Kauppalehdestä bongasin tämmöisen Olli Herralan blogin:
Eläköön maahanmuutto, Suomipa täyttää 100!
On ollut maaltamuuttoa ja maastamuuttoa. Tänään muotia on maahanmuutto.
Kyllähän katetun pöydän ääreen kelpaa muuttaa.
Perheyhtiö Lujan hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo kuvaa vuosikertomuksessa, kuinka itsenäisen Suomen satavuotias historia on "yhteisten ponnistelujemme" tulos:
”Olemme raivanneet tiemme läpi sotavuosien, raskaiden sotakorvausten, köyhyyden ja lama-aikojen tullaksemme yhdeksi maailman parhaimmista valtioista”, Isotalo päättelee.
Isotalo viittaa Tilastokeskuksen arvioihin Suomen ykkösasemasta: Suomi on vakain valtio ja turvallisin maa. Meillä on eniten inhimillistä pääomaa ja paras peruskoulutus.
Ei siis ihme, että Helsingin Rautatientorilla irakilaiset ja afganistanilaiset turvapaikanhakijat kertovat haluistaan jäädä suomalaisten armon ja avokätisyyden varaan. Jos olen oikein ynnännyt, mielenosoitusleiri on ollut torilla jo viitisen viikkoa.
Huomasin senkin, että Ateneumin taidemuseon ulkoseinälle nostettiin banderolli, jolla tuettiin turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia. Taidemuseo osallistui banderollilla kulttuuriammattilaisten kannanottoon turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta.
Maininta turvapaikanhakijoiden velvollisuuksista loisti poissaolollaan, mutta nykyään onkin muotia puhua kenen tahansa oikeuksista.
Tunnen asiaa siksi, että kuljen päivittäin töihin Rautatientorin kautta. Aluetta leimaa virkistävä, sangen värikylläinen monikulttuurisuus, koska maahanmuuttajat hallitsevat läsnäolollaan varsinkin Helsingin rautatieaseman tiloja.
Monikulttuurisuuden monipuolisiin ilmentymiin voi siellä tutusta ikään kuin koeoloissa. Tervetuloa tutustumaan!
Rautatientorin metroaseman ja päärautatieaseman lähistöllä elävät omaa todellisuuttaan myös Romanian kerjäläiset. Aamuisin pääsen toisinaan seuraamaan ”työmaakokousta”, jossa päivän tehtäviä aivan ilmeisesti jaetaan.
Koska en osaa kieltä, jää kokoontumisten tosiasiallinen sisältö arvailujen varaan. Kyse voi olla myös Iso Numero-lehden levikkitapaamisista.
Maahanmuuton seurauksista on tarjolla runsaasti numerotietoa.
Verorahoitteinen Yle kertoi jo marraskuussa 2015, että vuonna 2016 eri ministeriöille koituvat yhteensä lähes miljardin euron kulut turvapaikanhakijoista (A-studio 27.11.). Suuri turvapaikanhakijoiden määrä pakotti ministeriöiden budjetit uusiksi.
Ylen laskelma perustui neljästä eri ministeriöstä saatuihin tietoihin. En ole toistaiseksi lukenut, mikä oli turvapaikanhakijoiden synnyttämä todellinen kustannus vuonna 2016.
Maahanmuuttajat epäilemättä rikastuttavat maatamme, mutta ehkä oikeuksien sijaan olisi syytä keskustella enemmän velvollisuuksista ja kustannuksista. Käytännössä Suomi verottaa ja kaiketi lainaa myös rahaa maahanmuuttajien nk. kotouttamisen takia.
Suomen Pankki arvioi Euro & Talous -julkaisussa vuonna 2015 (5/2015), että ”maahanmuuttoon sisältyy suuri potentiaali”. Samassa artikkelissa toki myönnettiin, että maahanmuuttajat työllistyvät heikosti: olin itsekin kuulemassa tätä viestiä Suomen Pankin tilaisuudessa runsas vuosi sitten.
Suomen pankin mukaan kautta linjan heikoimmin työllistyvät Pohjois-Afrikasta ja arabimaista tulevat maahanmuuttajat. Vaikein työllisyystilanne on pakolaistaustaisilla.
Ruotsista saatujen kokemusten mukaan maahanmuuttajia ei kannattaisi sijoittaa yksinomaan alueille, missä on tyhjiä asuntoja. Maahanmuutto lisää erityisesti ARA-asuntojen kysyntää: näin varsinkin vuonna 2016, kun oleskelulupapäätökset astuivat voimaan.
Tyhjät ARA-asunnot eivät kuulemma ole ratkaisu, koska turvapaikanhakijat etsiytyvät kantaväestön tapaan kohti kasvukeskuksia. Pääkaupunkiseudun ja muiden kasvukeskusten vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.
Maahanmuuttajat voivat epäilemättä hyödyttää väestörakenteeltaan vanhenevaa Suomea. Ennen tätä nettohyötyä pysymme nettomaksajina, joten maahanmuuttokriittisyys on muun kriittisyyden tavoin täysin perusteltua.
Vai saako asiasta esittää kritiikkiä näinä poliittisesti korrekteina aikoina?
http://blog.kauppalehti.fi/metrossanukkuja/elakoon-maahanmuutto-suomipa-tayttaa-100
Hienoa huomata, että valtamediassa sentään joku uskaltaa avata suunsa.