Olen henk. koht sitä mieltä, että maahanmuuttajilla, riippumatta taustoista, lähtömaasta tai yhtään mistään, pitäisi olla jonkin sortin koeaika. Esimerkiksi viisi vuotta. Ja tuo viisi vuotta pitäisi elää suht nuhteettomasti ja osoittaa, että kykenee tänne sopeutumaan ja haluaa kouluttautua ja tehdä töitä ja oppia kielen.
Tottakai, tausta voi olla hyvinkin erilainen. Joku voi tulla karmeista oloista keskeltä sotaa, juuri perheensä menettäneenä. Tällöin tuon viisivuotisen kauden "tavoitteet", ts. kouluttautumiseen ja työn tekoon liittyvät vaatimukset arvioidaan taustan, eli "lähtötason" perusteella. Eli jos kaveri ei osaa lukea eikä kirjoittaa, niin sitten opetellaan. Viidessä vuodessa kuka tahansa oppii kyllä sellaiset lähtökohdat, joilla voi perus kaupan kassa yms. duuneja tehdä, jos haluaa. Mikäli tulijalla taas on ns. normaalitausta, niin mun mielestä voitaisiin edellyttää että viiden vuoden jälkeen kykenee elättämään itsensä ja perheensä täysin. Mitään muita tavoitteita ei välttämättä tarvitsisi. Jos ei viiden vuoden kohdalla hommat toimi, eikä ole toimineet (eli ei pihalle mistään tilapäisestä työttömyydestä, jos kaveri on viimeiset vuodet painanut ahkerasti töitä) niin ei muutakuin banaanilaivalla takaisin sinne mistä tulikin.
Ja viisi vuotta suht nuhteettomasti tarkoittaisi siis sitä, että ehdottomasta tuomiosta tai kahdesta ehdollisesta tuomiosta suoraan paluulippu ilman mitään valitusoikeuksia. Olettaen siis, että tuomio on lainvoimainen. Ei edes lentäis vielä pellolle vaikka vähän liian lujaa tutkaan ajaisikin.
Mun mielestä on ihan vitun naurettavaa, että joku kokee syrjintänä moisen sen takia, että se ei koske kantaväestöä. Multa eräs lähisukuun kuuluva ihmetteli, että "mites sitten nää meidän rikolliset, eihän me niitäkään karkoteta". Totesin siihen ykskantaan että mun puolesta voitais kaikki suomalaisetkin väkivaltarikoksista ehdottoman tuomion saaneet laittaa ihan samaan banaanilaivaan ja jonnekin vitun kauas. Ei haittais pätkääkään.
