Lapsien palkitseminen hyvästä työstä

[MerZi]

Mun pointti oli lähinnä se että omia lapsia en ainakaan ala lahjomaan kotitöiden tekoon, vaan ne opetellaan elämään kuuluvina asioina ihan automaattisesti. Mulla oli oletus että joistain voisi tulla sellaisia epäsiistejä siksi kun niitä ei enää palkita siivoamisesta [pari kaveriani on sellaista]. Itse taas olen automaattisesti oppinut sen homman ja siksi ehkä olenkin siisti ihminen...

Asiaa Eveltä. Ei tietenkään mene kaikilla näin, mutta itse koen omasta kodista huolehtimisen helpoksi ja vaivattomaksi nyt aikuisena, kun jo lapsena tottui siihen että hommat hoidetaan.

 

[modified]

Tämä määritelmä siitä mikä on kenellekin riittävän siistiä sopisi toiseen keskusteluun. Lähinnä parisuhde asioihin, koska jos henkilöillä on suhtellisen erilainen siisteyskäsitys, niin tietenkin siitä seuraa napinaa siistimmän puolelta ja toinen taas ajattelee miksi siivota jos ei ole siivottavaa.

Palkitsemista on hyvä käyttää tilanteissa joissa lapsen voi saada ylittämään itsensä. Eli ei palkita suorittamisesta vaan onnistumisesta.

 

[Claudia]

Alkuperäiseen kysymykseen vastaten : mä sain yläasteella hevosen kun keskiarvo parani tietyn rajan yli. Ja hevostelusta huolimatta pysyi keskiarvo oikein hyvänä.

Omia lapsiani en ole pahemmin lahjonut, enemmänkin kiristän ja uhkailen...jää viikkorahat saamatta jos ei huoneet tule siivotuksi ja voi hitsi kun sitä tapahtuu aivan liian usein....:( Pitäisköhän sittenkin kokeilla tuota lahjomista??

 

[Kas-vain]

Ylä-astella ja lukiossa oli sellainen systeemi, että 10 - 9.5 = 1000mk 9+ - 9- =500mk 8.5 - 8 = 200mk 8- - 7 = 0mk 7- - 6+ = -100mk 6 - 6- = -300mk ja 5.5 tai alle = -1000mk eli oli myös sanktioita jos lorvi... Ja kyseiset olivat kokeista ei pistareista tms. ja myöskin pelkistä lukuaineista.

 

[Snowbe]

Piiskaa vaa näille nykynuorille, pian voidaa puhuu menetetyst sukupolvesta jos ei saada näitä kaikkia euroneekereitä sun muita kuriin ;) :whip: :curs:

Joopajoo, itellä maksettiiin yläasteella kait 1e jos saa 9 kokeesta ja 2e jos saa 10. 8:lla sai kait sitten 50c. Eli eipä mitään kovin ruhtinaallista. Ei se mua tosin haitannutkaan, paitsi joskus se harmitti. Sillo ku siel joku huonosti koulus menestyvä kerto kuinka sai mummoltaan 50e siitä hyvästä, että oli saanu kokeesta 7 :D

Kaikkea ei saanut mitä halusi, ehkä ihan hyvä niin ;)

 

[Janne]

Omia lapsiani en ole pahemmin lahjonut, enemmänkin kiristän ja uhkailen...jää viikkorahat saamatta jos ei huoneet tule siivotuksi ja voi hitsi kun sitä tapahtuu aivan liian usein....:( Pitäisköhän sittenkin kokeilla tuota lahjomista??

Eikös se viikkorahan saaminen ole tavallaan juuri sitä lahjomista? Ei sitä viikkorahaa pitäis ehkä antaa mitenkään vakiona niille pennuille ihan siitä hyvästä että ne herää aamulla ylös. Vaan just palkintona siitä että on osallistuttu omalta osaltaan niihin kotitöihin jne.

 

[Hippa]

Joskus sain vanhemmat puhuttua ympäri, että kiitettävistä todistusnumeroista tulee 10mk Sain kiitettäviä ilman mitään sen kummempaa vaivannäköä, joten oli ihan jees.

Mutta mä en ole koskaan tarvinnut mitään ulkoisia motivaattoreita opiskelun tueksi. Olen aina nauttinut uuden oppimisesta ja paras palkinto on ollut henkisen pääoman kasvaminen.

 

[Claudia]

Juuri sitähän mä tarkoitin; viikkoraha tulee vain jos huone on siivottu. Viikkorahaa ei makseta, jos huone siivotaan päivänkin myöhässä tai usean huomauttelun jälkeen

Sivuhuomautuksena sanottakoon; mun vanhin poikani muuttaa viikon päästä opiskelija-asuntoon, saas nähdä miltä sen kämppä näyttää tai no, oikeastaan sehän ei kuulu mulle pätkääkään :D jokainen hulehtikoon omista sotkuistaan. Mulla on muutama tuttu, jotka käy siivoomassa kakaroidensa kämppiä...en todellakaan tajua sellaista!!

 

[Reijo]

Mulla ei ollu mitään tollasta materiaalista palkitsemista. Tietenkin kehuttiin sanallisesti jos aihetta oli. Toisaalta kun nyt ajattelee asiaa niin se oli hyvä vaan. Lähtee omasta halusta tedä se joku asia kunnolla, oikein tai hyvin eikä jonkun porkkanan takia.

edit: Muuten olen sitä mieltä että tuota lasten sanallista kehumista ja palkitsemista saisi harrastaa suomessa paljon enempi. Ehkä sitten ei koettaisi enää olevamme niin paljon muun maalaisia huonompia.

Ulkosyntyinen motivaatio voi vaihtua sisäsyntyiseksi myöhemmin. Lapsen hyvien numeroiden palkitseminen pitää lapsen oppimisessa ja hyvissä numeroissa kiinni. Jos lasta alkaa oikeasti kiinnostaa opiskelu myöhemmässä vaiheessa ja opiskeluhistoria on täynnä rimaa hipovia suorituksia, voi urakka olla liian haastava ja motivaatio loppuu lyhyeen.

Sanallinen kehuminen voi toimia vahvistajana mutta kalpenee pian, jos luokkakaveri saa samanlaisista onnistumisista tietsikkaa ja polkupyörää palkinnoiksi. Ottaisitko itse hyvästä työstä pomoltasi mieluummin sanallisen kehumisen vai palkankorotuksen?

 

[Misanthrop]

Juuri sitähän mä tarkoitin; viikkoraha tulee vain jos huone on siivottu. Viikkorahaa ei makseta, jos huone siivotaan päivänkin myöhässä tai usean huomauttelun jälkeen

Eli kyseessä on ihan selkeä palkka tehdystä työstä, allekirjoittaneen mielestä kaukana lahjonnasta. Tuollaisella mallilla meikäläinenkin on työnteon periaatteita oppinut. Koulumenestyksestä en ole koskaan palkkioita saanut, tuskin olisi vanhemmilla ollut meikäläisen huimilla suorituksilla varaakaan.. ;) ;)
Ihannetilanne olisi se, että skidit ymmärtäisivät oman tulevaisuutensa rakentamisen riittäväksi palkkioksi koulunkäynnistä, eikä vanhempien tarvitsisi enää käteisellä lahjoa. Ainakin yläaste/lukioikäisen nuoren luulisi jo tajunneen sen verran tämän maailman lainalaisuuksista.

 

[modified]

Ylä-asteikäisellä riittää että pääsee lukioon ja jos ei ole jonnekin Ressuun, yms älykköjen kouluun menossa, niin keskinkertaisuus riittää.

Lisäksi harva vielä lukion alussa tai sen jälkeenkään tarkkaan tietää minne menee ja niiden vaatimusten perusteella nostaa rimaa omille opintosuorituksilleen.

Koska on olemassa peruslaiskoja ihmisiä, allekirjoittanut mukaan lukien joille yleensä riittää se, että mennään rimaa hipoen jos se riittää. Ainakin itsellä se opintomotivaatio löytyi kunnolla siinä vaiheessa kun se oli selkeästi ammattiin tähtäävää ja sillä tiedolla oli selkeä käytännön sovellus. Eli ei tietoa tiedon takia.

 

[timse]

En oo saanu vanhemmilta mitään palkintoja rahan muodossa vaikka koulumenestystä on tullut (kröhöm). Ei ole ollut viikko- tai kuukausirahaakaan. Sen sijaan esim. veneen vahaaminen, myrkkymaalaaminen tai halkojen hakkaaminen ynnä muut työt tuotti 10-15mk, myöhemmin 2-5 euroa.

Sukumettässä harventaminen tuotti jonkun pienen könttäsumman per aari. Mikäs siinä kun työ maittaa hyvällä kelillä omaan tahtiin. Aikataulu oli "kunhan ennen syksyä on tehty".

 

[MissEvilEve]

Eikös se viikkorahan saaminen ole tavallaan juuri sitä lahjomista? Ei sitä viikkorahaa pitäis ehkä antaa mitenkään vakiona niille pennuille ihan siitä hyvästä että ne herää aamulla ylös. Vaan just palkintona siitä että on osallistuttu omalta osaltaan niihin kotitöihin jne.

Minulla ainakaan viikkorahan tai kuukausirahan saaminen ei ollut mitään lahjomista siitä hyvästä että herää aamulla ylös, tai mitään palkintoa mistään. Se oli tapa opettaa rahankäyttöä, itsenäisyyttä ym. Sovittiin mitä sillä rahalla joutuu ostamaan [vaihtoehtoisesti toki sai säästää] ja sitten itse piti laskeskella ja mietiskellä miten sitä rahaa käyttää.

Palkinnot ja muut sitten erikseen extrana, viikkorahoilla meillä ainakin opetettiin rahan arvoa ja sen käyttämistä.

 

[Naene]

Ei mitään palkitsemisia, eikä mitään kehuja.
Kuitenkin jotenkin en olisi ikimaailmassa kehdannut epäonnistua yhtään missään ihan vaan sen takia ettei vanhemmat saisi tietää huonosta menestyksestä. Itseäni varten ei koskaan kiinnostanut mitään lukea, vanhempia varten vaan. Tuskinpa olisin mitään tutkintoa vielä saanut aikaan saati näin mahtavaa työpaikkaa ellei olisi sellaiset vanhemmat kun on. Taitavat olla normivanhempia vaativampia, ja hyvä niin.

 

[Gillyanne]

Minulla ainakaan viikkorahan tai kuukausirahan saaminen ei ollut mitään lahjomista siitä hyvästä että herää aamulla ylös, tai mitään palkintoa mistään. Se oli tapa opettaa rahankäyttöä, itsenäisyyttä ym. Sovittiin mitä sillä rahalla joutuu ostamaan [vaihtoehtoisesti toki sai säästää] ja sitten itse piti laskeskella ja mietiskellä miten sitä rahaa käyttää.

Palkinnot ja muut sitten erikseen extrana, viikkorahoilla meillä ainakin opetettiin rahan arvoa ja sen käyttämistä.

Näin juuri, ja olen myös samaa mieltä Even kanssa siitä, että tavallisista, päivittäisistä kotitöistä ei tulisi lapsille maksaa, vaan niiden pitäisi alusta asti olla ns. asiaan kuuluvia juttuja, joita tekevät kaikki perheenjäsenet kykyjensä mukaan. Eri asia ovat sitten jotkut spesiaalihommat (vaikkapa pienet rakennus- ja remonttijutut tms.), mutta silittämisestä, tiskaamisesta, kaupassakäynnistä yms. en kyllä ikinäkuunaan tule mahdollisille lapsilleni "palkkaa" maksamaan.

 

[Janne]

Sivuhuomautuksena sanottakoon; mun vanhin poikani muuttaa viikon päästä opiskelija-asuntoon, saas nähdä miltä sen kämppä näyttää tai no, oikeastaan sehän ei kuulu mulle pätkääkään :D jokainen hulehtikoon omista sotkuistaan. Mulla on muutama tuttu, jotka käy siivoomassa kakaroidensa kämppiä...en todellakaan tajua sellaista!!

Mutsi on pari kertaa mun kämppää käyny siivoamassa. Joskus kun pullakaffellekin sen kutsuin se alko setvimään mun ja kämppiksen tiskivuorta :D En mä pahakseni pane jos kerran väkisellä siivoaa. En mä sentään itse sitä oo pyytänyt mitään mun sotkuja siivoilemaan :D

Minulla ainakaan viikkorahan tai kuukausirahan saaminen ei ollut mitään lahjomista siitä hyvästä että herää aamulla ylös, tai mitään palkintoa mistään. Se oli tapa opettaa rahankäyttöä, itsenäisyyttä ym. Sovittiin mitä sillä rahalla joutuu ostamaan [vaihtoehtoisesti toki sai säästää] ja sitten itse piti laskeskella ja mietiskellä miten sitä rahaa käyttää.

Palkinnot ja muut sitten erikseen extrana, viikkorahoilla meillä ainakin opetettiin rahan arvoa ja sen käyttämistä.

Joo ehkä lahjominen oli väärä sana. Palkkaa kai se periaatteessa on. Itse sain aikoinaan lapsilisät omalle tilille kun siivosin omaa kämppää ja pidin yllä järjestystä. Eipä sekään tosin aina niin kovin vahvasti mennyt

 

[Inska]

Ulkosyntyinen motivaatio voi vaihtua sisäsyntyiseksi myöhemmin. Lapsen hyvien numeroiden palkitseminen pitää lapsen oppimisessa ja hyvissä numeroissa kiinni. Jos lasta alkaa oikeasti kiinnostaa opiskelu myöhemmässä vaiheessa ja opiskeluhistoria on täynnä rimaa hipovia suorituksia, voi urakka olla liian haastava ja motivaatio loppuu lyhyeen.

Sanallinen kehuminen voi toimia vahvistajana mutta kalpenee pian, jos luokkakaveri saa samanlaisista onnistumisista tietsikkaa ja polkupyörää palkinnoiksi. Ottaisitko itse hyvästä työstä pomoltasi mieluummin sanallisen kehumisen vai palkankorotuksen?

Eikö tuo ole hieman käänteistä myös. Hyvistä tuloksista on palkittu ja sitten kuin se loppuu lapsen hieman aikuistuttua ja sen tärkeimmän opiskelun alkaessa hyvistä tuloksista ei enää palkitakkaan. Voi se motivaatio loppua myös silloin.

En mä ole koskaan kokenut mitään ongelmaa siinä ettei mua palkittu jostain koulusuorituksista. Ehkä juuri sen takia kaikki materia ei ole mulle niin tärkeää.

Työntekoa en lähtisi vertaamaan suoraan tuohon lapsen palkitsemiseen.
On tapana että työnteosta maksetaan palkka. En usko että moni kävisi töissä jos siitä ei maksettaisi palkkaa. Moni silti opiskelisi vaihtelevin tuloksin vaikkei siitä palkittaisi. Osa myös hyvällä motivaatiolla vaikkei siitä palkita kuin kehuilla, jos edes niillä.

 

[Pyranha]

Meidän perheessä se 9- on palkittu kysymällä mikä se miinus siinä on. Se siitä.

Rahan arvostus taasen on opetettu sillä että kaikki tienataan ja maksetaan itse, siitä olen todella kiitollinen seuratessani muiden holtitonta rahan käyttöä !

 

[Taskuamatsoni]

Sain polttopuiden pikkomisesta ja kasaamisesta urakkapalkan. Halvallahan se taisi mennä, mutta mukavaa oli :D Viikkorahaa sain ajoittain jonkun 10 markkaa. Opin kai minäkin siin' jotain rahan käyttöä. Siskoni laittoi jokaisen kymppinsä säästöpossuun, kun taas minä kävin lähikaupasta ostamassa sipsipussin. Sitten ihmettelin kun systerillä oli rahaa ja minulla taas ei :D Nykyisin kyllä osaan säästää, muutama vuosi sitten säästin opintotuista sen verran rahaa, että sain maksettua koko kesän vuokrat kerralla (lähdin kesätöihin Ruotsiin, ja halusin saada tuollaiset asiat pois alta, enkä idiootti tajunnut ettiä alivuokralaista) :D Tuo on jo aika hyvä saavutus ja aikalailla offtopiccii.
Opiskeluun mua ei kannustettu mitenkään, porukat oli tyytyväisiä kun keskiarvo oli mitään tekemättä joku 8,5-9.

 

[Reijo]

Eikö tuo ole hieman käänteistä myös. Hyvistä tuloksista on palkittu ja sitten kuin se loppuu lapsen hieman aikuistuttua ja sen tärkeimmän opiskelun alkaessa hyvistä tuloksista ei enää palkitakkaan. Voi se motivaatio loppua myös silloin.

Jep, jos sisäistä motivaatiota ei ole silloin saavutettu. Uskoisin, että harva lapsi opiskelee pelkästä oppimisen ilosta. Kasvamisen myötä käsitys tulevasti ammattista alkaa hahmottua ja nuori opiskelee kiinnostuksen takia.

Pointtini on se, että lapsen palkitseminen hyvistä numeroista jättää kaikki ovet avoimiksi myöhemmässä vaiheessa, jolloin sisäinen motivaatio saattaa löytyä.