Manuelilta hyvä postaus.
Vaikka mä katson olevani ateisti, skeptikko tai jotain vastaavaa niin en ole siltikään koskaan katsonut tehtäväkseni alkaa julistamaan kenenkään uskontoa vääräksi tai turhaksi. Minulla on oma elämänkatsomukseni ja uskovaisilla omansa, en vihaa ketään uskovaista - pari hyvää ystävääni on uskossa ja minä suon sen heille. Olen tehnyt selväksi oman kantani ja päinvastoin, olemme edelleen ystäviä. Joskus silloin tällöin tykkään kuitenkin kiusata heitä kysymyksillä raamatun tunnetuista ristiriitaisuuksista :D
Ateistiseen luonteeseen kuuluu kuitenkin se epäillys hyvin vahvasti. Miksi jumala muka on olemassa? Mitä viitteitä mulla on taivasten valtakunnasta, jumalasta tai paratiisista puhumattakaan helvetistiä tai kiirastulesta? Ei mitään... pitäisi vain sokeasti uskoa yhteen kirjaan - yhteen vitun läpyskään joka on maailman ristiriitaisin kirja ja joka tottapuhuen tuntuu maailman suurimmalta kusetukselta juuri näiden jumalien ja kuolemanjälkeisten asioiden osalta.
Tällä hetkellä pidän raamattua paimentolaisten kirjoittamana elämäntapaohjeena, jota on tosin koottu pitkän ajan kuluessa. Osat niistä jutuista hyväksyn, kuten lähimmäisen kunnioittamisen ja muut vastaavat asiat mutta toiset "ohjeet" jätän omaan arvoonsa.
Manuel sanoi:
Mielenkiintoinen tapahtuma on itse kullakin edessä. Mitkä on tuntemukset silloin, kun ollaan kuolinvuoteella. Hyvä, jos te ateistit pystytte sen tilanteen kohtaamaan kylmän rauhallisesti ja luotatte katoavanne täydellisesti.
Kyllä mä luulen, että jokainen joka kuolinvuoteella miettii elämänmenoa tulee käymään koko tunteiden kirjon lävitse ja miettii itsekukin elettyä elämää ja sitä mitä mahdollisesti tapahtuu hetken päästä.
"Autuaita ne, jotka uskovat vaikka eivät näe"
Mä voisin jatkaa tohon: "... sillä heidän ei tarvitse itse nähdä ajattelun vaivaa, koska maailman kohtaaminen ilman sokeaa uskoa sattuu."
Niin, mitä tehdä, siihen pelkkään uskoon pitäisi todella vain luottaa.
Tämä on sinun valintasi. Minä en tuohon koskaan pysty.
Historiallisestihan Jeesuksen elo ja kuolema, sekä ylösnousu(ainakin tyhjä hauta) on hyvin varmaa tietoa ja tapahtunutta. Enhän sitä voi mennä vannomaan.
Hyvin varmaa tietoa, jota et voi kuitenkaan vannoa? Ai ai ai ai ai... kiirastuli odottaa niitä joiden usko on heikkoa, sillä herra rankaisee epäilijöitä.
On voinut olla henkilö nimeltä Jeesus joskus mutta onko hän jumalan poika vai tavallinen jäppinen, joka on saanut pelastajafiksaation ja alkanut saarnaamaan sikäläisestä kirjastosta löytämänsä kirjan mukaan. Kuka tietää. Mikä muuten esti niitä sen ajan opetuslapsia tyhjentämästä hautaa?
Sanonpa vaan, että kai te tieteeseen luottavat uskotte sokeasti tiedemiesten jutut jostain epämääräisistä löydöistä. "Hiljattain löytyi luita afrikan savannilta, jotka todennäköisesti kuuluivat evoluution puuttuvalle renkaalle, homo erektukselle. Nämä luut ovat 200000 vuotta vanhoja." Siis mistä helvetistä ne oikeasti tietää, että ne on just noin ja noin vanhoja ja kuuluu millon millekin eliölle. Tollasia uutisia näkee usein.
No ensinnäkään tieteeseen ei uskota sokeasti, nyrkkisääntö on, että mitä sensaatiomaisempi uutinen sitä enemmän sitä koitetaan todistaa vääräksi eli falsifoida.
Tieteeseen mahtuu tutkimusväärennöksiä ja uutisankkoja todella paljon. Väärät tutkimukset paljastuvat aina jossain vaiheessa, kun toinen tutkija koittaa toistaa tuloksia. Kuten nyt on käynyt vaikka kylmäfuusio uutisoinnissa.
Nuo fossiililöydökset pystytään määrittämään radiohiili -tai muilla iänmääritysmenetelmillä. Ne kokeet perustuvat testattuihin fysikaalisiin malleihin. Tutkimuksessakin on aina tietty riski. Puhutaan ns. P-arvosta, että kuinka suuren riskin tutkija ottaa väittäessään tiettyä asiaa. Väite jostain luunpalasen kuulumisesta tietylle lajille on mielestäni aika suuren riskin väite ja yleensä tällaiset uutisoinnit tarkentuvat tarkemmissa tutkimuksissa suuntaan tai toiseen.
