Mutta miksi näitä kysymyksiä pitää sitten tuoda sarjassa esiin ja esittää ne tärkeinä, jos niillä ei ole mitään merkitystä juonen kannalta? Huonoa ja halpaa tarinankerrontaa, vaikka toki Lost nyt paljon vastailikin. Ongelma oli siinä, ettei finaali oikeastaan vastannut yhteenkään ilmaan roikkumaan jääneeseen kysymykseen, paitsi flash-sidewaysit saivat selityksen ja hahmot closuren. Tässä jaksossa balanssi hahmojen ja mytologian suhteen oli ihan pielessä, vaikkei sen Across the Sean jälkeen kai olisi pitänyt kummempia odottaa.
Mikä oli Waltin merkityksellisyys? Entä Aaronin? Mikä oli lopullinen juttu Jacobin mökin, sen rakentamisen ja esim. Horacen takana? Miksi Pierre Chang alias Marvin Candle alias se ja se käytti monia eri nimiä eri Dharma-nauhoilla (täysin turhanpäiväinen mysteeri, jota ilmankin olisi pärjätty)? Mistä tuli se Dharman ruokapudotus? Kanoottiammuskelu vitoskaudella? Miten Eloise Hawking tiesi koko sarjan ajan näistä aikamatkustuksista ym. ja vaikutti olevan joku "portinvartija"? Mistä Desmondin erikoisuus tuli? Koko Jacobin mutsi -kuvio oli ihan höpö eikä noiden voimien taustastakaan selvinnyt yhtään mitään. Naurettavat kasat ratkaisemattomia arvoituksia ja on mielestäni ihan turha väittää, ettei niillä ole väliä, vaan pelkästään hahmoilla on. Kyllä niillä on merkitystä, sillä mysteerit ja suuret kuviot ovat olleet aina osa Lostin dna:ta, aika lailla 50-50 hahmovetoisen kerronnan kanssa.
Jakso jolkotteli ja rymisteli aivan liian suoraviivaisesti eteenpäin ja isotkin tapahtumat latistuivat, esim. loppuvälienselvittely Jackin ja "Locken" välillä oli sekin hölmö. Dramaattisesti vesisateessa vähän nyrkeillään, Kate tulee ja ampuu selkään, sanoo paskan onelinerin ja sitten ruho potkaistaan kalliolta alas. Aivan helvetin kliseistä. Ottaen huomioon että Flocke oli sentään se itse huikeankauhea Savumonsteri, niin jonkin eeppisemmän ja symbolisemman lopetuksen tuo olisi ansainnut, olisi vaikka vielä kerran nähty sitä savua. Nyt tuo vuosisatoja/tuhansia elänyt ja viidakossa kutkuttavasti raksutellut olento tuhoutui todella köyhästi. Ja "tulppa" saaren pohjassa, jonka Desmond veti pois, ei ollut mikään oikeasti perusteltu ratkaisu mihinkään. Kirkkokohtaus oli vähän turhan cheesy, mutta toisaalta lopetus Jackista makaamassa viidakossa ja sulkemassa silmänsä oli kieltämättä kaunis.
Todella ristiriitaiset tuntemukset, mutta vaikeahan se on näin massiivinen saaga, jota on itsekin useamman vuoden tiiviistii seurannut, lopettaa tyydyttävästi. Vaatinee sulattelua, mutta ei näin äkkiseltään sanottuna täyttänyt lainkaan odotuksia. Olisi voinut olla paljon, paljon parempi, täytynee ottaa etäisyyttä ja miettiä enemmän, mutta sen tästä voi sanoa että paljon jäi puuttumaan. Eniten harmittaa tuo, että ratkaisemattomia asioita jäi luvattoman paljon. Aloin myös miettiä, että oliko flash-sideways nyt niin oleellinen keksintö edes. Turhan abstrakti selitys, joka nakkeli harteiltaan kaikki muut mahdolliset konkreettisemmat ja tyydyttävämmät lopetukset. Siis melkein samaa osastoa niiden surullisenkuuluisien "se oli unta/ne on kuolleita" jne. kanssa. Periaatteessahan tuo oli tietynlainen kiirastulilopetus, eli ei hyvä. No, saaren tapahtumat sentään tapahtuivat oikeasti, mutta koko sarjan ajan pyöriteltyjen rönsyilevien teemojen ja ihmiskohtaloiden ja merkitysten yhteenveto... meh, ei natsannut.
Ei pilata muiden iloa...