- AUK:n koulutushaaraleirillä unet oli aika vähissä vartiointien ja koulutusten takia. Pidimme vartiota tulenjohtopisteillä josta oli vedetty tietenkin kaapelit teltoille. Tilanne oli koko yön päällä sillä oli tiedossa että pst-oppilaat tulisivat tekemään yöllä tiedusteluja meidän asemiin. Kipinästä kaveri ilmoittaa että vaihto on tulossa ihan justiinsa. Siinä sitten 20 min päästä kuuluu metsästä "Sukunimi, MISSÄ VITUSSA SÄ OOT!!! SANO JOTAIN, HUUDA NYT VITTU!" ite hihittelen poterossa ja yritän hiljaa huhuilla että täällä ollaan. 5 min myöhemmin kaveri sitten törmää meidän asemaan, oli kuulema käynyt naapurin poterossakin kääntymässä vahingossa (oli muuten niin pimeetä että ei nähnyt Valonvahvistimellakaan mitään). Ite sitten takaisin nukkumaan mennessä olin kaata ylikessumme teltan.
- Seuraavana yönä oli naapurilinjalta tullut taistelija eräälle meidän teltalle kysymään että missä hän on. Tyypille oli näytetty kartasta missä on nyt ja minne pitäis mennä ja sitten lähetetty matkaan. 30min myöhemmin sama kaveri tulee takaisin meidän telttaan ja on ihan paskana. Taas uudet ohjeet ja kyseltiin että osaako varmasti takasin. 25min myöhemmin ja tyyppi on taas teltan oven takana, tälläkertaa itkunsekaisen väsyneenä. Eipä siinä muuta kuin kokelaat viemään kaveria takaisin omaan ryhmittymään. Oli ollut kaveri menossa vapauttamaan vartiossa olevaa toveriaan, kolme tuntia aikaisemmin.
- Sama leiri jatkuu: Olimme juosseet saunaan josta lähdimme illalla pilkkompimeässä yössä suunnistamaan kohti ryhmitystä tiettyä reittiä pitkin. 6h myöhemmin päästiinkin sitten perille, matkaa oli kuljettu noin 20km. Ikinä en ole yhtä paljon nähnyt näkyjä kuin sillä matkalla. Nukuin kävellessäni ja törmäilin puihin ja ojiin. Matkan aikana oli satanut n. puolen tunnin välein joten kaikki olivat litimärkiä joko sateesta tai hiestä. Kun sitten pääsimme teltalle oli ryhmämme johtajana toimiva oppilas aivan rikki (tyypillä oli muutenkin jotain vikaa päässä). Kun me muut oma-aloitteisesti lähdimme hakemaan iltapalaa ja laittamaan kamiinaa tulille, päätti tämä sankari vetää itsensä sikiöasentoon teltan ulkopuolelle märälle mättäälle ja alkaa valittamaan että ei pysty tekemään mitään.
Kyllä Kiikalassa on sitten mukavaa:dance:
Pari viikkoa myöhemmin meillä oli sitten vuorossa Tutkinto 1. Kaikki Santahaminassa palvelleet ja aukin käyneet (ainakin vuosien 2000-2005) tietävät että tuo on epäinhimillisin kokemus mitä Santahamina tarjoaa.
25km marssi jonka jälkeen kaksi vuorokautta epämääräistä telttarallia ja rasteja ilman unta saa aikaan vaikka minkälaisia ongelmia. Parhaimmillaan nukahdin kesken teltan pystyttämisen nojaten kulmakeppiin.
Tutkintoon kuului kaksi koetta, jotka molemmat tehtiin aamuyöllä. Jälkimmäisen kokeen ensimmäin kysymys oli jo haastava ja siihen vastaamiseen meni melkein 3minuuttia, kysymys oli "Nimi:"
Kolme kertaa jouduin kirjoittamaan nimeni ennenkuin sain sen oikein.