Tuo teksti toi esiin niitä juttuja, joita moni ei tunnu tajuavan.. oravanpyörä ja ketjureaktio. Maahanmuuttaja tulee Suomeen ja hakee töitä --> vie meidän työpaikat. Maahanmuuttaja nostaa sossusta rahaa --> v*tun pummi. Tämä nyt oli kärjistetty esimerkki, mutta tiivisti koko pointin. Tämä yleinen negatiivinen asenne ulkomaalaisia kohtaan aiheuttaa vasta-aallon, eikä maahanmuuttaja tunne tai tule ikinä tuntemaan oloaan kotoisaksi Suomessa, eikä näin ollen samalla päättäväisyydellä ja tahdolla kykene sopeutumaan. Tästä johtuen esim. Suomessa asuvia maahamuuttajia ei näe juurikaan torilla Leijonapaidat päällä ottamassa vastaan tuoreita lätkän maailmanmestareita. Miksi näkyisi, kun kyseessä ei ole oma maa? Jenkeissä, Kanadassa tai ei edes tarvitse mennä kuin Ruotsiin asti, niin tilanne on jo eri. Kantamaata aletaan pitämään omana kotimaana paljon herkemmin, kun ei joka paikassa halveksita ja katsota oudosti.
Tässä loistava esimerkki ja selventää mun pointtia, vaikka on siis vain yhden miehen (suomalaisen) suusta kuultua:
Jokunen vuosi sitten palatessani työmatkalta takaisin kotiini Kanadaan kanadalainen rajavartija kohotti selvästi kulmakarvojaan nähdessään suomalaisen passini. Hän kiinnostui tarkastelemaan passini sivuja niin pitkään, että aloin arvella hänen kokevan olevan jotain pielessä. "Oletko siis suomalainen," hän kysyi lopulta, "mutta puheessasi ei ole suomalaista aksenttia?" Vastasin olevani. Hän katsoi uudelleen passiani. "Minäkin asuin Suomessa neljä vuotta, Pirkanmaalla", hän alkoi avautua. "Sepä hienoa," vastasin, "mikä toi sinut Suomeen, jos saan olla utelias?"
Mies vastasi tulleensa Suomeen ensin muutamaksi vuodeksi opiskelemaan ja hakeneensa sitten töitä. Töitä oli löytynytkin. "Mutta muutin lopulta pois, kun kyllästyin sellaiseen ainaiseen häirintään, mitä Suomessa sai kokea." Kun kysyin mitä hän tarkoitti, hän vastasi saaneensa osakseen rasistisia huutoja, päällekäymisiä ja yleistä epäluuloa. Eniten sitä tuli humalaisilta suomalaisilta baarien ulkopuolella. Mies kun oli ihonväriltään hieman tummaihoisempi ja kotoisin Etelä-Amerikasta.
Pahoittelin hänen kokemuksiaan ja myönsin, että tunnen kyllä tuon ilmiön Suomesta. Hän muutti Kanadaan, jossa hän sai töitä rajavartiolaitokselta ja sanoi ettei ollut koskaan saanut osakseen sellaista häirintää kuin Suomessa, vaikka hän oli toki maahanmuuttaja Kanadassakin.
Tässä toisen miehen suusta kuultua, eli minun.. ystäväni muutti juuri takaisin Irakiin, Kurdistaniin. Kyseinen kaveri tuli Suomeen 8 vuotta sitten 21 -vuotiaana. Tuohon aikaan kotikaupungissaan oli levotonta ja toivotonta, joten ei voinut muuta kuin lähteä muualle yrittämään. Vuoden sisään hän aloitti ammattikoulun, jonka jätti kesken ja siirtyi työelämään tajuttuaan, ettei kone- ja metalliala ole se juttu. Hän teki töitä taukoamatta, kunnes 3 vuotta sitten rupesi yrittäjäksi ja osti ravintolan Helsingistä. Oli siis varsin mallimamu. Maksoi verot, oppi kielen ja oli kiltisti. Kaveri oli särmä ja olisi varmasti päässyt kielikokeen läpi ja saanut kansalaisuuden. Kysyinkin häneltä usein, että miksi ei hae kansalaisuutta. Vastaus oli aina sama, eli hän ei osannut päättää haluaako Suomen kansalaisuuden vai ei. Ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi ja kelasi koko asian tunteella, eikä järjellä. Järkevää olisi tietysti hakea ja saada se, ja sitä kautta avannut monia portteja minne päin tahansa. Mutta mies päätti pysyä kannassaan ja päätti loppujen lopuksi myydä yrityksensä, jättää Suomen ja palata kotimaahansa. Kohtelu, jota oli täällä saanut vuosien saatossa ja lukuisat ovet, jotka lyötiin päin naamaa saivat miehen kyllästymään ja pakkaamaan laukut. Hän kuitenkin oppi täällä paljon ja sanoi tulevansa aina rakastamaan Suomea, sillä olihan hän viettynt 1/3 osaa elämästään täällä..
Tämä nyt oli vähän nyyhkytarina ja ennen kuin joku sanoo "cry me a river", niin kyseessä oli vain esimerkki, miksi monen kotoutuminen ja sopeutuminen on vaikeaa Suomessa. Tosin mun mielestä siitä ei voida suoraan syyttää kantaväestöä, sillä ei suomalaiset tieten tahtoen ilkeyttään käännä selkää ja näytä ovea ulkomaalaiselle.. se vaan on veressä. Olenkin aina sanonut, ettei Suomi ole varsinkaan aikuisiällä tänne tuleville mikään helppo paikka elää ja yrittää. Vastaanotto joka paikassa vaan on yksinkertaisesti niin kylmää. Tämä saattoi olla vähän yleistystä, mutta viime eduskuntavaalien tulokset tukevat mun mielipidettä.