Maailma hukkuu läskiin?

[male]

Toisen asteen koulutuksessa on ainakin se ongelma, että liikuntaa ei ole juuri yhtään edes halukkaille. Meillä oli neljän vuoden aikana liikuntaa 2 jaksossa 4 tuntia viikossa. Ja niistäkin toinen oli valinnainen, jonka meidän luokalta kaikki otti.

Tehtiin adressikin että saataisiin lisää liikunta tunteja vaan eipä herunut.
Lähinnä olisi tehnyt mieli höntsiä jotain lento/kori/jalka/yms -palloa johon tarvii kunnon porukan ja jonkilaisen hallin tai kentän. Koulu jälkeen ei kuitenkaan viitsinyt kerätä porukka kun kaikki asu ihan eri puolilla kaupunkia.

 

[IronMind]

Puheet koululiikunnan traumaattisuudesta voitaisiin unohtaa jos lopetettaisiin sekä pehmolinja että pallopelien väkisin tuputtaminen.

Hyvä pointti. Meillä peruskoulussa valtaosa liikuntatunneista oli lätkää, futista tai koripalloa. Sitten oli muutama hajatunti jotain yksilölajeja silloin tällöin.

Minulla ainakin oli motivaatio täysin nolla siitä yksinkertaisesta syystä että olin ko. lajeissa kutakuinkin täysin paska, enkä kertakaikkiaan vaan pitänyt niistä. Liikuntatunneilla oli kyllä ihan hauskaa silloin kun siellä vaan tehtiin jotakin muuta esim. juoksu, suunnistus ja uinti olivat tuolloin lähellä sydäntä - harmi vaan että kutakin harrastettiin maksimissaan ehkä yksi kaksoistunti per lukukausi ja silloinkin oli useimmiten vain vuoden pakollisen kuntotestin aika.

Tietty jos olisi ollut kakarana edes puolikas solullinen aktiivista omatoimisuutta niin olisin vinkunut joukkuepelituntien ajaksi luvan tehdä jotakin muuta, niin ei olisi noitakaan tunteja tullut haaskattua kentän laidalla kavereiden kanssa paskan jauhamiseen.

 

[Sinoli123]

mitä mä olen seurannut yhtä lapsiperhettä syitä miksi niiden penska on lihava.
1. Ruoka mitä talossa syödään on hiilari-rasva mössöä.
2. Hyötyliikunta on täysin kiellettyä äiti vie pojan 600sadan metrin päähän kouluun ja hakee.
3. Playstation Mikään muu ei kiinnosta, vanhemmille todella helppoa.
4. Lapsi saa karkkipäivänä rahaa 20 euroa--) eli karkit riittää viikon.
5. Lapsen ei tarvitse syödä normaalia ruokaa.
6. Vanhemmat eivät tajua että lapsi on lihava ja tulee lihomaan lisää, Vanhemmat saavat ilmeisesti huonon omantunnon jos estäävät lasta ostamasta 4kiloa karkkia viikossa.

Mua ainakin vituttaa just tuollaiset vanhemmat jotka eivät yhtään katso mitä lapsi tekee, toikin penska tulee takuu varmasti saamaan jonkun Diabeteksen tai jotain muuta lihavuus sairautta. Tuntuu että nyky ajan ihmiset on niin pirun sokeita.

 

[Koipireisi]

Asiasta toiseen... Paskalla istuessani lueskelen joskus akkain lehtiä, olisiko Anna tjsp, ja viimeisimmässä numerossa oli sivunkokoinen erektiontappajakuva, noin 150-kiloinen ruotsalainen sotanorsu joka on oikein kirjoittanut kirjan siitä millaista on olla läski nainen. Pitää kuulemma käyttää tarralenkkareita kun ei henki kulje kumarrellessa. Selällään maaten ei voi lukea koska kaksoisleuka on tiellä. Pitää laittaa tytär asialle kauppaan ettei kaikki tuijota kun läski ostaa laardia ynnä muuta naposteltavaa. Ja sitten se kaikkein paras: mixmixmix meille läskeille ei ole kauniita vaatteita, mekin ollaan seksikkäitä ja oikeita 100% naisia, kysyy akka jossa on lihaa ainakin 350%:n naiseen.

Ihmisen hyväksyminen omana itsenään on tärkeä asia. Jos joku pelkkää itsekurin ja -kunnioituksen puutettaan syö itsensä patologiseen tilaan josta itsekin kärsii sekä henkisesti että fyysisesti, ei ole enää kyse persoonallisuudesta vaan sairaudesta.

En todellakaan ole terveysfasisti, herkuttelu on hauskaa ja naisessa saa olla lihaa, mutta mielestäni on sairaan ajan merkki kun vaaditaan hyväksyntää ja ymmärrystä epäterveellisille elämäntavoille. Mitä seuraavaksi? Olen alkoholisti - hyväksykää minut sellaisena älkääkä arvostelko valintojani?

En enää koskaan lue naistenlehtiä.

 

[Joona]

Ala-asteella pelattiin usein välituntisin jalkapalloa tai jotain vastaavia pelejä. Hippaa sun muuta leikittiin myös paljon. Koulun piha oli hiekkaa, joten siinä oli hyvä pelata. Pari vuotta sitten koulun piha asfaltoitiin, ja tätä kauhisteltiin kavereiden (tässä vaiheessa itse 18-v) kanssa, sillä tämän jälkeenhän ei enää tee kovin paljoa mieli palloa potkia. Mielestäni aika järjetön ratkaisu tuo asfaltointi. Lapsena kuitenkin jalkapalloa oli kiva pelata, kun siinä oli kaikilta luokilta porukkaa yhdessä, ja ei taidoilla niin ollut väliä. Siinä nyt kuitenkin tuli aina se vartin tauko urheiltua ja löytyi uusia kavereita. Tällainenkin auttaa jo pitämään lapset jonkunlaisessa kunnossa, vaikkei harrastaisi mitään urheilua tämän lisäksi. Syke kuitenkin tuossakin nousee. Ei siis missään nimessä hyödytöntä liikuntaa. Nykyään taitavat koulun pihalla vain seisoskella ja istua ringissä. Asfaltilla, kun ei ole kivaa leikkiä ja pelata (rannesuojat ja polvarit vähimmäisvaruste). Ainakaan omasta mielestäni.

 

[Sinoli123]

En todellakaan ole terveysfasisti, herkuttelu on hauskaa ja naisessa saa olla lihaa, mutta mielestäni on sairaan ajan merkki kun vaaditaan hyväksyntää ja ymmärrystä epäterveellisille elämäntavoille. Mitä seuraavaksi? Olen alkoholisti - hyväksykää minut sellaisena älkääkä arvostelko valintojani?

En enää koskaan lue naistenlehtiä.[/QUOTE]
------------------------------------------

Sama sotanorsu oli televisiossa joku aika sitten selittämässä kuinka hyvä ja onnellinen ihminen hän onkaan kun hän osaa hyväksyä itsensä,
Hän muunmuassa sanoi että hän ei edes haluaisi olla laihempi,
ja laihdutus on turhaa pitää vaan oppia hyväksymään ja rakastamaan itseään sellaisena kuin on luoja luonut.
Mutta tähän suuntaan tää maailma taitaa pikkuhiljaa kääntyä.
Nykyään taidetaan pitää sairaana sitä jos haluaa esim Kehonrakennuksen takia syödä hyvin, Kun eihän ihminen voi olla onnellinen jos ei saa tunkea 8munkkia ja kiloa laardia suuhunsa joka välissä.

 

[kekexx]

Mä kans ihmettelen tota, minkä takia niin moni inhoaa koululiikuntaa.

Meillä ala-asteen opettaja käytti liikuntaa rangaistuksena. Eräs luokan vilkas sai sitten juosta kilometrin lenkin aina silloin tällöin. Voimistelussa ei saanut nojata seinään, ettei seinä likaannu.

 

[VilleO]

Mä olen harrastanut kaikenlaista urheilua koko ikäni, mutta koululiikuntaa olen aina vihannut ylikaiken. Viimeistään lukion pakolliset liikunnan kurssit voisi heittää huit' helvettiin, kun niillä ei selvästi ole edes sitä sohvaperunoita motivoivaa vaikutusta, mä istuisin mieluummin vaikka kahdella ylimääräisellä ruotsin tai äidinkielen kurssilla. Mulle ei vain mahtunut kaaliin, että mun täytyy 18-vuotiaana lukiossa esimerkiksi uida opettajalle 25 metrin aikoja tai hypätä jotain vitun pituutta kilpaa. Myöskin joka keväinen 4 kuukauden pesäpallo jakso, ei mitään suuria intohimoja herättänyt. Eniten kuitenkin vitutti se koululiikunnan epäkäytänöllisyys. Oli aina yhtä mukavaa yrittää raahata jotain suksia tai jääkiekkomailaa + kauheaa vaihtovaate kassia ruuhkabussissa ja koko päivän koulussa mukana :curs: Lisäksi tunnit pudettiin yleensä jossain Jumalan selän takana, 10 kilometrin päässä koulusta ja niitä venytettiin aina niin helvetisti, että suihkussa käymiseen jäi aina ruhtinaalliset 10 minuuttia ja aina sai juosta puolituntia myöhässä seuraavalle, jossa voisi olla jotain ihan oikeasti merkityksellistä. Mulla ei ainakaan jäänyt koululiikunnasta mitään positiivista sanottavaa :down:

 

[edelbrock]

Mun mielestä koululiikunta oli suoraan sanottuna perseestä. Todella kivaa kun aina pelattiin pesistä/lätkää tai fudista. Tapahtui seuraavasti: joukkueet koottiin valitsemalla kapteenien toimesta. Kapteenit olivat tottakai lajin harrastajia, ja valitsivat paremmuusjärjestyksessä pelaajat joukkueisiinsa. Helvetin nöyryyttävää sohvaperunoille(esim. minä), kun aina valitaan viimeisenä.

Sitten itse pelitapahtuma: Kentällä viilettää täysin ylivoimaisina lajin harrastajat ja loput jannut seisovat kypsyneinä kierrettävinä ja passiivisina esteinä. Todella motivoivaa niille noin 75%:lle, jotka eivät lajia harrasta. :curs:

Ja se liikunta oli todellakin aina sitä samaa joukkuepelien tahkoomista. :(

 

[Force]

Eniten kuitenkin vitutti se koululiikunnan epäkäytänöllisyys. Oli aina yhtä mukavaa yrittää raahata jotain suksia tai jääkiekkomailaa + kauheaa vaihtovaate kassia ruuhkabussissa ja koko päivän koulussa mukana :curs: Lisäksi tunnit pudettiin yleensä jossain Jumalan selän takana, 10 kilometrin päässä koulusta...

Juuri tuo epäkäytännöllisyys kyrpi/kyrpii kaikista eniten. Jotain suksia on ihan mahdoton roudata kouluun ilman autoa. Itse pidän kyllä hiihdosta ja voitinkin ala-asteella hiihtokisat joka vuosi, mutta silti hiihto ei koulun liikuntatunneilla miellyttänyt. Ja tuo kamojen roudaaminen mukana pitkin päivää..eiei, ei ollut mukavaa.

 

[Force]

Mun mielestä koululiikunta oli suoraan sanottuna perseestä. Todella kivaa kun aina pelattiin pesistä/lätkää tai fudista. Tapahtui seuraavasti: joukkueet koottiin valitsemalla kapteenien toimesta. Kapteenit olivat tottakai lajin harrastajia, ja valitsivat paremmuusjärjestyksessä pelaajat joukkueisiinsa. Helvetin nöyryyttävää sohvaperunoille(esim. minä), kun aina valitaan viimeisenä.

Sitten itse pelitapahtuma: Kentällä viilettää täysin ylivoimaisina lajin harrastajat ja loput jannut seisovat kypsyneinä kierrettävinä ja passiivisina esteinä. Todella motivoivaa niille noin 75%:lle, jotka eivät lajia harrasta. :curs:

Hohohoooh..Juuri noinhan se homma eteni. Itse olin tosin kaikissa lajeissa vähintään kohtuullinen, joten en kokenut tuota passiivisena esteenä olemista. Jalkapallossakin missä olin surkea, korvasin taidon voimalla. :D
Ja eikös se yleensäkin ollut niin, että ne samat urheilulliset tyypit olivat kaikissa joukkuepeleissä hyviä.

 

[misha]

Mä olen harrastanut kaikenlaista urheilua koko ikäni, mutta koululiikuntaa olen aina vihannut ylikaiken. Viimeistään lukion pakolliset liikunnan kurssit voisi heittää huit' helvettiin, kun niillä ei selvästi ole edes sitä sohvaperunoita motivoivaa vaikutusta, mä istuisin mieluummin vaikka kahdella ylimääräisellä ruotsin tai äidinkielen kurssilla.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Itseäni lukion liikka vitutti yli kaiken. Silloin vielä kisailin voimanostossa ja mikä olikaan mukavampaa kuin se, että piti juosta kenttää ympäri ja pelata ties mitä apinapalloa kun seuraavana päivänä oli kisat. :wall: Mielestäni turhaa pakottaa täysi-ikäisiä ihmisiä liikkumaan; tai vähintäänkin aktiivisesti liikkuvien pitäisi saada kursseista halutessaan vapautus.

 

[edelbrock]

Hohohoooh..Juuri noinhan se homma eteni. Itse olin tosin kaikissa lajeissa vähintään kohtuullinen, joten en kokenut tuota passiivisena esteenä olemista. Jalkapallossakin missä olin surkea, korvasin taidon voimalla. :D
Ja eikös se yleensäkin ollut niin, että ne samat urheilulliset tyypit olivat kaikissa joukkuepeleissä hyviä.

Joo noinhan se meni, yleensä ne luokan pari kolme aktiivia hallitsi kaikkien lajien pelitapahtumia. Toi oli vaan ihan perseestä niille lopuille, jotka olisi ehkä saatu motivoitua liikkumaan vaikka yksilölajien parissa(esim. mut).

Mä innostuin lukion ekalla sitten voimailusta ja rupesin treenaileen itsekseni, ja sitten lukiossa ne pallopelitkin meni jo ihan mukavasti(aina olin jäähyllä taklailuista).

Pointtina tässä oli se, että sitä liikunnanopetusta voisi tosiaankin kehittää siitä iänikuisesta palloilusta monipuolisempaan ja kannustavampaan suuntaan.

 

[iivili]

Tämähän nyt meni koululiikuntaketjuksi kokonaan.

Olennaista (ja topiccia) on tosiaan, mitä vanhemmat syövät itse ja syöttävät lapsilleen. Siihen verrattuna kaikki muu on vähemmän merkityksellistä. Tai no, pleikkareilla ja TV:lläkin on toki suuri kielteinen merkitys (ja sillä, että lapset enää kovin vähän ulkona leikkivät), mutta pidän kaikenmaailman sokerimössöjen kielteistä merkitystä vieläkin suurempana. Niiden syöminen on Suomessakin lisääntynyt rajusti esim. viimeisen 30:n vuoden aikana.

Koululiikunnasta sanoisin, ettei se minua kummoisesti ikinä ahdistanut. Tuntui kyllä turhalta monesti, erityisesti pesäpallo. Siinä on kyllä lentopallon ohella Suomen ns. liikuntakulttuurin pahin syöpä. Molemmat antavat tuhansille jokinorsuille tekosyyn valehdella itselleen, että "Kyllä mää liikuntaa harrastan!", kun ei siellä työporukoiden lentis- ja/tai pesisporukoissa kellään syke pahemmin nouse eikä hikeä pukkaa. Ja sitten vielä jaksetaan julkisuudessa kummastella, kun suomalaiset muka syövät aina vain terveellisemmin ja liikkuvat enemmän (siis haistapaska kyselytutkimusten mukaan), mutta lihovat koko ajan. Eikö kellään tule mieleen, että joku em. yhtälössä mättää ja pahasti?

Suunnistuksen lopetin koululiikunnan osalta 12-vuotiaana. Siitä pinnasin aina ja ikuisesti sen jälkeen. Ei napannut rämpiä pitkin soita ja sen jälkeen olla loppupäivä jalat märkinä ja kylminä, kun ei kumminkaan kerennyt edes suihkuun, koska luonnollisestikaan en juossut askeltakaan suunnistusreissuilla. Pesistä lukuunottamatta pallopelit sujuivat kohtalaisesti.

Niin moni asia on koululiikunnassakin opettajasta kiinni. Epäpätevä ja/tai laiska ope voi pilata todella paljon, kun taas päinvastainen, osaava ja motivoiva saada paljon hyvää aikaiseksi. Itselläni oli onneksi reilu ja pätevä liikunnanope ysiluokalta lukion loppuun asti (sekä myös 5. ja 6. luokalla). Hänen tunneiltaan sai pinnata ihan rauhassa, ei pakotettu mihinkään, mutta mitä enempi pinnasi, sitä pienempi oli arvosana. Seiskan sai varmasti, jos tuli joka ikiselle tunnille varusteet mukana, vaikka olisi ollut millainen köntys. Kasin, jos em. lisäksi osasi edes jotakin. Muuten mulla olisi kai kasia ollut, mutta pinnasin suunnistusten lisäksi joskus muulloinkin. :D Mielestäni tuommoinen arvostelu oli ihan reilua. Tosin minusta liikunnasta ja taideaineista ei pitäisi antaa arvosanoja ollenkaan, ihan turhaa. Hylätty/hyväksytty arvostelu riittäisi hienosti ja sekin pitäisi perustua läsnäoloon, ei suorittamiseen. Lisäksi voisi toteuttaa eka sivulla olevan koipireiden pitkän, mutta asiallisen postauksen asiat koululiikunnassa.

 

[Timba79]

Mun mielestä koululiikunta oli suoraan sanottuna perseestä. Todella kivaa kun aina pelattiin pesistä/lätkää tai fudista. Tapahtui seuraavasti: joukkueet koottiin valitsemalla kapteenien toimesta. Kapteenit olivat tottakai lajin harrastajia, ja valitsivat paremmuusjärjestyksessä pelaajat joukkueisiinsa. Helvetin nöyryyttävää sohvaperunoille(esim. minä), kun aina valitaan viimeisenä.

Sitten itse pelitapahtuma: Kentällä viilettää täysin ylivoimaisina lajin harrastajat ja loput jannut seisovat kypsyneinä kierrettävinä ja passiivisina esteinä. Todella motivoivaa niille noin 75%:lle, jotka eivät lajia harrasta. :curs:

Ja se liikunta oli todellakin aina sitä samaa joukkuepelien tahkoomista. :(

Tää on niin totta kun totta vaan voi olla. Ja kyse on pelkästään opettajasta, yläasteella oli 7 ja 8 luokka just tällasta. Sitten ysille vaihtu opettaja ja tehtiin vähän kaikenlaista, käytiin jopa punttiksellakin muutaman kerran!! Minäkään en oo koskaan ollut noiden joukkuelajien perään ja todellakin monesti vitutti kunnolla aina pelata jotain perkeleen jalkapalloa. Onneks tota telinevoimistelua ei ollu kun ala-asteella, se on itsensä saatanan keksintö!!

 

[Persikka]

Hyötyliikunnan väheneminen on suurin syy kansalaisten paskaan kuntoon. Ei paljoo hyödytä jos käy 3 kertaa viikos jumpassa/futiksessa/sählys kun ne on ainoot tapahtumat viikossa joissa syke nousee yli 120.

Olen samaa mieltä tosta hyötyliikunnasta, muun muassa. On aivan uskomatonta, miten joka paikkaan pitää nykyään ihmisten päästä jollain motorisoidulla välineellä! Parin kilometrin työ/koulu/kauppa/jne. matkat tehdään autolla, eikä ainoastaan talvisin ja huonolla säällä vaan aina ja joka päivä. Eikä muuten ole yksi tai kaksi kertaa kun olen valitessani portaat hissin sijasta saanut ihmettelyä osakseni: "Mitäh, menetkö sä rappusia??" (plus "ootpas vähä outo" -ilmeen). Lisäksi on suorastaan koomista kun esimerkiksi metron iltapäiväruuhkissa ihmisistä 98 % tunkee sinne rullaportaisiin kaikkien muiden sekaan ahtaaseen, kun rappusten kulkuväylät ammottavat tyhjyyttään. Muinoin ulkomailla ollessani eräs trendikäs neito ei voinut mennä rappusia, kun siinä tulee kuulemma hiki. Olavinlinnassa töissä ollessani eräs amerikkalaisturisti oli jättänyt palautelaatikkoon lappusen: "get an elevator!" tarkoittaen tornin huipulle pääsyn helpottamiseksi... :lol2:

Surullisten esimerkkien listalle ei loppua näy...

 

[Pinja]

Tein lopputyöni lasten lihavuudesta ja tutkin siinä 7-10-vuotiaiden lasten ruokailu- ja liikuntatottumuksia, niin aika karuja tuloksia tuli. Oli niitä todella laihoja ja alipainoisia, mutta lihavat olivat sitten niitä ylilihavia. Sitten vielä ihan selkeästi havaitsin, että vanhemmat (lihavien) vääristelivät ruokapäiväkirjassa lasten syömiä ruokamääriä, mikä on mielestäni väärin, koska silloin vanhemmat eivät yhtään edesauta lapsen painonpudotusta. Salaaminen on tyhmää...Todella kasvava ongelma, kun kaikki karkki- ja sipsipussit rupeaa olemaan mega- ja maxikokokoa. Makuunista haetaan jättisäkkejä jne.

 

[misha]

Omasta mielestäni hyötyliikunta on yliarvostettua. Ainakin silloin, jos sillä tarkoitetaan sitä, että nousee portaat toiseen kerrokseen 2 kertaa päivässä. Luulisin, ettei tuollaisella ratkaista kenenkään mahdollista ylipaino-ongelmaa. On tietenkin asia erikseen jos juoksee 10km töihin ja takaisin.

 

[Odysseus]

Koululiikunnasta sanoisin, ettei se minua kummoisesti ikinä ahdistanut. Tuntui kyllä turhalta monesti, erityisesti pesäpallo. Siinä on kyllä lentopallon ohella Suomen ns. liikuntakulttuurin pahin syöpä. Molemmat antavat tuhansille jokinorsuille tekosyyn valehdella itselleen, että "Kyllä mää liikuntaa harrastan!", kun ei siellä työporukoiden lentis- ja/tai pesisporukoissa kellään syke pahemmin nouse eikä hikeä pukkaa. Ja sitten vielä jaksetaan julkisuudessa kummastella, kun suomalaiset muka syövät aina vain terveellisemmin ja liikkuvat enemmän (siis haistapaska kyselytutkimusten mukaan), mutta lihovat koko ajan. Eikö kellään tule mieleen, että joku em. yhtälössä mättää ja pahasti?

Mikäs pesäpallos on vikana? Ite oon pelannu 9 vuotta, ja täytyy sanoa että ei ne pelit aina niin kevyitä oon. Viime kesästäkin mukavat muistot ku pelattiin kaato satees koskekorvaa vastaan 3h. putkeen yks peli. Tietysti tollaset työporukan pelit voi olla vähän

 

[Persikka]

Omasta mielestäni hyötyliikunta on yliarvostettua. Ainakin silloin, jos sillä tarkoitetaan sitä, että nousee portaat toiseen kerrokseen 2 kertaa päivässä. Luulisin, ettei tuollaisella ratkaista kenenkään mahdollista ylipaino-ongelmaa. On tietenkin asia erikseen jos juoksee 10km töihin ja takaisin.

Ei yksittäisellä portaiden nousulla ratkaistakaan mitään. Mutta pienistä puroista kasvaa suuri joki. Suhtautumistapa on väärä, mikäli ajatusmaailma on kaikki tai ei mitään, tyyliin "vasta jos juoksen töihin 10 km, on sillä merkitystä..." Sitä paitsi jos ylipainoa on paljon, saattaa se rappusten nouseminenkin hengästyttää kovasti. On kai parempi rohkaista ihmistä hyötyliikuntaan ja toivoa/kannustaa että liikuntaharrastus tulisi pikku hiljaa tavaksi, kuin esittää hänelle suoraan paljon liikkuvien treenejä ja näin ehkä saada hänet lannistumaan kokonaan!