Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[Kynäniska80]

Vielä haluaisin lisätä pointin jolla on myös suuri merkitys mun uskonelämässä.

Eli sen että ilman Jeesusta ei oo sitä mitä elämässä tarvitaan että mä edes haluan elää sitä. Itse en voi puristaa itsestäni rakkautta päivittäin ja ilman rakkautta en halua/voi elää sillä se on kaiken mielekkään elämän perusta. Muuten mitä kukaa hyötyy tieteestä yms. se ei auta ketään.

Mä tarviin myös armoa ja anteeksiantamusta ihan päivittäin.

Ilman toivoa taivaasta kaikki tää sonta menettää täysin merkityksensä.
Kuka jaksaa painaa 8-16 duunia kun huomenna sul saattaa olla syöpä ja se on sit ilman uskoa hautaan matojen ruuaksi. Kristityn elämä on Jumalan kädessä, se on usein vaikeaakin mutta kaikella on tarkotus ja aina voi luottaa et mulle ei tapahdu mitään Jumalan sallimatta ja et voi nojata Jumalaa, kun eihän täällä itse oikestaan voi kontrolloida mitään.

Miks te jaksatte tavotella uraa, taloa, rahaa, naisia, vaimoa etc. etc. kun niillä ei ole mitään merkitystä - kaikkihan kuolee.

Eli oli sulla 1000 0000 0000 euroo tau olit täysin persaukinen niin loppu on sama, kuolema, turhaa kukaa näkee vaivaa kun kumminkin kuolee vaikka ihminen yrittäis tunkea kuoleman pois mielestä niin se on fakta.

Kun taas uskossa on taivas ja teoilla merkitystä niin kaikki hyvä ja paha saa tarkotuksen ja merkityksen.

Ihminen tarvii Rakkautta ja Armoa/anteeksiantoa sekä tarkoitusta jotta olis toivoa - sillä ilman toivoa on turha elää ja apinoida täällä hetki.

Tähänkin tulee varmaan vaikka mitä vastauksia, mutta ehkä moni teistä ei vaadi elämältä riittävästi et olisitte uskossa jos vaan elämä ja sit kuolema riittää ja jotain pelleilyä siinä välissä.

Ilman Jumalaa ei oo merkitystä ja ilman merkitystä kaikki on väliaikasta ja aivan sama.

 

[demoni]

Lähinnä meinasin sitä että ihminen voi tutkia ja oppia vääntää ja kääntää ja siltikään yksikään tiedemies ei ole saanut aikaseksi sellaista teoriaa joka saisi ihmisen sydämeen samanlaisen yliluonnollisen rauhan kuin usko Jeesukseen.

Toi on vähän sama asia kuin teoria joka saisi aikaiseksi 200kg:n penkkituloksen. Tiedemies pohtii miksi jokin rauhoittaa.

Eiköhän meillä jokaisella ole enemmän tai vähemmän mieli kuohuksissa, riippuen elämänvaiheista yms. Sen takia ihmismieli on niin sopeutumiskykyinen.
On monia tapoja sopeutua tai pitää(/yrittää pitää) tilanne hallinnassa, joten puhut nyt omasta puolestasi.

 

[Mike]

Eli sen että ilman Jeesusta ei oo sitä mitä elämässä tarvitaan että mä edes haluan elää sitä. Itse en voi puristaa itsestäni rakkautta päivittäin ja ilman rakkautta en halua/voi elää sillä se on kaiken mielekkään elämän perusta. Muuten mitä kukaa hyötyy tieteestä yms. se ei auta ketään.

Toiset tarvitsevat itselleen satuolennon saavuttaakseen rakkauden ja onnellisuuden, toiset taas eivät tarvitse siihen mitään satuolentoja, vaan tekevät itse elämänsä ja elävät onnellisina.

Mä tarviin myös armoa ja anteeksiantamusta ihan päivittäin.

Minä en, vastaan itse omista mokistani ja otan myös krediitit omista saavutuksistani.

Ilman toivoa taivaasta kaikki tää sonta menettää täysin merkityksensä.
Kuka jaksaa painaa 8-16 duunia kun huomenna sul saattaa olla syöpä ja se on sit ilman uskoa hautaan matojen ruuaksi. Kristityn elämä on Jumalan kädessä, se on usein vaikeaakin mutta kaikella on tarkotus ja aina voi luottaa et mulle ei tapahdu mitään Jumalan sallimatta ja et voi nojata Jumalaa, kun eihän täällä itse oikestaan voi kontrolloida mitään.

Ja pointti oli? Ihan sama uskotko vai etkö, syöpä ei paljoa katso mihin osuu. Sitä taas kannattaa miettiä kun syöpä iskee pieneen ihmiseen, eikä siihen pedofiiliin, joka on tuhonnut kokonaisia perheitä.

Miks te jaksatte tavotella uraa, taloa, rahaa, naisia, vaimoa etc. etc. kun niillä ei ole mitään merkitystä - kaikkihan kuolee.

Me eletään tässä ja nyt, ei missään tulevaisuudessa, joten miksei elää mielensä mukaan ja pyrkiä onnelliseksi?

Eli oli sulla 1000 0000 0000 euroo tau olit täysin persaukinen niin loppu on sama, kuolema, turhaa kukaa näkee vaivaa kun kumminkin kuolee vaikka ihminen yrittäis tunkea kuoleman pois mielestä niin se on fakta.

Kuolema korjaa meidät kaikki ja siihen se loppuukin, joten otetaan irti kaikki elämästä, eikä odotella jotain mitä ei edes ole tulossa.

Ihminen tarvii Rakkautta ja Armoa/anteeksiantoa sekä tarkoitusta jotta olis toivoa - sillä ilman toivoa on turha elää ja apinoida täällä hetki.

Rakkautta saa ja voi antaa ilman mitään pilvilinnojen rakentelua.

Tähänkin tulee varmaan vaikka mitä vastauksia, mutta ehkä moni teistä ei vaadi elämältä riittävästi et olisitte uskossa jos vaan elämä ja sit kuolema riittää ja jotain pelleilyä siinä välissä.

Olet aikapoika väittämään muiden elämää pelleilyksi, ihan totista totta tämä on, katso peiliin.

 

[Kynäniska80]

Olet aikapoika väittämään muiden elämää pelleilyksi, ihan totista totta tämä on, katso peiliin.

Mä meinasin kyllä et elämä itsessään ilman toivoa on pelleilyä, myös mulla.

Kaikki sanat voi kääntää ja vääntää. On ihmisiä jotka on nähneet enkeleitä ja silti ne ei usko. Se on aika sama mitä sanon täällä, tai ehkä joku sana antaa jollekkin inspiraatiota etsiä Jumalaa mutta suurimmaks osaks porukka ei vaan halua uskoa jne.

 

[nevahood]

Miks te jaksatte tavotella uraa, taloa, rahaa, naisia, vaimoa etc. etc. kun niillä ei ole mitään merkitystä - kaikkihan kuolee.

paitsi lapset, lapsenlapset... kylläpä itse haluan ainakin antaa heille mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen. saavatpa miettiä samat elämän tarkoitukset tai muut seikat itsekkin elämässään. miksei tässä itsekin halua elää leveämmin tuohon kuolemaan asti, katsotaan sitten mitä tapahtuu...

tietenkin joku näsäviisas sanoo että miksi hankkia lapsia koska nekin kuolevat joskus. tuoreille isille ja äideille voitaisi antaa sanktiot kuolemantuottamuksesta. :jahas:

yhtä asiaa tässä kovasti mietin. miten tapahtuu mielenterveydelle "taivaassa", jossa kaikki on hyvin, linnut laulaa, harput helisee ja aurinko paistaa? eikö siinä parin miljoonan vuoden jälkeen ala jo toivoa jonkinasteista kadotusta vaikka ihan vaihteluksi? :curs:

tästä topicista saa semmosta veivausta että oksat pois.

 

[Dragon]

Toistan ton vanhan virren et "etsivä löytää" - siinä sanotaan etsivä, ei se joka väittelee.

Mistä sen jumalan voi löytää? Onko se jossain kadun nurkassa kyttäämässä maailman menoa? Toimistossaan Turussa? Eiku hei joo... se on kirkossa tietenkin. Mä kävin joskus kysymässä, että saisinko audienssin jumalalle, kun olis tärkeetä asiaa uskosta. Sen sihteeri, joku papiksi kutsuttu häiskä, sanoi ettei hän tiedä missä jumala on. Puhui jotain taivaasta, kai se oli matkalla johonkin kokoukseen Japaniin, kun lentää piti. Kiireinen kaveri. No ei oo vieläkään kuulunut mitään siitä audienssista, vaikka ihan kohteliaasti pyysin ja aikaa on mennyt jo kymmennen vuotta. Ehkä sitä ei sitten kiinnostanut mun ongelmani... Aika kurja ukko oikeesti, vaikka sen pitäisi kaikkivoipa olla.

Mä olen sitä mieltä, että taivaan asiakaspalvelu on aika perseestä. Esittelyvihossa luvataan vaikka mitä ja puhutaan ristiriitaisia metaforia mutta silti sijoittaja ei saa johtokuntaa koskaan kiinni. Mä olen tässä miettinyt, että firmalla menisi paremmin jos pääpomo kävisi joskus jakamassa paikanpäällä bonuksia, pitämässä motivaatiopuheita tai lähettäisi edes pikkupomoja paikalle. No joo onhan se pappi siellä mutta mä luulen, että hän on aika pieni jätkä organisaatiossa, kun esittelyvihossakaan ei mainita.

Musta kaikkien pitäis lukea kuukausi Raamattua rukoillen ja aidosti sydämestään etsien Jumalaa, sit jos ei mitään tapahdu, niin olis ainakin peruste valittaa.

Kerrohan mitä konkreettista hyötyä sinä olet saanut rukoilemisesta tai raamatun lukemisesta? Millaiset perusteet sinulla on olettaa, että jumala on kuunnellut sinua ja vaikuttanut asioihin rukoilusi perusteella?

Usko on sydämen asia - ei järjen

Mä olen käsittänyt, että sydän on lihas, joka pumppaa verta keuhko- ja systeemiseen verenkiertoon ja sen sydämen olemassaolon huomaa pulssista. Huomaako uskossaolemisen jotenkin erilaisena pulssina? Asuuko se usko kammiossa, eteisessä vaiko kenties sinussolmukkeessa? Mistä sä tiedät, ettei se usko ole oikeasti joku endoparasiitti, joka asuu sydämessä ja erittää siellä huumaavia endorfiinejä, jotta sä luulet olevasi uskossa?

 

[Dragon]

Miks te jaksatte tavotella uraa, taloa, rahaa, naisia, vaimoa etc. etc. kun niillä ei ole mitään merkitystä - kaikkihan kuolee.

Mikset sä vedä ranteita auki samantien, kun kaikki on kuitenkin turhaa?

 

[Kynäniska80]

Kerrohan mitä konkreettista hyötyä sinä olet saanut rukoilemisesta tai raamatun lukemisesta? Millaiset perusteet sinulla on olettaa, että jumala on kuunnellut sinua ja vaikuttanut asioihin rukoilusi perusteella?

Mä oon saanut mun synnit anteeksi
Mä oon saanut Jumalata kyvyn rakastaa ihmisiä arvostelun sijasta.
Mä oon saanut rauhan.
Mä oon saanut pelastusvarmuuden.
Mä oon saanut uusia ystäviä.
Mä oon saanut vaikka mitä sillä Jumala auttaa mua kaikessa mitä teen.
Mua ei enää stressaa oikeen mikään - paitsi silloin jos oon epäuskosella tuulella.

Ei usko maanpäällä autuutta tuo, mutta parasta silti mitä oon tälltä löytänyt.

Ja siitä miten Jumalan löytää, niin Raamattu opettaa et Jumala on salassa.
Voit löytää Jumalan Raamatun viisaudesta, kokea Jumalaa Pyhän Hengen läsnäolona, voit löytää rauhan uskossa ja saada voimaa rukouksesta.

Kokeiles.

 

[Kynäniska80]

Mikset sä vedä ranteita auki samantien, kun kaikki on kuitenkin turhaa?

Ei mulle oo mikään turhaa. Mun elämällä on tarkotus, tän elämän jälkeen pääsen taivaaseen, sitäpaitsi Raamattu opettaa et älä tapa.

Jos yksi ihminen vaikka pakkotoistossa sais inspiraation etsiä Jumalaa tän threadin perusteella ja tulis jossain vaiheessa elämää tän vaikutuksesta uskoon, niin en olis elänyt turhaan. Pelastus on tärkeintä.

 

[Taskuamatsoni]

Mä oon saanut mun synnit anteeksi
Mä oon saanut Jumalata kyvyn rakastaa ihmisiä arvostelun sijasta.
Mä oon saanut rauhan.
Mä oon saanut pelastusvarmuuden.
Mä oon saanut uusia ystäviä.
Mä oon saanut vaikka mitä sillä Jumala auttaa mua kaikessa mitä teen.
Mua ei enää stressaa oikeen mikään - paitsi silloin jos oon epäuskosella tuulella.

Ei usko maanpäällä autuutta tuo, mutta parasta silti mitä oon tälltä löytänyt.

Ja siitä miten Jumalan löytää, niin Raamattu opettaa et Jumala on salassa.
Voit löytää Jumalan Raamatun viisaudesta, kokea Jumalaa Pyhän Hengen läsnäolona, voit löytää rauhan uskossa ja saada voimaa rukouksesta.

Kokeiles.

Jostain syystä mulle tulee aina kylmät väreet näistä uskovaisten jutuista. Ikäänkuin kaikki mukava maailmassa olisi jostain hevonp*stä lähtöisin, omasta itsestään seon kiinni, onko löytänyt rauhan, osaako ihmisiä rakastaa vai arvostella...

Olen aiemminkin maininnut tässä threadissa (muistaakseni), että 15-17-vuotiaana ETSIN jumalaa. Luin sitä raamattua, rukoilin, luin uskontoa (ja myös filosofiaa), etsin sisimmästäni ja vaikka sun mistä, mutta miksi hitossa löysin vain ja ainostaan sisäisen rauhan ja elämän tarkoituksen johon jumalia ei kuulu?

 

[demoni]

Pelastus on tärkeintä.

Miksi? Mitä merkitystä sillä on, kun olet vajonnut tiedottomuuteen ja kehosi, aistivat elimesi, hermosto, aivot ovat hajonneet maaperään.

Mikä ihmeen pelastus? -siis suomeksi. Ihan suoraan ilman mitään kiertelyä ja paskanjauhamista.

 

[Kynäniska80]

Miksi? Mitä merkitystä sillä on, kun olet vajonnut tiedottomuuteen ja kehosi, aistivat elimesi, hermosto, aivot ovat hajonneet maaperään.

Mikä ihmeen pelastus? -siis suomeksi. Ihan suoraan ilman mitään kiertelyä ja paskanjauhamista.

Taivaaseen pääseminen on tärkeintä sillä tämä maailman on huono paikka elää - täällä mikään hyvä ei kestä ja aina tulee jotain pahaa. Se on pelastus omasta syntisyydestä.

Mut nyt sanon asian jonka oon aiemmin jo varmaan sanonut. Eli kun ihminen lukee Raamattua ja tajuaa oman syntisyytensä, Jumalan Pyhyyden ja syyllisyytensä rikkomuksiinsa, niin ihmisessä tapahtuu silloin jotain mikä erottaa mut teistä kaikista jotka ette oo uskossa. Synti alkaa sattua. Moni joka ei oo uskossa elää synnissä ja osa saa jopa nautintonsa synnistä.

Eli ensin pitää käsittää oma syntisyytensä jotta haluisi pelastuksen siitä. Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle ja syntyy uudesti niin suhde syntiin on täysin erilainen kuin ennen, silloin kun vielä tykättiin synnistä. Synnistä tulee kaiken hyvän vihollinen ja ihminen alkaa näkemään miten synti rikkoo ja hajottaa.

Eihän ihminen voi haluta taivaaseen jos olo on täällä hyvä, vaikka olisikin hyvä olo synnissä siis. Se on oikestaan todiste ihmisen ja Jumalan totaalisesta erosta, et ihminen voi elää synnissä, eikä tajua sitä ennen kun tulee uskoon. Eli ihminen ilman Jumalan sanaa olis menossa tyytyväisenä Helvettiin synteinensä.

 

[Dragon]

Mä oon saanut mun synnit anteeksi

Mä pyydän anteeksi mun kaverilta, jos olen tehnyt jotain kusipäistä.

Mä oon saanut Jumalata kyvyn rakastaa ihmisiä arvostelun sijasta.

Mulla on kyky rakastaa ja arvostella ilman jumalaa.

Mä oon saanut rauhan.

Ihan peace & love ja treehug meiningeissä minäkin olen, ilman uskoa.

Mä oon saanut pelastusvarmuuden.

Oletko? Tuliko sulle taivaslippu enkeliexpressin mukana vai mistä tiedät tämän?

Mä oon saanut uusia ystäviä.

Niin minäkin. Ihan ilman kirkkoa ja uskontoakin.

Mä oon saanut vaikka mitä sillä Jumala auttaa mua kaikessa mitä teen.

Mä pyydän neuvoa pakkikselta, kavereita, vanhemmilta tai opettajilta. Osa jopa jeesaa mua muutossa. Koitas pyytää jumalaa kantamaan pianoa 5. kerrokseen.

Mua ei enää stressaa oikeen mikään - paitsi silloin jos oon epäuskosella tuulella.

Ei muakaan. Joskus kun on iso tentti niin sitä vähän jännittää tai treffit edessä. En silti rukoile.

Ja siitä miten Jumalan löytää, niin Raamattu opettaa et Jumala on salassa.

Aika ovela jätkä. Tulee ihan roolipelit mieleen...

Voit löytää Jumalan Raamatun viisaudesta, kokea Jumalaa Pyhän Hengen läsnäolona, voit löytää rauhan uskossa ja saada voimaa rukouksesta.

Kokeiles.

Olen toki kokeillut, mutta nykyään mulla on omat metodini. En ole vakuuttunut raamatun viisaudesta, en koe pyhän hengen läsnäoloa, koska tuuletan aamuisin huoneeni, elän suhteellisen rauhassa muutenkin ja voimaa löydän keskittymisestä, päätöksistä ja asioiden analysoinnista.

 

[demoni]

Taivaaseen pääseminen on ..blaablaablaa....

itse itseäni lainaten:

Ihan suoraan ilman mitään kiertelyä ja paskanjauhamista.

Siis voi kiesus. Ei näköjään mahdollista. Aina tota samaa selostusta. Ihan kuin yrittäisi jutella ameeban kanssa

 

[rahvas]

Lähinnä meinasin sitä että ihminen voi tutkia ja oppia vääntää ja kääntää ja siltikään yksikään tiedemies ei ole saanut aikaseksi sellaista teoriaa joka saisi ihmisen sydämeen samanlaisen yliluonnollisen rauhan kuin usko Jeesukseen.

Ei ehkä teoriaa, mut sille mä nosta hattua joka o keksiny ponupannu ja sen valmistaman tuotteen. Siittä saa helvetin moisen helpotuksen.

 

[Mike]

Synnistä tulee kaiken hyvän vihollinen ja ihminen alkaa näkemään miten synti rikkoo ja hajottaa.

Miten se hajottaa? Kerrotko miten se hajottaa mitään jos esim kaksi 25 vuotiasta rakastavaista rakastelevat ja ovat yhtä? Esiaviollinen seksihän on sitä syntiä itteensä.

Sut on aika railakkaasti aivopesty ja näkee kovin hyvin varsin epävarman pikku koltiaisen joka sormet korvissa ja silmät kii papattaa samaa levyä edes ajattelematta asiaa. Olet ainakin oppinut huijaamaan itseäsi. Eikö olisi jo aika ottaa oman elämän ohjat omiin käsiin, näytä että ole mies, hallitse itseäsi äläkä ruikuta kuin joku akka. Säälittävää katsoa miten usko voi pahimmassa tapauksessa tehdä ihmisestä taantuneen apaattisen lähes lobotomisen oloisen laahustajan, joka ei kykene nauttimaan elämän antimista. Ahdistavaa lukea ja sääliksi käy tosiaankin. Sun elämästä piirtyy mun mieleen tämä kuva:

 

[Goatsilla]

Ahdistavaa lukea ja sääliksi käy tosiaankin.

Miksi? Mun mielestä on ihan kiva lukea, jos joku on tosiaan noin varma "pelastumisestaan" ja kokee olevansa onnellinen satuolennon avulla. Hei, antaa hänen olla uskossaan ihan rauhassa. Sitten taas, jos hän pitää meitä muita onnettomina tapauksina jne. tarviiko siitä sitten ottaa itteensä? Ainahan tietysti väitellä voi, jos siitä saa jotain kiksejä, niin kuin me kaikki aina välillä :D

 

[Mike]

Miksi? Mun mielestä on ihan kiva lukea, jos joku on tosiaan noin varma "pelastumisestaan" ja kokee olevansa onnellinen satuolennon avulla. Hei, antaa hänen olla uskossaan ihan rauhassa. Sitten taas, jos hän pitää meitä muita onnettomina tapauksina jne. tarviiko siitä sitten ottaa itteensä? Ainahan tietysti väitellä voi, jos siitä saa jotain kiksejä, niin kuin me kaikki aina välillä :D

Vastaaminen on siis itseensä ottamista, no sittenhän meitä on täällä aikamonta, muutama reply on tainnut kertyä.

 

[TRENT]

Mike ilmaisi asian helvetin hyvin. Täysin samanlaisia ajatuksia on herättänyt minussa noi sun kirjotuset.

Mä oon monesti miettiny, että kuinka paljon ihmisen uskonnollisuus on synnynnäistä. Varmasti ympäristön vaikutus, kuten kasvatus ja kaveripiiri vaikuttaa kovasti identiteettiään rakentavan ihmisen mieleen. Mutta kuinka paljon ihmisen synnynnäinen luonne vaikuttaa asiaan? Mun käsityksen mukaan luonne ei kuitenkaan ole täysin ympäristön vaikutusten summa.

Esimerkiksi omalta kohdalta voin lähes 100% varmuudella todeta, että en tule ikinä löytämään sen koommiin jeesusta kuin mitään muutakaan jumalaa, vaikka lukisin raamatun kymmenen kertaa läpi. Ei jumalauta onnistu! Mun mieli on kuitenkin koko ajan niin skeptinen. En mä pysty sulkemaan kaikkia uskon epäloogisuuksia pois mielestäni. Kai tämä luonteenpiirre on muhun koodattu, en tiedä. Jos on niin olen olen erittäin kiitollinen siitä.

 

[jänkäkoira]

Ihme vänkäämistä. Vaikka en usko Jumalaan, kirjoitan sen silti isolla, koska ymmärrän tavallaan uskovaisia. Arvostan sitä miten jotkut voivat antaa koko elämänsä jotain varten minkä takia elää. Esim. Kynäniska80:n postien perusteella ei ole epäselvää, onko äijä tosissaan vai ei. Ei ole pakko hyväksyä toisten maailmankuvia, mutta kyllä niitä voi kuitenkin edes vähän kunnioittaa.

Kuitenkaan se ratkaisu ei ole mua varten, koska kristinuskon tuomat vastaukset elämän isoihin kysymyksiin eivät riitä. Tiede pystyy parempaan suoritukseen evoluutioteoriallaan ja fysiikan laeilla, mutta sekään ei kuitenkaan anna koko totuutta. Bigbang kuulostaa ihan hyvältä, mutta mitä oli sitä ennen? Mitä tulee vastaan kun lähtee avaruutta johonkin suuntaan vaan niin perhanasti?

Miksi en sitten vetäisi itseäni narun jatkoksi? Mä haluan selvittää vielä, kokea, elää ja nauraa. Se on kuitenkin ihan kivaa. Mun signature tarkoittaa mulle sitä, että yhden henkilön toilailut maapallon päällä ei vaikuta paskaakaan kotiuttamispäivämäärään eli siihen kun ihmiset kuolevat sukupuuttoon. Tämän jälkeen kukaan ei enää muistele koko helvetin hienoa rotua, joka miettii miksi on ylipäätänsä olemassa. Ja tästä hetkestä pari sataa vuotta max. niin kukaan ei edes tiedä, että sä olet ikinä kikkaillut telluksella. Tämän takia elämästä pitää ottaa ilo irti, stressaaminen on turhaa. Fraasi -elät vain kerran- on totta. Joskus kun mua vituttaa kunnolla, niin käännän sen eduksi, ja lopulta vaan nauran koko jutulle, kun vertaan sen pienuutta ja merkitystä koko tähän galaksihärpäketsydeemiin. Noudatan kuitenkin lakeja, ja en muutenkaan erotu joukosta, koska eläminen on siten helpompaa. Aikomuksenani on jopa jatkaa sukuani, lisää vaan porukkaa ihmettelemään tätä maailmaa.

Jos kuoleman jälkeen herään taivaasta/helvetistä, niin lupaan nauraa. Nauran itselleni kuinka en tajunnutkaan totuutta. Tällä hetkellä olen kuitenkin varma, että viimeiset nauruni nauran sydän sykkien, järjissäni tai en.