En ymmärrä noiden lipunpolttajien motiiveja. Olisivathan he vain voineet poistua paikalta ja siten protestoida, jos kerran eivät halunneet marssia Suomen lipun alla - tai perässä. Hehän lopulta poistuivatkin paikalta, sehän olisi yksinään riittänyt kannanotoksi. Olisivat sitten järkänneet oman marssinsa ilman lippuja ja pyytäneet lehdistöä sinne. Tuo lipunpoltto oli erittäin sotaisa teko, varsinainen provokaatio (kuten olen huomannut edellisistäkin kannanotoista.)
Nämä taitavat olla niitä, jotka nyrkki pystyssä vaativat rauhaa, eli antavat aivan ristiriitaisia signaaleja: nyrkinheristyshän on väkivaltainen, sotaisa ele. Herää ajatus, että he vastustavat jotakin vain vastustamisen takia - sama se mitä. "Militantti kansallismielisyys", jonka symboleina kansallisvaltioiden lippuja pidetään (heidän mielessään) tuntuu sopivalta vastustamisen kohteelta.
Sitten yksi asia tuosta kirjoituksesta, jonka luin loppuun asti. Lainaus:"emme elä enää kansallisvaltioiden ja kansallisidentiteettien hegemoniassa, vaan globaalisti verkostoituvassa maailmassa. Niinpä vastarintakaan ei voi organisoida rintamia kansan nimiin tai kansallisvaltioiden rajalle."
Kommenttia: nykyisinhän yhä useampi pikkukansallisuuskin nostaa päätään haluten perustaa oman itsenäisen valtion. Kansallisidentiteetti elää maailman kansoissa siis entistä voimakkaammin. Viittaan esim. Jugoslavian raunioille perustettuihin uusiin valtioihin ja Venäjän syövereistä löytyviin yhä uusiin kansallisuuksiin.
Itse rauhanaate on kyllä hyvä. Kunhan nämä "hihhuloijat" muistaisivat, että se se vasta on tosi rauhaa, kun ihmiset tunnustavat toistensa kulttuurisen y.m. eroavaisuuden ja silti osaavat elää sovussa ja rauhassa. Ihmisistä se valtiokin viime kädessä muodostuu. Johonkin ryhmään ihminen aina haluaa identifioida itsensä; mm. kielen, kulttuuriperimän ja asuinpaikan mukaan omaan etniseen ryhmäänsä. Kansallisuutensa kieltäminen on mielestäni naiivia. Rauhantyössä voi mainiosti tunnustaa, että "olen suomalainen rauhanaktivisti" ja ilmaista se sallimalla Suomen lippu kulkueessa.
Tuo lipunpoltto oli - toistan vielä - törkeä, aggressiivinen hyökkäys muiden samanmielisten (rauhanmarssijoiden) pyhiä arvoja kohtaan ja paljasti tekijöidensä ei-niin-rauhantahtoiset ajatukset. Lisäksihän se oli rikos Suomen lakeja vastaan. Kenenköhän lipun he ovat raastaneet hänen käsistään polttaakseen sen? Ryöstö ja lipunhäpäiseminen yhdessä. Eipä ole hyvää mainosta rauhanaatteelle (jota nämä polttajat eivät edusta.)