Lapsien palkitseminen hyvästä työstä

[modified]

Eli millaisia tavoitteita vanhemmat ovat teille asettaneet ja mitä on ollut niistä palkintona.

Eli jos luet ylioppilaaksi saat auton, jos keskiarvo on X niin saat näin ja näin monta euroa.

Tulevaisuudessa yritän tätä hyödyntää enemmänkin, mutta omalta kohdalta ei tullut kuin tietokone kun menin lukioon.

 

[mxm]

Hyvistä numeroista on tullut rahaa. 10mk, 20mk, 50mk, 100mk - muttui siis iän myötä. Sain tietokoneen kun "suoritin" ala-asteen loppuun. Uus polkupyörä tuli muistaakseni kans jostain kouluun liittyvästä. Porukat kustantaa muutenkin kaiken, joten eipä enää mitään sellaisia tavoitepalkintoja ole ollut yläasteen jälkeen.

 

[bulletproof]

Kun lopetin joskus ala- aste ikäisenä kynsien pureskelun sain ilmakiväärin.
Taisin tosin saada samalla asialla jotain muutakin muutaman kerran.

 

[Hansen]

Jonkun kassin sain kerran, kun taisi olla vielä siedettävä keskiarvo jossain yläasteen todistuksessa. Yo-juhlissa 9 vuotta sitten sitten tuli hilloa, ja muuten eka kännykkä. Nokian 2110 (?), maksoi tuolloin 2500 mk. Sain myös kompassin, tytär taisi ottaa sen paketista tänä kesänä. Kiitos Tapio, se oli hyvä lahja.

Nykyinen työkaveri esitteli juuri uudehkoa sporttimersuaan, jonka sai yo-lahjaksi.

 

[Kride]

Viimeisin oli, että jokaisesta L-arvosanasta YO:ssa rapsahtaisi 500e. Tuskin älliä tulossa.

Aiemmin oli esim. yläasteella kevättodistuksessa jos oli hyvä arvosana, niin sain esim. velkani porukoilta anteeksi, tai ala-asteella sain muistaakseni jonkun sikahienon lelun.

 

[vol]

ylä-asteella opettaja antoi mulle sata markkaa että lopettaisin tupakanpolton en lopettanut:D

 

[Inska]

Mulla ei ollu mitään tollasta materiaalista palkitsemista. Tietenkin kehuttiin sanallisesti jos aihetta oli. Toisaalta kun nyt ajattelee asiaa niin se oli hyvä vaan. Lähtee omasta halusta tedä se joku asia kunnolla, oikein tai hyvin eikä jonkun porkkanan takia.

edit: Muuten olen sitä mieltä että tuota lasten sanallista kehumista ja palkitsemista saisi harrastaa suomessa paljon enempi. Ehkä sitten ei koettaisi enää olevamme niin paljon muun maalaisia huonompia.

 

[modified]

Ihan hyvä tuollainen palkitseminen on jos se saa tekemään itsensä hyväksi enemmän kuin muuten huvittaisi. Sama kuitenkin jatkuu työelämässäkin.

 

[Tapanote]

Mulla ei ollu mitään tollasta materiaalista palkitsemista. Tietenkin kehuttiin sanallisesti jos aihetta oli. Toisaalta kun nyt ajattelee asiaa niin se oli hyvä vaan. Lähtee omasta halusta tedä se joku asia kunnolla, oikein tai hyvin eikä jonkun porkkanan takia.

Mullakaan ei ollut mitään, harvemmin edes mitään sanallista. Koulut sun muut oli muutenkin aika läpihuutojuttuja. En mielestäni koskaan tehnyt mitään koulun eteen, mutta läpi peruskoulun, lukion, ja nykyään yliopistossa arvosanat on aina olleet yli 9/10. Nuoremmilla sisaruksilla homma oli muuten sama, mutta nuorimmainen on tainnut joskus saada jonkun euron kun on viimeinkin huoneensa siivonnut =)

En osaa sitten arvioida olisiko tuollaiset kannustimet jotain auttaneet, itse kuitenkin ihan lapsenakin pidin sitä jotenkin hävettävänä, kun vanhemmat jostakin syystä jotain ehdottivat. Tiedä sitten mistä johtui. Nykyään kelpaisi kyllä varmaan helpommin =)

 

[Ex-Tavis]

Mulla ei ollu mitään tollasta materiaalista palkitsemista. Tietenkin kehuttiin sanallisesti jos aihetta oli. Toisaalta kun nyt ajattelee asiaa niin se oli hyvä vaan. Lähtee omasta halusta tedä se joku asia kunnolla, oikein tai hyvin eikä jonkun porkkanan takia.

Täsmälleen sama juttu mulla. En ole koskaan oikein tajunnut materiaalisista porkkanaa erityisesti jossakin koulujutuissa, enkä edes itse ollut kateellinenkaan kavereille, joiden vanhemmilla tällanen systeemi oli käytössä.

 

[MissEvilEve]

Mä en muista yhtään...

En tajua oonko jo niin vanha etten muista, vai eikö mua vain palkittu? :D Kouluun liittyvät asiat hoidin kyllä sen verran normaaliin tahtiin ettei mua tarvinut etukäteen mitenkään erityisesti kannustaa tai tsempata että lukisin kokeisiin. Kotityötkin hoisin omalta osaltani sovitusti ym...

Toisaalta sain kyllä lähes poikkeuksetta kaiken mitä koskaan tajusin pyytää, ja paljon pyytämättäkin. Mua palkittiin eri tavoin ja annettiin lahjoja ja kehuttiin jälkikäteen jos siihen oli aihetta. Toimi ihan hyvin...

Esim jos olin menestynyt jossain tosi hyvin tai tsempannut jossakin mulle vaikeassa asiassa, niin sitten kun oli näyttää hyvä todistus tai koenumero tai olin oma-aloitteisesti vaikkapa siivonnut hirveesti kotona niin porukat sanoi iloisena että mennään vaikka ravintolaan syömään, mennäänkö tekemään sitä tai tätä kun sulla meni noin hyvin tai tyyliin ostetaan sulle ne tosi kalliit farkut tjsp kun nyt oot noin hyvin petrannutkin siihen ja siihen juttuun.

Mua kehuttiin ja kannustettiin aika paljon sanallisestikin, mitä milloinkin tilanteen mukaan. Aina ei lahjottu jollain eikä etukäteen kovinkaan paljoa annettu mitään täkyjä joihin tarttuisin kiinni, vaan odotettiin enemmän oma-aloitteellisuutta ja palkittiin sitten harkiten, koska niinhän se on tosi elämässäkin: joskus jotain hyötyy enemmänkin, joskus vain sen oppimansa asian verran. Liikaa jos käyttää palkitsemista niin pelkään että lapsista tulee sellaisia ettei ne tee mitään kotitöitäkään ellei aina ole tulemassa jotain extraa siihen päälle, ja ei sitä aikuisenakaan näistä kotitöistä sun muista mitään lahjoja saa :D

 

[Sniffari]

Sain turpaan jos ei tullut hyviä numeroita

 

[modified]

Täsmälleen sama juttu mulla. En ole koskaan oikein tajunnut materiaalisista porkkanaa erityisesti jossakin koulujutuissa, enkä edes itse ollut kateellinenkaan kavereille, joiden vanhemmilla tällanen systeemi oli käytössä.

Kumpi merkitsee tulevaisuudessa enemmän se miten on vaikka opintonsa hoitanut kuin vaikka se onko tiskikoneen tyhjentänyt kerran viikossa tai kerran kuussa.

Enemmän se koulu on lasten työtä kuin kotityöt.

 

[kilppuli]

mä muistan et mulle tarjottiin rahaa 250e/kk jos oisin menny lukioon :D
olin naurettava kakara ku valitsin ammattikoulun.mut ei mua sinne lukioon rahalla ostettu, eikä oo kaduttanu hetkeekään!

 

[MerZi]

Minun kotonani ei ollut mitään säännöllistä palkintosysteemiä. Monilla serkuilla ja kevereilla kotona maksettiin erillistä korvausta tiskaamisesta, imuroinnista, oman huoneen siivoamista... Ei meillä, enkä sellaista osannut kaivatakaan. Tein aika paljonkin kotitöitä, hoidin pikkusisaruksia ja suoriuduin kouluhommista (vaihtelevalla menestyksellä aina tyydyttävästä kiitettävään).

Rahaa sain muuten vain, en hirveästi mutta yleensä aina jos tarvitsin. Äiti vei vaateostoksille, jolloin antoi esim. sata euroa jotka sain käyttää haluamiini vaatteisiin. Varmastikin nämä olivat myös niitä kannusteita, mutta kaikkein tärkeimmäksi itselleni koin sen, että sain vanhemmiltani avointa, sanallista kannustusta. He kehuivat, tsemppasivat jos tarvis. Mielestäni kaikkein parasta ja tärkeintä onkin juuri se, että saa vilpitöntä apua ja kannustusta jos tarvis. Hyvästä menestyksestä kehuttiin kyllä, varmasti kehuivat vaikkei koulumenestys edes omasta mielestäni ollu riittävääkään.

 

[kynae]

Enpä minä ainakaan mitään kotitöitä tehnyt ellei siitä jotain hyötynyt ja silti teen ne nykyään ihan suht mukisematta kun omillaan elää, eli toi perinteinen "eihän sitä aikuisenakaan mitään saa" on aika jostain revitty väite tosi monessa asiassa vaikka monet siihen vetoaakin aina kun pystyy..

 

[MerZi]

Enpä minä ainakaan mitään kotitöitä tehnyt ellei siitä jotain hyötynyt ja silti teen ne nykyään ihan suht mukisematta kun omillaan elää, eli toi perinteinen "eihän sitä aikuisenakaan mitään saa" on aika jostain revitty väite tosi monessa asiassa vaikka monet siihen vetoaakin aina kun pystyy..

Tämäkin varmasti vaihtelee perhekohtaisesti. Meillä ei koskaan pakotettu tekemään, mutta tein silti (enemmän kuin vaikka pikkusiskoni) koska oikeastaan tykkäsin tehdä. En todellakaan kertaakaan saanut rahaa suoranaisesti siitä, että olisin vaikkapa imuroinut, mutta sain sitten välillä sitä "hyvän tytön rahaa" vanhemmiltani.

Mä oonkin tällainen kodin hengetär vielä nyt "aikuisena"kin.

 

[Inska]

Enpä minä ainakaan mitään kotitöitä tehnyt ellei siitä jotain hyötynyt ja silti teen ne nykyään ihan suht mukisematta kun omillaan elää, eli toi perinteinen "eihän sitä aikuisenakaan mitään saa" on aika jostain revitty väite tosi monessa asiassa vaikka monet siihen vetoaakin aina kun pystyy..

No jos asuu yksin, niin kuka muu ne kotityöt tekee jos ei itse?

Sitä saisikin mielenkiintoisen keskustelun että kumpi on parempi kasvatusmetodi: lahjonta vai kuri?

 

[Ex-Tavis]

Kumpi merkitsee tulevaisuudessa enemmän se miten on vaikka opintonsa hoitanut kuin vaikka se onko tiskikoneen tyhjentänyt kerran viikossa tai kerran kuussa.

Enemmän se koulu on lasten työtä kuin kotityöt.

Tottakai. Paras vaihtoehto ainakin musta kuitenkin on, että lapsi hoitaa sekä kotityöt että koulunsa ilman materiaalista palkitsemista eikä odotakaan mitään sellaista.

 

[MissEvilEve]

Enpä minä ainakaan mitään kotitöitä tehnyt ellei siitä jotain hyötynyt ja silti teen ne nykyään ihan suht mukisematta kun omillaan elää, eli toi perinteinen "eihän sitä aikuisenakaan mitään saa" on aika jostain revitty väite tosi monessa asiassa vaikka monet siihen vetoaakin aina kun pystyy..

No en mä ainakaan koe mitenkään vedonneeni siihen aina kun pystyn :lol2: Eka kerta tuli ees tuollainen mieleen...

Mun pointti oli lähinnä se että omia lapsia en ainakaan ala lahjomaan kotitöiden tekoon, vaan ne opetellaan elämään kuuluvina asioina ihan automaattisesti. Mulla oli oletus että joistain voisi tulla sellaisia epäsiistejä siksi kun niitä ei enää palkita siivoamisesta [pari kaveriani on sellaista]. Itse taas olen automaattisesti oppinut sen homman ja siksi ehkä olenkin siisti ihminen...

En tiedä. Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Joillain toimii sellaiset asiat mitkä muilla ei.