- Liittynyt
- 3.3.2011
- Viestejä
- 2 604
Niin. Haasteitahan elämässä pitää olla, mutta tuskin koskaan saan itsekkään semmoisen kropan minkä haluaisin sitä ajattelee aina, että vähän lisää tuonne ja tuonne.. Ja itse en ymmärrä miksi ottaa tavoitteeksi juosta maratooni.. Itseä tuo ei voisi vähempää kiinnostaa, että takaraivossa olisi ajatus, että olen juossut maratoonin ei tulisi yhtään voittaja olo siitä. Eli ymmärrätkö nyt? Kaikkia ei kiinnosta samat asiat, sua kiinnostaa juosta perse hiessä joku tietty matka ja kehonrakentajia kiinnostaa saada hyvä kroppa.Joo siis vaikka yltiöpäiseen kuntoon ei helpolla pääse, niin sitä en ymmärrä miksi joku haluaisi olla sellainen... Ja kun ottaa tavoitteeksi (tai ilmottautuu etukäteen) vaikkapa juuri puoli maratoonille, niin se motivoi myös juoksemaan hieman.
Tämä on kyllä enemmän kuin totta. Huomaa kun katsoi kuvia bodareista ennen salin aloittamista (hyi saatana mikä jätkä) ja nyt kun katsoo niin kunnioittaa kun joku on saanut niin hyvin tuloksia.Ja se on muuten niin että nälkä kasvaa syödessä. Aluksi oli tavoitteena lähinnä muuttua ruipelosta hieman lihaksikkaamaksi ja ottaa edes 60kg penkistä, seuraava tavoite on 600kg yhteistulos johon ei nyt ihan kauheasti matkaa ole, ja senjälkeen varmaankin taas nousee tavoitteet huomattavasti korkeammalle. Eipä tässä taida edes tyytyväiseksi lihoihinsa tulla ainakaan naturaalina, saatika sitten liian isoksi.
Jaa..? Mitä pitäisi sitten alkaa harrastaa? Salibandyäkö? Tuskin sen mukana ainakaan tulee "riittävän iso kroppa"Mikään ei särähdä niin pahasti korvaan, kun et: "ei naturaalina "riittävän" isoksi pääse". Jos asenne on tuohon suuntaan, niin miten olisi lajin vaihto?![]()
Kai kaikki harrastukset elämään vaikuttaa. Vapaa-ajasta on pois tietenkin treenitunnit ja pitää katsoa kelloa, että millon syödään seuraavaksi. Väittäisin, että "bodaaminen" vääristää minäkuvaa paljonkin, mutta tuskin huonoimmat omatunnot bodareilla on.Miten teillä tämä bodaaminen vaikuttaa normaaliin elämään? Tätä ketjua kun lukee niin tulee kyllä todella surulliseksi, kun kokoajan täytyy miettiä, mitä muut ajattelevat kehosta ja voisinko tällä kropalla saada tuota naista kaadettua jne.
Vääristääkö bodaaminen tosissaan noin paljon minäkuvaa? Onko bodaajilla yleisesti huonompi itsetunto? Vai mitä tämä epävarmuus omasta itsestään on?
Tietenki tämä topic korostaa sitä, kun täällä siitä puhutaan, mutta onhan pakkis täynnä topiceja jossa keskustellaan samasta asiasta ja postaillaan kuvia unelmakropasta.
Samalla sitten sanotaan että "ei kai kukaan vaan naisten takia treenaa, huh mikä idiootti".
Eikai se nyt ole mitään epävarmuutta itsestä jos haluaa harrastaa ja saada paremman kropan?
Niin..? Ei kaikki naisien takia treenaa mikä siinä on vaikea ymmärtää? Mieti jotain Mr. Olympiaa vaikkapa Phil Heathia. Treenaakohan se naisten takia?


