kenenkäs voimasta nämä muut uskontokuntien jäsenet tekevät "ihmeitä"? Jokainen "ihme", jonka hekin kokevat, vahvistavat vain heidän omaa uskoaan. Ei kristinusko näiden ihmeiden suhteen ole ollenkaan ainutkertainen.
 
Manuelilta hyvä selostus kolminaisuudesta... Noinhan sen on sanottu olevan. "Yksi olemus, kolme persoonaa" (Tertulianus). Aiheesta saisi kymmenen sivun kirjoituksen, mutta jätän asian käsittelyn tähän. Sitä ei sinänsä voi ymmärtää ilman uskoa, mutta kolminaisuuden ilmeneisestä kiisteleminen on ollut aika leimaavaa myöhemmälle kirkkohistorialle mm. roomalaiskatolisten ja ortodoksien välirikolle.
 
Back
Ylös Bottom