Ja mitenkähän tämä liittyi itse asiaan? Ai niin tietenkin. Lesbot ja homomiehethän ovat kaikin puolin heteroita huonompia, joten totta kai niiden kasvattamista lapsistakin tulee vielä paskempia.
No kyllä se munkin mielestä siinä mielessä liittyy asiaan, että jos meidät kaikki kasvatettaisiin lesbo- ja homopareilla, olisi maailma aikas lailla erilainen paikka..enkä tarkoita hyvään suuntaan. Meidät on tarkoitettu pariutumaan ja lisääntymään mies vs nainen -kaaviolla. Jokaiselle kasvavalle lapselle on hyväksi (se on ennenkaikkea luonnollista ja tarkoitettua), että kotoa löytyy
äiti ja
isä,
mies ja
nainen. Näille hulttioille ja myös normaaleille tapauksille on tärkeää löytyä esimerkki (negatiivinen tai positiivinen) molemmista sukupuolista omasta kodista.
Mulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta ajatellen jokaista syntyvää ja kasvavaa lasta, toivon kaikkien voivan kasvaa isoksi isän ja äidin kanssa. Ei minkään äidin ja äidin. Mitenkä nämä lesbojen seassa kasvavat miehenalut oppivat leikkaamaan ruohoa, vaihtamaan lamppua tai öljyjä autosta kun kotoa ei löydy miestä?! Jos jotkut haluavat lesboja olla niin ok, mutta sääliksi käy sitä Petteriä, joka käy yläasteella ompelutunneilla tyttöjen kanssa, koska on kasvatettu ilman miesmallia.
Päästäänkin Offtopicciin numero kaksi: Miten ihmeessä sitten yh-äidit pystyvät kasvattamaan lapsistaan ihan normaaleja miehiä?
-öö, nyt taisin puhuin itseni pussiin, mutta kyllähän näilläkin yleensä jonkinnäköinen puolfaija löytyy.
Ja sitten itse aiheesta jonkun verran..
Olen joutunut viimeiset kolme vuotta seuraamaan valitettavan läheltä melko varakasta (ei mitään ökyrikkaita kuitenkaan) pariskuntaa, jolla kolme tytärtä. Näiden lasten 35-vuotias äiti on sitten prototyyppi-blondi, joka vie lapset vaikka viisi kertaa päivässä mäkkäriin ja heseen jos vain lapset useammin kuin kerran sitä pyytävät. Missä tahansa nämä kauhukakarat sitten liikkuvatkin, kaikkea saa tehdä koska ovat vastuussa vain omille vanhemmilleen, jotka vain lellivät ja lellivät. Vanhemmat sanovat ehkä yhden kerran vastaan, jonka jälkeen 12-vuotias esikoinen puhuu vanhempansa ympäri. Ja sitä tavaroiden määrää, mitä voidaan ostaa tuon ikäisille vain sillä perusteella, että kaupassa sanovat: "mä haluun ton ja ton".
Säälin jo niitä sulhaskokelaita, jotka tulevat seurustelemaan tämän perheen lasten kanssa. Miten nämä lapset voivat vanhempana ikinä alkaa tyytymään mihinkään, siis mihinkään, kun koko lapsuuden on saanut kaiken haluamansa materian ja tahto menee läpi asiassa kuin asiassa?
Muistan yhden viisaan miehen sanoneen viime keväänä lasten kasvatuksesta seuraavanlaisesti:
"Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä."
Mun mielestä erittäin hyvin sanottu. Elämä kun ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja mitään et saa ilmaiseksi! Kaikki maksaa! Aikuiset tietävät tämän, mutta lapsille usein suurin ongelma on harhaluulo pienestä pitäen siitä, ettei täällä välttämättä mitään tarvitse tehdä. Kuten em. perhe, jossa on vahva pappa betalar -politiikka, ei tule tuskin heillekään (siis näille lapsille) olemaan myöhemmällä iällä hyötyä siitä, että lapsena sai kaiken minkä halusi. Mielestäni kaikesta lasten liiallisesta lellimisestä on ennemmin tai myöhemmin lähinnä vain haittaa. Miten sillä systeemillä voi ikinä oppia kunnolla elämän raadollisuuden?
On hyvä tehdä kersoille pienestä pitäen selväksi, että jos et noudata pelisääntöjä, joudut jäähylle. Toimii jääkiekossa, toimii elämässä.