- Liittynyt
- 24.11.2006
- Viestejä
- 1 350
Naapurin mustan sekarotusen kanssa kahesti kohdannut 2kk sisään. Ekalla kerralla vanhempi rouva sai koiran pidettyä aloillaan jalkojen välissä kun fillarilla heidän ohi menin. Törkeä haukkiminen ja agressiivista menoa, meinasin liukastua persiilleen pyörällä ku pelästyin.
Toisella kertaa perheen poika koiran kanssa ulkona, poika about saman painoinen kuin koira. Koirat mut nähdessää lähti juoksemaan kohti, pojalta hihna irti kädestä ja lemmikki valtoimenaan kuola valuen mua kohti lähti juoksemaan. Jäädyin paikalleni ja pidin kädet sivuilla ja sanoin pojalle rauhalliseen ääneen että vie tän koiran pois aika pirun nopeeta. Koira onneksi vain tuli viereen, haistoi kerran ja jäi viereen kuin olisi voittanut jotain. Siinä parin sekunnin aikana mietin vain mistä kohtaa päätä otan kiinni että saan koiran taltutettua vai vedänkö heti vastapalloon.
Itellä pienestä asti tosiaan jonkinsortin koira'kammo' johtuen muksuna parista koiranpuremasta. En muutenkaan ole ollut eläinten kanssa allergioideni takia, joten en niinkään pidä karvasäkeistä. Ei se vihaa ole eikä inhoa, en vain pidä eläimistä, ylipäätänsäkkään. Koirat ovat oikeastaan pahimpia lemmikeistä koska omistajat saattavat olla arvaamattomia kasvatuksiensa kanssa eikä kukaan tätä valvo. Koira kuitenkin eläin jolla terävät hampaat
Itseä ei ole vieras koira purrut tai muutenkaan kadulla sännännyt päälle mutta silti melkein puolet on jossain määrin akressiivisiä jos joutuu läheltä ohittamaan. Mikä vittu siinä on että pitää haastaa riitaa jokaisen vastaan tulijan kanssa? Yleensä vieläpä mitä pienempi koira sitä herkemmin se rähisee, vissiin huonotapaisia isoja koirai ei uskalleta tuoda ihmisten ilmoille? Hyvä noin koska tuollaisesta pienestä karvapallosta ei ole potentiaalista vaaraa jos ei jotain vesikauhua sitten saa puremasta...