Legendaarisimmat inttimokailusi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ratto
  • Aloitettu Aloitettu
No ei nyt ihan. Mutta siis noitahan sattuu ihan sopivasti kohalle kun saapumiserät alottaa palveluksen millon aluttaa.. tammikuussa ja heinäkuussa.

jep. ja jos se sää on osasyy siihen muistoon :rolleyes:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Olen täydellinen sotilas, en mokaillut.

Ellei lasketa vaikkapa sitä kun rikoin valonvahvistimen. AUK:n ensimmäinen tst-leiri ja viimeisenä yönä olin vartiossa. Asemaan piti aina ottaa mukaan VV2000, että pystyi tarkkailemaan maastoa pimeällä. No minähän katselin kuitenkin läheiselle tielle, siitä tulikin sit rekka ja tietty pitkät päällä. Kas vain, VV ei toiminut enää. En tästä kenellekään kertonut vasta kun bussissa kohti reserviä.
 
Aivan loistavaa juttua:hyvä:

Aloitetaan omilla(ei mokia, muuten vaan hauskoja):
1) Jäin murtuneen oikean etusormen takia pois leiriltä ja sain tehtäväksi huolehtia muut taistelijat pihalle. Menin yhteen tupaan ja huomasin, että joku kloppi levytti sängyllä. Tuumasin vaan, että: "nyt mortti ylös" tjsp. Vastaus oli vaan, että "tämä upseerikokelas ei lähde minnekään":jahas:

2a) Leirin jälkeisen yömarssin jälkeen odotusalueella iski väsy. Sissiviittaa päälle ja nukkumaan, siinä sitten heräilin ja ihmettelin ku oli aika märkä olo. Tajusin, että olin nukkunut pari tuntia sellaisessa 10-20cm syvässä ojassa. Ja tottakai lokakuussa, joten oli aika lämmin fiilis...

2b) Tuon jälkeen hypättiin Sisun lavalle, jossa kärvisteltiin useampi tunti siirtymisen ajan. Kassulle kun päästiin, niin ei tietenkään käyny mielessä että jalat saattaa olla hieman hajalla leiristä+marssista+autossa polvet suussa istumisesta. Ajoneuvosta nouse ei mennyt kovin tyylikkäästi, PKM:n kanssa Sisun lavalta pomppu ja jalat petti alta. Eli tyylikäs faceplant kassun pihalle.

E:
3) Meidän röökipaikka oli oman jääkäri ja viereisen tiedustelukomppanian välissä. Oltiin tulossa ruokasavuilta, kun samaan aikaan tiedustelukomppania oli ryhmittäytynyt ulos ruokailua varten.
Sanoin siinä sitten ilmeisesti hiemn turhankin kovaan ääneen, että "kierää ku kauriin kyrpä".
Tuli aika nopeas vastaus tiedustelukomppanian pääliköltä: "Jääkäri on hyvä ja tulee sitten itse johtamaan komppanian ruokailuun".
Hieno fiilis kun reilusti yli 100 äijää nauraa :dance:
Ja ei nolottanut, ei...

Sitten kaverit:
1) Pahimpana varmaankin jääkäri Pitko, taistelijaparin kovapanos hyökkäyksessä onnistui juoksemaan parin ohi seuraavalla tavalla:
Piippu osoitti kaveria, sormi liipaisimella ja varmistin pois päältä.
Liikahti muuten valvova skappari aikas nopeasti:hyvä:
Muutenkin tämä kyseinen noheva taistelija oli kuin oppikirjasta "ei näin", aina kun kuului ko. kaverin suusta sanat "OHO" niin ties ite heittää munat turpeeseen:lol2:
 
Semmonen legendaarinen kävi, että kun olin tulossa skappareiden teltalta omalla teltalle siinä kolmen aikaan aamuyöstä en sitten siinä säkkipimeydessä nähnyt yhtään mitään. Löysin kuitenkin hetken aikaa bingoiltuani teltalle, no ei siinä mitään, ajattelin että kusastaan nyt tohon puun juurelle viä ja sen jälkeen nukkumaan. Siinä sitten kustessani ihmettelin kun ropisee jännästi, aivan kuin olis jonkun repun tjsp. päälle kussut, no en antanut sen häiritä toimiani -> vetskari kiinni ja telttaan. Kipinämikko sitten kysäsi, että "huomasitko että Jorma (nimi muutettu) nukkuu tossa pihalla, ihme jätkä siä on varmaan pakkasta" siinä samassa heräs jo ajatus että ei kai vaan...Ja kyllä, kattoin taskulampun kanssa sieltä teltan raosta niin siähän se jantteri makas makuupussissaan just sen puun juurella mihin olin kepilliset heittänyt :( Melko dramaattista, no aamullahan sillä jutulle jo naurettiin :D

:lol2: Eipä ole saanut pitkään aikaan näin makeita nauruja.
 
Ainahan sitä räplätään aseita ilman lupaa, joukkue laitto lippaisiin 5+5+5. Koko tämän ajan apukouluttaja huutaa "VAIN PANOKSIA LIPPAISIIN, ÄLKÄÄ KIINNITTÄKÖ LIPASTA! VARSINKAAN ETTE LATAA!!" Pian kuului ihmisjoukon keskeltä "klik...KLIK!" :hyvä:

AUK:in rannikkojääkärilinjan kouluttaja oli aina hyvällä tuulella:
Ampumaleirillä oli aamupala klo 05.00. Tämän jälkeen joukkue kokoontuisi klo 05.30 ruokalan sivulle. Olimme myöhässä 2min, jonka vuoksi jouduimme seisomaan asennossa taisteluvarustus päällä 55min :D


Kevyen kranaatinheitinjoukkueen kouluttaja luutnantti Westerholm oli huippu jätkä. westerholmilla ja sotilaspastorilla oli "hieman" erimielisyyksiä asioista. ampumaleirillä sotilaspastori oli menossa katsomaan ammuntoja. Skapparit keskusteli LV141:llä

Ammunnanjohtaja: "Sotilaspastori haluaa tulla seuraamaan kevyen kranaatinheitinjoukkueen ammuntoja."
Westerholm: "LÄHETÄ SE HOMO MAALIALUEELLE..."
:dance:
 
Itselle ei sattunut mitään pahempia mokailuja mutta kavereiden mokailuille sai nauraa kyllä.

1. Lähdettiin parolassa ilmatorjunnan takapihalta normaalisti masilla varusvaihtoon vaihtaan pyykkiä kun kerta oli oikeen ajomääräys voimassa sillä hetkellä niin miksi sitä ei sitten autolla menisi pyykkituvalle. No oli aika liukas keli ja kun käännytään sinne varusvarastolle niin siinä on alamäki vielä ja eihän se auto sitten ottanut kääntyäkseen ja jarrut pohjassa vielä vähemmän tässä kohtaa huomattiin että 5m edessä päin jöpöttää lyhtypylväs mitä lähestyimme renkaat lukossa noin 5km/h tässä kohtaa rupesin itse jo nauramaan et kolari tuli ja rupesin valmistautumaan törmäykseen. no sinnehän se taittui suht helposti lyhtypylväs masin alle nurin :D itse jatkoin matkaani kävellen varusvaihtoon ja kaveri lähti puhumaan itseään ulos tilanteesta maastohallille:D

2. Leirillä joku mosa ajatti kaveria sillä seurauksella että hiekkaisella lentokenttä alueella pikku pusu maasto sk:lla kuusen juureen kaatoi koko puun teltan päälle missä ei sattunut juuri sillä hetkellä olemaan onneksi ketään :D

+lukuisia muita peruuutus kommeluksia joissa puuta kaatui ja rautaa vääntyi, parhaita ehdottomasti lohtajan luonnonsuojelu alueella sattuneet puun kaatumiset :D
 
+lukuisia muita peruuutus kommeluksia joissa puuta kaatui ja rautaa vääntyi, parhaita ehdottomasti lohtajan luonnonsuojelu alueella sattuneet puun kaatumiset :D

Hahhah, ittelle tuli näistä mieleen yksi oma kommellus, jonka olinkin jo unohtanut. Eli vietettiin siinä sitten oliskohan maaliskuuta ollut, kaikkien intin tykistössä käyneiden niin rakastamaa asemiin-ajoharjoituspäivää. No ei mitään, siinä sitten osui erään kerran meikäläisen kohdalle ajattajan rooli sellaisiin lievästi sanottuna vittumaisiin asemiin. Vaikka kuinka valmistelin ja reittiä mietin valmiiksi, niin tottahan toki sain ajatettua sen masin sinne lumipenkalle jumiin.

Siinä sitten yritti kuski aikansa peruutella ja veivata masia irti penkasta, mutta tottahan se sinne hankeen vaan uppos syvemmälle. Hetken kuluttua kutsuttiin sitten vänskä paikalle, että mitäs nyt tehdään; tuomio oli melko tyly: tykin äijät ei muutakun kenttälapiot viuhumaan, että saadaan masi irti penkasta ja päästään ittekkin rankan päivän päätteeksi kassulle nukkumaan ennen puoltayötä.

Siinä sitten olin itte juuri vasta saanut kenttälapion esille, kun koksu huutaa meikäläisen nimeä, että tykkimies tabli heti tänne näin. Aloin jo pelkäämään että nyt alkaa satamaan jotain paskaa niskaan, mutta ei, sain kuulla että aiemmin viikolla anomani HL oli myönnetty ja meikäläinen pääsisi heti kassulle luutnantin kyydissä muutaman muun janpan kanssa, ja siitä sit lomille hetimmiten...Melkein kävi jo sääliksi kavereita kun äijät viuhutti kenttälapioita naamat norsunvitulla, ja meikäläinen joka koko paskaan oli periaatteessa syypää, lähtee viettämään pidennettyjä viikonloppuvapaita. :lol2:

Mikä parasta sain vielä seuraavalla viikolla kuulla kuinka tuon yhden perseelleen menneen asemaanajon seurauksena oli vielä koko patteri joutunut vetämään yhdet ajot. Puolenyön aikoihin olivat pojat sitten kuitenkin päässeet kassulle nukkumaan...kommeeta :lol2:
 
Mosakaudella poljettiin fillarilla normaalia maantietä varmaan 20km leiripaikalle. Leirin päätteeks seistiin pihalla muodossa odottamassa skapparia ja silloin alkoi sataa. Pian selkeni, että kyseessä oli se perinteinen "kesän sateisin päivä", eli vettä tuli sen verran, että parin minuutin sisällä oli jo kalsareita myöten märkä. Kukaan ei ehtinyt vaihtaa ajoissa sadevaatteita, tosin kukaan ei edes uskaltanut liikkua muodosta pois. No, kouluttaja pääsi paikalle, antoi nopeasti ohjeet ja käski kaikkien laittaa paluumatkaa varten sadeasut päälle, sillä eihän sellainen olisi sopivaa, että siviilit näkisivät varusmiesten pyöräilevän läpimärkinä...


Myöhemmin sitten talvella Haminassa joukkue eteni jalan tieuraa pitkin. Tunnustelijat bongasivat hirveällä munkilla etumaastosta ryhmittyneen vihollisjoukkueen ILMAN että nämä huomasivat meitä. Tilanne tietysti käytettiin hyväksi ja joukkueemme ryhmittyi hyökkäykseen noin sadan metrin päähän vihollisen tukikohdan etulinjasta, välimatka oli riittävä, sillä ei Haminan ryteikössä kovin kauas näe. Jokainen kyllä tiesi, että nyt piti olla hiljaa, jottei paljastuttaisi.

Ilmoitus lähti komppanian muille joukkueille vihollisesta ja meidän joukkue jäi odottamaan loppuosien saapumista lähemmäs. Siinä kyykittiin sitten jonkin ison kiven takana, ja kaveri päätti käydä kusella ihan nopeesti ennen kuin hyökkäys alkaisi. Ase selkään ja puun juurelle. Aseen varmistin oli alhaalla ja liipasin jäi kiinni varmaan jonnekin tetsarin kulmaan ja ravistuksen aikana kuului sitten PAM PAM! Se siitä yllätyksestä :D

edit. Jos kyseinen kaveri sattumalta tunnistaa itsensä niin sanon nyt vielä sen, että vaikka se silloin ehkä olikin vähän paska juttu niin kyllä siitä vaan jäi yksi hauskimmista inttimuistoista :)
 
Vuonna 1996 SpolK, viimeinen iltaloma ennen reserviinpääsyä, kaikki varusteet luovutettu pois, paitsi sotilaspoliisin sen aikainen m95 puku. Kapteeni teroitti vielä, että käytäydytään noissa vermeissä kunnolla.. No, mitäs siitä tulee kun kymmenkunta puupäätä, reserviin pääsemässä ja känniä vetämässä.. Jurrissa sitten leikittiin järjestyspartiota kaupungilla. Yllättäen komppanian päällikkö oli asiasta kuullut ja sanktiona päästiin vasta kello 23 seuraavana iltana reserviin, toisin kun muut, jotka pääsivät jo aamupäivän aikana.. Lystiä oli kuitenkin :)
 
Taisteluammunnoissa määrättiin kantamaan taistelijan pahinta painajaista kvkk:ta. Yksikön kvkk:t oli varmaan nähneet jo kauan sitten viimeisen käyttöpäivänsä ja niissä oli tavallisten vikojen lisäksi omia vekkuleita ominaisuuksia. Ammunnan aikana olin ampunut sarjan, pistin varmistimen päälle ja lähdin vaihtamaan paikkaa. Kävi niin, että rojahtaessa maahan vähän kovemmalla vaihdilla ase laukesi. Jäin hoo moilasena tuijottamaan mitä tapahtui ja vielä katsoin itse, että varmistin tosiaan oli päällä. Ja luutnantti tulee huutamaan pää punaisena ihan sikana viereen.

Tästä saikin kuulla vittuilua koko leirin ajan, kunnes leirin viimeisessä harjoituksessa eräs alikessu huomasi, että varmistin ei tosiaan toimikaan. Onneksi oli piippu eteenpäin aseen lauetessa. Mutta meikää silti syytettiin tapauksesta koko inttiajan.
 
Tapahtui kajaanissa muutama vuosi sitten seuraavaa.
Komppaniamme lähti viikon leirille ja matka taitettiin telakuorma-autoilla.Matkaa oli muistaakseni jotain 100km ja marssinopeus 40km/h.Meidän joukkue lähti toisena matkaan ja minä olin joukkueen johtajan asemassa kartanlukija.
Määränpää piti olla kuskille tuttupaikka joten ajattelin ottaa torkut...
Heräsin jossain vaiheessa ja katoin että missä mennään. No oltiin menty n.30-40km ohi ensimmäisestä noteerattavasta risteyksestä.Siliteltyni kuskin päätä, Äkkiä kartta käteen ja miettimään mitä tekisin. Lähdimme oikaisemaan reitille joka meni pieniä hiekkateitä ja osin pihateitä pitkin. Kerran oikaistiin yhden pellon poikki koska tielle oli juuri sille päivää päätetty asentaa uutta rumppuputkea.Oli siinä putkenasentajille ihmettelyä.
Ja matkaa taitettiin niin kovaa kuin se värkki ikinä kulki.no loppujen lopuksi ehdimme perille aivan ajoissa. Eikä kapparit huomannu mitään.


Sattui sitten loppusodassa seuraavasti. Ja sama teka-kuski kyseessä. Oli talvi ja kappareilla kelkat. Tekat piti saada maaston suojaan ja tämä meidän teka kuski siinä puoliksi tiellä vielä ihmetteli.Luutnantti tuli mesomaan että nyt pakki silmään kaasu pohjassa vaan sinne metsään. Teka-kuski yritti ynistä hieman vastaan mutta luti vaan mesosi että nyt jumalauta kaasulla sinne metsään ja äkkiä. Kuski teki työtä käskettyä ja kaasutti pakilla....suoraan tämän lutin kelkan päälle. Ei opettanu se luti sillä leirillä pysäköintiä enää:D
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom