Suonet anteeksi kärkkäät ja välillä tökerötkin kirjoitukseni muutaman vuoden takaa. Mua alkoi kiinnostaa, että miksi sua harmittaa? Tuliko eteesi jotain ristiriitaista ja sitten sulle tuli mieleen nämä keskustelut? Sain sellaisen kuvan, että petyit kirkkosi toimintaan.
Ei ole anteeksipyydettävää, varsinkin kun omakin asenne oli mitä oli. Voisin sanoa että harmittaa juuri päinvastainen asia: keskustelut
eivät palanneet enää mieleen (niistä ei jäänyt mitään käteen). Kuitenkin muistan että sulta löytyi tietoa valtavasti ja halua selvittää asioita. En vaan osannut arvostaa sitä, tai edes todella yrittää ymmärtää. Uskovaisena ajattelu jätetään sille tasolle jossa se vielä jotenkin käy omaan järkeen.
Itse tuli heiteltyä raamattupiiristä tai Tapio Puolimatkalta napattuja one-linereitä. Olin tekevinäni kovaakin taustatyötä vastausten eteen. Jos joku mitä sanoin vaikutti järkevältä, olin kuullut sen joltain muulta uskovalta. Uskovaisten piirissä on tätä ns. sisäpiiri tietoa evolutiivisista asioista mitä pidetään totena, eikä ajatella omilla aivoilla laisinkaan.
Mietinkin tässä että vois lukasta noita sun vanhoja viestejä uudelleen kun semmosta aikaa siunaantuu
Petyin siinä mielessä kirkon toimintaan että ei tuo toiminta toiminut oman uskon kanssa. Jossain vähän liberaalimmassa vapaakirkossa saattaisin olla vieläkin "uskossa". Ei mua kiinnostanut yhtään Raamatun lukeminen. Lukupiirissä se oli OK kun oli tuo yhteisöllisyys mukana. Helluntaikirkossa oli muutenkin itseä kummastuttavia maneereja mitkä ei vaikuttanut kauhean luonnolliselta esim. Pyhän Hengen fiilistely kädet ilmassa ylistystilaisuuksissa. Lisäksi yhdessä rukoilu tapahtuu yleensä ääneen yksi kerrallaan, jokainen käyttää tietynlaista kaavaa ja samoja sanoja, yrittäen samalla kuulostaa jotenkin kauhean mahtipontiselta. Naurettavan kuuloista kun ulkopuolinen kuuntelee... Lisäksi tuli tehtyä paineen alaisena kaikkea mitä en todellakaan olisi halunnut tehdä, mm. mennä kadulle julistamaan evankeliumia tuntemattomille.
Lopulta lähdin kirkosta vaan kun en jaksanut taistella enää omaa luontoani/halujani vastaan. Esim. olisin halunnut lähteä parin ei-uskovan kaverin kanssa kaljalle tai deittailla ei-uskovan kanssa. Mutta jyrkkä No No! tuli yhteisön puolelta.
Tulee mieleen Bostonin yliopiston ja pure research centerin jenkeissä tehty kyselytutkimus, jossa huomattiin, etteivät uskovaiset juurikaan tiedä mitään oman uskontonsa historiasta ja perinteistä. Kaikki on vaan fiilistä.
Mun mielestä on jännä että uskovia ei edes kiinnosta ottaa selvää oman uskonnon taustoista (ainakaan sekuläärisistä lähteistä). Varmaan menee yhteen sen kanssa jos ei muutenkaan kiinnosta asioiden syvällisempi ja rationaalisempi pohdinta.
Puhun nyt yleistetysti. Mm. Malloystä jäi itselle aika älykkään yksilön kuva, vaikka hänet lyttyyn hakattiinkin ja taisi jopa saada porttikiellon. Ehkä mieli muuttuisi jos uudestaan vilkaisisin vanhoja keskusteluja, en tiedä.
