Lapsien palkitseminen hyvästä työstä

[Eleonoora]

Meillä oli pentuna muistaakseni joku "rastisysteemi." Eli jääkaapin ovessa oli lista, missä oli jokaisen lapsukaisen nimi ja siihen sit aina merkattiin rasteja sen mukaan mitä oli tehnyt. Mitä isompi tehtävä, sitä enemmän rasteja. Niiden rastien arvoa en enää muista, mutta joku ihan olematon summa se kuitenkin oli. Kai ne rastit toimi vähän kannustimena. Niistä näki, et oliko ollut ahkera vai ei. Ja sit joka viikko perjantaisin meillä oli siivouspäivä. Jokainen lapsi omalla vuorollaan joutui siivoamaan koko ison omakotitalon perusteellisesti. Ja se saatiin keskenämme päättää, että siivotaanko joka perjantai kaikki porukalla vai siivoaako jokainen omalla vuorollaan.

Joka kevät meillä oli tapana saada rahaa todistuksesta. Kympeistä tais saada kymmenen markkaa ja yseistä yhdeksän markkaa. Huonommista numeroista ei sit muistaakseni rahaa tullutkaan (mut oltiinkin kaikki hyviä koulussa sillon) .

Lisäksi meillä tuettiin aivan pirusti harrastuksia ja henkistä tukea tuli paljon. Sitä tukea osaa arvostaa vasta näin aikuisena kunnolla ja toivoo, että itse olisi jonain päivänä yhtä hyvä vanhempi omille lapsilleen.
Mainittakoon vielä se, että meillä kaikki lapset kilpaili pentuna jossain urheilulajissa. Ja minä olin kai kaikkein pahin, sillä harrastin montaa eri lajia. Se rahamäärä, mikä harjoituksiin ja kisamatkoihin silloin meni oli varmasti älytön. Mutta kai se kannatti, sillä monet SM-mitalit on niiltä reissuilta hankittu.

Meille vanhemmat opetti jo pienestä pitäen rahankäyttöä. Saatiin viikkorahaa ja sit niistä rasteista jotain pientä. Niillä piti aina omat kulut kattaa. Ja mitä vanhempi oli, niin sitä enemmän sai rahaa. Muistaakseni 14-vuotiaana sain 200mk/kk.. Ja heti, kun muutin pois kotoa, niin rahantulo loppu kuin seinään.

Mun parhaan kaverin perheessä oli muuten nuo rastit kans käytössä. Niillä vaan sai rasteja helvetin helposti ja ne hankki niillä rasteilla ihan hyvät rahat. Muistan, kun pentuna sanoin äitille, että minusta sellainen systeemi on huono, kun lahjotaan tosi paljon. En kai ollut kateellinen.. :D Lisäksi sen perheen lapset sai joka ikisestä kokeesta rahaa. :jahas: Minusta kevättodistuksesta voi jollain tapaa palkitakin, mutta että joka kokeesta.

Jokainen perhe menee tietysti omalla tyylillään.

 

[therf]

mä muistan et mulle tarjottiin rahaa 250e/kk jos oisin menny lukioon :D
olin naurettava kakara ku valitsin ammattikoulun.mut ei mua sinne lukioon rahalla ostettu, eikä oo kaduttanu hetkeekään!

Hullu mies kun ei tuollaisesta summasta mene :D.

Ylä-astella ja lukiossa oli sellainen systeemi, että 10 - 9.5 = 1000mk 9+ - 9- =500mk 8.5 - 8 = 200mk 8- - 7 = 0mk 7- - 6+ = -100mk 6 - 6- = -300mk ja 5.5 tai alle = -1000mk eli oli myös sanktioita jos lorvi... Ja kyseiset olivat kokeista ei pistareista tms. ja myöskin pelkistä lukuaineista.

Mähän en muuta saiskaan kun kymppejä noilla palkkioilla :jahas: .

 

[MissEvilEve]

Mähän en muuta saiskaan kun kymppejä noilla palkkioilla :jahas: .

Joo mä kelasin kanssa et jos mua ois palkittu samoin kuten kas-vainta, niin mun porukat olis köyhtyny useita tuhansia aina parin kuukauden aikana. Tulis aika helvetin kalliiksi ainakin mun koulunkäynnillä antaa semmosia rahasummia kokeista, koska alle 8 numeroita en saanu kuin matikasta ja kemiasta ja niiden kokeita ei ollut kuin parit vuodessa, ei ehtis mennä paljoo miinuksellekaan :D

 

[libelinha]

Jos saan valkolakin, niin äiti syö hatullisen paskaa :D.

Lakki tuli, muttei paskan syöntiä :(.

 

[Timba79]

Näin juuri, ja olen myös samaa mieltä Even kanssa siitä, että tavallisista, päivittäisistä kotitöistä ei tulisi lapsille maksaa, vaan niiden pitäisi alusta asti olla ns. asiaan kuuluvia juttuja, joita tekevät kaikki perheenjäsenet kykyjensä mukaan. Eri asia ovat sitten jotkut spesiaalihommat (vaikkapa pienet rakennus- ja remonttijutut tms.), mutta silittämisestä, tiskaamisesta, kaupassakäynnistä yms. en kyllä ikinäkuunaan tule mahdollisille lapsilleni "palkkaa" maksamaan.

Yhdynpä minäkin tähän mielpiteeseen. Perushommat, kuten se huoneen siivous pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ja lisähommista sitten maksetaan vähän sitä "palkaa", oppii siinä sitten mistä raha tulee isonakin.

Ja mun mielestä joku kannustin hyviin numeroihin ja hyviin todistuksiin on ihan toimiva juttu. Joku markkamäärä itsekin peruskoulussa sain kun tuli 9-10 ja hyvästä todistuksesta sai sitten aina jonkun ylläripalkinnon. Varmasti itse käytän samaa systeemiä koulun osalta. Palkinnot ei tartte olla mitään isoja, toki niiden pitää vähän kasvaa aikaa myöden, onhan joku 5 euroa pikkunaperolle iso raha, mutta lukio/amis teinille se nyt ei enää paljon mieltä lämmitä.

 

[Bandiitti]

Meille opetettiin kotona, että kotityöt kuuluu yksinkertaisesti asiaan. Ei niistä hyvitelty tai palkittu. Paras palkinto oli kun esim mutsi sano että ompas siistiä, kun oli esim imuroinut. Koulu kuului samaan kategoriaan. Oli itsestään selvää että koulu hoidetaan hyvin. Ei siitäkään erikseen palkattu. Korkeintaan hiukan kehaistiin.

Oppi oli se, että sisäinen palkka ja tyytyväisyys on se mitä tavoitellaan, ei ulkoinen. Kiitos tästä opista! Pitkälle on kantanut, vaikka aineellisesti joskus heikkoa onkin ollut.

 

[mr. perfect]

ala-asteen loppupuolella sain muistaakseni keväisin koulun lopussa jonkun satasen kun numerot oli hyviä. lisäksi jos kokeesta sai täyden kympin niin tuli aina jotain ekstrapalkkiota. myöhemmin yläaste- ja lukioikäisenä koulussa pärjääminen kuului jo asiaan eikä siitä pahemmin enää palkintoja saanut.
pentuna porukat lupasi sata markkaa kun opin uimaan, olisinko ollut jollain ekalla tai tokalla luokalla tuolloin. tuli se uimataito sitten hankittua samana kesänä, vaikka aikasemmin olin melkei pelännyt veteen menemistä :D
Noi oli muuten huimia summia sen ikäiselle, varsinkin kun rahaa ei muuten saanut juuri mistään.. toimivat hyvin kannustimena.
Joskus kun lapsena hoiti kotitöitä hyvin niin sai sitten palkkioksi jotain herkkua jälkiruokaa tjsp.

 

[Sepi80]

Muistaakseni en koulumenestyksestä kyllä kummempia palkkioita saanut, mitä nyt valkolakista normaalin ylioppilaslahjan rahana.
Viimeisin koulu sen sijaan muisti mukavalla summalla vasta valmistunutta: 2000 euroa tuli kipeeseen tarpeeseen!

 

[kilppuli]

Hullu mies kun ei tuollaisesta summasta mene :D.

offtopic, mutta hullu nainen tässä tapauksessa

eipä ois ollu lukiossa mulle järkee,tiedän et ei ois ollu motivaatioo ja oisin ehk paskoil papereil selvinny,mut jääny tyhjän päälle ku ei ois päässy jatkaa kuitenkaan..
se 250e kk on maksettu jo nykysestä työstä muutamaan otteeseen takas ja vielä työstä josta tykkään

 

[Janne22]

Ei meillä mitään tommosta ole ollut ainakaan kouluasioissa. Kyllä se oli oma kunnianhimo, mikä sai riittää, jos tahtoi hyviä arvosanoja. Tulihan sieltä tietysti kannustusta, mutta ei rahallisesti. Kyllä se isi tosin nyt maksoi valmennuskurssit ja osti laptopin opiskeluja varten. Voi olla, että tahtoi vaan että muuttasin pois himasta jo vihdoinkin....

 

[D.Yates]

Mää oon niin hullu että ahkeroin kersana ihan ilmaiseksi. Samalta tuntuu kyllä vielä nyt aikuisenakin. :jahas:

Ei kyllä mene jakeluun sellainen, että saa rahaa jos on perseilemättä. Onko joillain se perseily niin verissä että heti tulee perseiltyä jos ei erikseen palkita?

 

[John R]

Kyllä kakaraa on hyvä palkita vaikkapa hyvistä koulunumeroista tai ahkeruudesta, mutta mun mielestä missään nimessä ei saa opettaa siihen että joka pikku asiasta mikä vaatii vähän työtä tai vaivannäköä maksetaan rahaa. Kakara oppii pian siihen ettei mitään kannata tehdä ilmatteeksi.
Sama homma kehujen kanssa; oon törmännyt kakaroihin joita kehutaan joka asiasta ja paljon, ei hyvä. Tulee kusipäisiä ihmisiä tollaisista, luulevat olevansa muita parempia.

 

[Bandiitti]

Jos palkkaa rahalla, opettaa samalla että tällä kaikki pyörii ja on kaikkien tekojen hyvä motiivi.

Jos tavaralla palkkaa, opettaa että tavara on tärkeää ja sitä kannattaa tavoitella.

Esimerkiksi kouluarvosanat ei ole ensisijaisesti työtä tai rahaa varten, vaan koulusta revitään tietoa mahdollisuuksien mukaan irti, jotta tietäisi, ei luulisi ja voisi ottaa myöhemmin lisää selvää asioista. Jne. Jne.

Jos palkitsee hyvällä omallatunnolla, arvostuksella jne. tulee opettaneeksi hieman enemmän. Mutta on muistettava, että lapsen tulee tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi myös ihan sellaisena kuin on. riippumatta esim kouluarvosanoista.

 

[Odu]

Mun mielestä edellisten yhdistelmä on paras. Niin ainakin mut kasvatettiin, ja omasta mielestäni musta on kasvamassa ihan kelvollinen kansalainen. Fakta vaan on, että helvetin moni asia pyörii rahalla. Turha sitä on mun mielestä mitenkään kieltää. Ja kyllä huonosta menestyksestä saa ja pitääkin antaa palautetta, mutta kannustavaa sellasta. "Ensikerralla sitten paremmin".

Ainoa ongelma em. kasvatuksessa on se, että lapsi ei halua muuttaa kotoa kun täällä on niin kivaa ^_________^ :haart:
(Ehkä sitten parin vuoden päästä)

 

[DayOne]

Ei meikäläinen mitään palkintoja saanut hyvistä koulunumeroista. Vanhemmat oli ylpeitä ja se riitti. Osasivat painottaa aina että koulutus on tärkeetä, ihan pienestä asti, mutta että siitä ei tartte paineita ottaa ja saan tehdä mitä haluan elämälläni ja ne tukee mua kaikessa mitä päätän tehdä. Se on helvetin hieno tunne, ilmainen, mutta sitä osaa tänään arvostaa todella paljon. Eihän sitä juniorina tajua miten koulutus on oikeasti tärkeää kun ei nappaa ne kokeet ja jutut mutta mä olen ainakin tän suhteen tosi onnellinen että en sulkenut portteja selän takana aikanaan.

Ja se tosiaan että tietää että vaikka mitä kävis niin vanhemmat on ylpeitä ja tukee kuitenkin, niin se on hieno juttu. Aion myös takoa saman omien lapsien kaaliin, että kannattaa kokeilla juttuja ja avointa mieltä ja semmosta.. ja sitten että mitä sitten valitseekaan (rikollisuutta en laske ylpeyden tai tuen piiriin), niin kyllä me kannustetaan ja tuetaan miten vaan voidaan. Lapsetkin ton ymmärtää, kun jos tulee kokeesta huono numero niin tietää ettei se kaada maailmaa ja ei tarvi selitellä mitään. Tulee vaan että ens kerralla sitten paremmin ja jotain vaikeita juttuja voidaan yhdessä katsoa. Mulle ainakin isä opetti matematiikassa ne asiat mitä en tajunnut (aina lukiota myöden) ja äiti kielissä. Molemmat lahjakkaita noissa puolissa ja todeta että on todella auttanut ja en ole noissa asioissa koskaan joutunut tuskailemaan itsekään.

Rahallista palkintoa en tule jakamaan hyvistä suorituksista omillenikaan. Mutta urheilukamat sun muut hommataan kyllä jos haluaa harrastaa jotain (pidempäänkin kuin viikon) ja sitten tullaan kannustamaan aina ja kuskataan ja osallistutaan noihin vanhempien kuvioihin. Tai sitten jos haluaa olla joku vitun maalari niin sitten hommataan vehkeet siihen ja käydään kattomassa jotain näyttelyitä ja semmosta. Lapsieni palkinto on turvallinen koti ja luottamus sekä loppumaton tuki ja kannustus.

Tulen todennäköisesti antamaan samantapaisen kasvatuksen kuin itsekin sain, se on kohtuullisen liberaali mutta siinä mennään maailman säännöillä.. erilliset vapaudet ansaitaan ja luottamuksen rikkomisesta ne otetaan pois. Pelisäännöt on selvät mutta kuten maailmassakin, asioita voi ansaita. Omat mukulani toivottavasti oppivat sen että mikään ei ole ilmaista mutta kaikki on mahdollista, ja se on ITSESTÄ kiinni. Ja muistakin saa välittää siinä sivussa, ja kaikkien kanssa toimeen pitää tulla mutta tavotteet pitää itse saavuttaa ja niiden eteen tehdään se mitä se vaatii. Kaikki on itsestä kiinni. Positiivisessa mielessä tietty, vaikeuksissa pitää auttaa eikä 'no hoida ite asias'.

Ihan perusarvoista lähdetään, ja toivottavasti kaikista kasvaa onnellisia aikuisia ihmisiä jotka on myös tyytyväisiä omaan kasvatukseen ja tulevat joskus siellä vanhainkodissa vierailemaan ja syöttämään soppaa lusikalla kun en enää itse muista miten se tapahtuu, ja pissa haisee!

 

[eddy]

En muista minkä ikäisenä aloin saamaan viikkorahaa, mutta sitä sain niin kauan kuin kotona asuin. Viikkoraha maksettiin lauantaisin lauantaipussin kera mikäli oma huone ja siivousalue oli siivottu.

Joskus ala-asteen loppupuolella sovittiin semmonen kesärahajärjestelmä, että todistuksen numeroista sai rahaa jonkun tietyn määrän. Keskiarvot oli jotain 6-7.5 välillä, joten skaala sovittiin sillai, että nykyisilläkin numeroilla saa jo jotain, mutta numeroiden parantaminen lisää tuloa. 9 ja 10 numeroista saatiin sovittua melkein mielivaltainen hinta, koska kellään ei niitä tainnu olla..

No sitten otin itteä niskasta kiinni ja keskiarvo nousi parissa vuodessa 7.5:stä 9.6:een. Tässä vaiheessa maksajaosapuoli heitti hanskat tiskiin, että "ei tommosille pennuille näin paljon voi antaa" ja sitten muuttui maksuperusteet..
Luonnollisesti ymmärsin kyllä itsekin, että näin se on.. Ei harmittanut pieni "takapakki"´ja motivaatio kouluun jäi silti.

Semmonen havainto lapsuudesta jäi, että ne kaverit, joilla ei kiinteää viikkorahaa ollut lähes poikkeuksetta varastivat vanhemmilta rahaa, koska kiskalle oli päästävä irtiksiä ostamaan tms. Kyllähän lapsi ilman rahaa pärjää ei siinä mitään, mutta jos kavereilla on rahaa, niin pitää sitä itekin saada.

 

[Narutumppu]

Vittu mitään en saanut muuta kun patistelua.

Eipä niitä numeroitakaan silmä kovana kytätty, ihan hyvin oon pärjänny silti. ;)

Täytyy sanoa, että palkkiojärjestelmä olis vaan vituttanu enempi, kun lukio ja yläaste oli aivan täyttä helvettiä muutenkin, vasta ammattikorkeassa tuli nähtyä millainen on toimiva koulujärjestelmä ja terve luokkahenki:thumbs:

Sitä sitten äippä sponssasikin maksamalla vakuutukset+verot mun autoon opintojen ajan..:kippis1:

 

[Bloo]

Koskaan ei ole kouluhommista palkittu eikä koskaan mitenkään erikoisemmin panostettu, keskiarvo pyörii siellä 9:n pinnassa näin lukiossa.

Turha on ruveta palkitsemaan asioista mitkä ei vaadi minkään sortin vaivannäköä.
Jahka sais vähän boonusta sitten kirjotuksista.

 

[hannelek22]

Minun kohdalla oikeenkin ajankohtaista,kun on noita lapsia 2 kappaletta, ala-asteikäisiä.

Itte sain viikkorahaa aikoinaini aika vähän, laitoin sen varmaan karkkiin, osa kotihommista oli ilman palkkaa, esim. halkosavotasta sai lisää, joskin vähän.

Omat lapset saa viikkorahaa, vähän, karkkipussin verran, kotitöitä pitää tehdä, koulunumeroista ei tule automaattisesti mitään, joskus onnistuneesta suorituksesta jotain.

Kehun lapsiani onnistumisista, koulussa, uimahallissa, hiihtoladulla, mutta ennen kaikkea ihmissuhteissa ja käytöksessä. Palkitsen yllärinä hyvänkäytöksen, jonka lapsi on tehnyt omasta aloiteesta, pyyteettömästi. Mielestäni on tärkeää opettaa, että kaikkea ei voi saada, mutta kannattaa yrittää sitä mitä haluaa.
Yhtä tärkeänä kuin on onnistumisien palkitseminen/kehuminen on mielestäni myös epäonnistumisien/virheiden korjaaminen. Opettaa lasta ymmärtämään ettei epäonnistuminen ole maailman loppu, se surettaa ja saa surra, mutta siitäkin selviää. Kun lapsi on korjannut oman virheensä ja sisäistänyt opetuksen, jonka siitä sai, kehun lasta, joskus on menty pizzalle, joskus istuttu vaan hiljaa sylikkäin.

 

[Katabolic]

Hyvistä numerosta ja arvosanoista olen saanut rahaa peruskoulussa ja vielä ammattiopistossakin pari ekaa vuotta. Tosin kouluun panostamiseen tämä ei juurikaan vaikuttanut, nuo bonusrahat ovat vaan tulleet sellaisena "mukavana lisänä" .

Kerran tosin olen "vienyt" porukoilta rahaa yläasteella saamalla kympin kokeesta lunttamalla. Vieläkin hävettää :(. En ole ikinä tunnustanut kyseistä tekoa.