Levyraati (arvostele ensin edellinen kappale, sitten uusi arvosteluun)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kanttan
  • Aloitettu Aloitettu
Pentagram - Akustik
Herkkä ja tunteellinen, yksinkertaisen hieno. Nätin melodista soolokepittelyä. Olisi ehkä vaatinut pienen tvistin tai pari minuuttia lyhennystä.3,5/5

Sointukulusta tuli mieleen seuraava.
Lori McKenna - I Know You

 
Viimeksi muokattu:
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tästä biisistä tuli mieleen Myrkky-lehden vanha strippi masokistien kesäpäiviltä. Siellä potkaistiin vauhdin kanssa pöydän jalkaan ja vedettiin fillarilla metsäpolkua oljytyillä polkimilla. Tän kuunteleminen vois olla oma lajinsa tuollaisilla :D

Jonkin sortin kotimainen klassikkohan tämä lienee, mutta ei tätä ihan oikeasti pysty kuuntelemaan :D 1 / 5.

PIstetään jatkoksi vaikka ruotsin serkun (progehtavaa, jälleen) metallia.

 
Ajattelin antaa tälle mahdollisuuden ja kannatti. Ihan mukavaa meininkiä ja varsinkin jossain neljän minuutin kohdalla alkava soolo oli hieno. Siinä tulleista koskettimien soundista tuli Ayreon mieleen. Vokalistikin oli hyvä, ei pilannut hyvää meininkiä. Voisin kuunnella toistekin, ehkä. 3,5/5

Kun tuli se Ayreon mieleen niin seuraavaksi sitä. Tosi pitkä biisi, toivottavasti joku jaksaa kuunnella edes puoleen väliin. Tämä oli meidän kakkoshäiden sisääntulobiisi Turkissa, joista anoppi oli järjestänyt sellaisen spektaakkelin että oksat pois 😁

 
Otin ja kuuntelin ihan kuuntelemalla. Siis kone veks ja kahvikuppi syliin.

Ei tee tällaiselle biisille oikeutta arvostella kertakuulemalta, kun tällaiset vaatisivat useamman kuuntelun ja vähän pureskelua, mutta siis ihan hieno kappale. Paljon pelataan erilaisilla soittimilla ja soundeilla. Alussa jotain mandoliinin kuuloista, vähän myöhemmin sitaria, taas myöhemmin hammondia jne. Itämaisia vaikutteita sekoitettiin ihan onnistuneesti modernin metallin kanssa. Biisin ehdoton kohokohta, kun rummut lähtevät. Sopii takuulla häiden sisääntuloon, kunhan on riittävän vapaamielinen yleisö ja aviopari :D

Jossain puolen välin jälkeen alkoi tulla vähän fiilistä, että biisi ei oikein etene, mutta pitäisi tosiaan kuunnella pari kertaa lisää, niin tän hahmottaisi paremmin kokonaisuutena. 4- / 5.

Ei tullut mietittyä oikein biisiä jatkoksi, mutta vaikka tällainen helpompi.

 
Luulin tietäväni minkälaista musiikkia Whitesnake on, mutta ilmeisesti en tiennytkään. Olen varmaan kuullut vain muutaman biisin. Periaatteessa tässä on ihan hyvä meno, sellainen josta olisin tykännyt 15 vuotta sitten. Nyt lähinnä vaan ärsyttää kaikki tässä biisissä. Helppo biisi, mutta kaikilta elementeiltään aivan vääränlainen mulle. Pisteet siitä ihan hyvästä menosta 2,5/5

Tätä helmeä pääsee näkemään taas livenä ensi vuonna. Bläkkistä humppakompilla tai jotain sinne päin, olkaa hyvä.

 
Kiddo sanoi:
Luulin tietäväni minkälaista musiikkia Whitesnake on, mutta ilmeisesti en tiennytkään. Olen varmaan kuullut vain muutaman biisin. Periaatteessa tässä on ihan hyvä meno, sellainen josta olisin tykännyt 15 vuotta sitten. Nyt lähinnä vaan ärsyttää kaikki tässä biisissä. Helppo biisi, mutta kaikilta elementeiltään aivan vääränlainen mulle. Pisteet siitä ihan hyvästä menosta 2,5/5

Tätä helmeä pääsee näkemään taas livenä ensi vuonna. Bläkkistä humppakompilla tai jotain sinne päin, olkaa hyvä.

Click to expand...

Aika psykoosit tulilla musiikkia :D En vaan ymmärrä tuota genreä, mutta hienoa että heille löytyy yleisöä! Lähinnä alkoi ahdistamaan niin, että täytyi ihan palata Disney musiikin pariin, ettei pelota enää.

 
Tjahas, siinä Ewan McGregor, pikkulapsi ja joku nainen lauloi Disneytä. Tätä on hirveän vaikea arvostella musiikkina, eikä sillai, että kaikki Disney-tuotokset vilisee samalla silmien edessä. Tällai pelkkänä biisinä tää on ehkä vähän jopa vastenmielisen lälly, mutta kyllä tällä varmaan sopivan kuvaston kanssa porukalle palan kurkkuun saa.

En minä taida tuosta muuta osata sanoa. 2- / 5.

Jos ymmärtää yhtään mitään rumpujen soiton päälle, niin tää kannattaa kuunnella ihan jo bändin rumpalin takia (Gavin Harrison). Lopun herkistelyosan saa skipata minun puolestani, säästää pari minuuttia tjsp. Kuulostaa muutenkin jotenkin irralliselta tuossa biisissä.

 
No niin, kuuntelin melkein loppuun asti. Skippasin sen lopun herkistelyosan niin kuin kehotettiin 😁 Biisi on kyllä aivan liian pitkä. Ymmärrän, että tässä on tarkoitus rakentaa fiilistä ja biisiä pitkään, mutta se alun fiilistely vaan oli todella tylsää verrattuna siihen menoon joka biisin puolivälissä oli. Se neljäminuuttinen jossain välillä 8:00-12:00 oli kova, jos se olisi biisi yksinään niin saisi kovat pisteet. Mutta alun ja lopun fiilistely on vähän liikaa. Hieno rumpali kyllä. Sille puolivälin neljäminuuttiselle 4/5, koko biisille 3-/5

Tätä bändiä en ollut kuunnellut enää melkein kymmeneen vuoteen, kun en ole tykännyt näiden viime levyjen liian kevyestä menosta. Tältä uudelta levyltä kuitenkin sattumalta löytyi biisi, joka toimii minullekin.

 
Mennään varmaan jonnekin 2000-luvun alkupuolelle, kun olen Mokomaa isommin kuunnellut ja sekin oli lähinnä siksi, että juopoteltiin monesti kaverin luona, kuka oli kova fani. Oma soundihan näillä on ja vaikka soundimaailma vanhoihin verrattuna modernimpi ja kliinisempi, niin kyllä bändin soundista tunnisti. Tässä kun kirjoittaessa pistin vanhempaa Mokomaa soimaan, niin ehkä vanhojen levyjen raaempi soundimaailma sopii bändille omaan makuun paremmin.

Biisi jäi itselle aika mitäänsanomattomaksi. En oikeastaan osaa sanoa tuosta hirveästi enempää kuin mitä jo kirjoitin. Faneille varmaan putoaa, mutta ei meikäläinen tämän perusteella täysipitkää jää odottamaan :D 2/5

Jatkan suoritusmetallilla. Nyt ehkä enemmän kitaristir*nkkareille suunnattua.

 
Vastaan sanayhdistelmän jälkimmäisen osan kutsumana.

Symphony X - Seven
Passeli kokonaisuus, melko vähänkin nypläämistä. Laulajalla oudon "väkinäinen" tapa tuottaa ääntä. Sooloissa hyvää perusvirettä, muttei isompaa annettavaa, jälkimmäinen keppiosuus oikeinkin mukavaa mollittelua. Kertsi ja sen jälkeinen väliosa kuulostivat huomattavan paljon eräältä Ingwarin biisiltä. 3/5

Aiemmin oli vähän pidempi virsi arvottavana. Tässä vanhan liiton ajatus pitkästä kappaleesta:
Venom - At War With Satan

 
Oi kyllä! Venom on kova. Ei kai tästä bändistä sen enempää tarvitse sanoa. Kävin katsomassa vanhoja äijiä livenäkin joitain vuosia sitten. Tässäkin yksi niistä biiseistä jonka jaksaa kuunnella alusta loppuun. 4,5/5

Viimeisin löytö, aika hämärää tavaraa mutta hyvällä tavalla hämärää.

 
Tjaa, tämä oli tällaista. Ensimmäiset pari kolme minuuttia biisiä käynnisteltiin suhinoilla, kilinöillä ja jollain, joka muistutti kävelyä lumella. Toiset pari kolme minuuttia joku nainen joikasi kielellä, jota en ymmärtänyt. C-osassa (tai jossain osassa) mukaan hyppäsi setä, joka kuiskutteli hetken jotain (nyt ihan englanniksi!) ja biisi taputeltiin kasaan samaisen naislaulajan joikaamisella. Biisin kuuntelu vastasi tapahtumiltaan ja jännittävyydeltään kiehumaan alkavan vesikattilan katselemista. Mitä ei tokikaan pidä väheksyä viihteenä hektisen arjen keskellä.

Mutta jos ei edellisestä käynyt vielä ilmi, niin en ymmärtänyt mitä tuo oli ja miksi se oli tehty :D 1,5 / 5.

Eipä ollut taaskaan mitään biisiä mietittynä, mutta tuossa nyt jotain vähän edellisistä valinnoista poikkeavaa.

 
Pride & Glory - Machine Gun Man
Kaksi häiritsevää tekijää: Intron räpellys (miksi, kun parempaakin voisi tarjota) ja lopun sointukulku. Muuten kipale oli oikein jouheva Amerikan-humppa ilman säröä. Särö olisi toki sopinut, mutta projektin ulkopuolella. Vokaalit tässä oli parasta, väkevää veistämistä kerta kaikkiaan, edelleen särökepakkoa kylkeen kaipaavaa. 2,5/5

Cab Calloway - Minnie the Moocher
 
Noni, kunnon old schoolia! Enpä osaa arvostella tällaista musiikkia, koska en ymmärrä tästä mitään. Lähinnä huvitti video, ei muuta. Varmaan hyvä biisi aikanaan genressään. 2/5

Kun old schooliin päästiin niin tässä yksi joka minulle uppoaa, videokin on sitä itseään! @Vieraissa I dare you :LOL:

 
Jahas. En tuntenut artistia entuudestaan, mutta nimi ilmeisesti viittaa siihen, että artisti tykkää pitää jonkinlaista älämölöä musiikin seassa. Loppuun tuli vielä jotain röhkimistä. Vähän niin kuin Loirin Jean-Pierre Kuselaa olisi kuunnellut, ei vaan naurattanut yhtään.

Mutta siis tässä on osapuilleen kaikki väärin. On vaikea keksiä musatyyliä, joka koskettaa meikäläistä yhtä vähän kuin tämän tyylinen blues. Tulee melkein pakonomainen tarve kelata eteenpäin tai vaihtaa biisiä. Sitten on joku tällainen artisti, joka lähinnä mekastaa sen kuolettavan tylsän blueskompin päälle. Tekee mieli työntää joku liian pitkä puikko korvasta sisään. 1 / 5.

Jatketaan tummilla miehillä.

 
Vahvat 80- ja 90-luvun tunnelmat ovat läsnä. Jotain tuttua tässä on.
Laulajan äänessä kuulen jotain samaa kuin Terence Trent D'Arbyn äänessä.
Pehmeä tunnelmaa herättelevä aloitus. 45 sekunnin kohdalla biisi potkaistaan käyntiin.
Erityisesti kolmen minuutin jälkeen hyvää settiä.
Sanomaakin löytyy, tarttuvaa siistiä rock-musiikkia ja yleisesti hyvä meininki.





 
APSÜRDE toi jostain syystä Daft Punkin mieleen.
Sairaalatason hygieniaa.
3/5

sturm suorastaan tilasi Blue Mondayn.




Sillä tämä versiohan mulle oikeasti tuli ihan ensimmäiseksi mieleen :heart: :




Tietenkin piti vielä kerrata mistä on lähdetty liikkeelle:




Ja vähemmän tunkkainen versio vielä:



😁
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom