Kerrankin mulla on oikeasti jotain sanottavaa johonkin.
Työskentelen itse juuri nyt huostaanotettujen penskojen kanssa. Osa on päihdeongelmaisia, osalla on jonkun sortin käyttäytymishäiriötä jne.
Osalla toki vanhemmat ovat pahempia kakaroita, kuin kersansa.
Kuvitelkaapa, minkälaista on joka päivä yrittää saada 13-vuotiasta tenavaa ymmärtämään rajoja?rajoja, joita hänelle ei ole KUKAAN pitänyt ensimmäisinä 13-vuotena...On muuten henkisesti aika raskasta puuhaa.Joka ikinen päivä samoja asioita, asioita joita itse on pitänyt itsestään selvyytenä jo kakarasta asti. Kuten vanhempien kunnioittaminen, ei saa valehdella yms...
Osa vanhemmista on mielenterveys/päihde/väkivaltaisia/muuten vaan yksinkertaisia, eivätkä ole kykeneväisiä huolehtimaan lapsistaan. Heidän kanssaan pitäisi tehdä yhteistyötä, koska pää pointti koko hommassa on toki se, että lapsi saataisiin sinne minne se kuuluukin:kotiin.
Yheksän kymmenestä ei kuitenkaan sinne koskaan palaa.Tähän kun lisätään sossun paapovat kukkahattutädit, jotka ainakin täällä päin lupaavat lapsille mahdottomia/antavat turhia toiveita kotiin pääsystä...heidän kanssaan tehdään YHTEISTYÖTÄ...
Minun työsopimus loppuu 28.7.Uskon myös vakaasti, että siihen loppuu minun ura ongelmanuorten kanssa, en yksinkertaisesti jaksa tapella ammatikseni joittenkin räkänokkien kanssa.Hatun nosto niille jotka jaksaa
Nykyään puuttuu KURI,VASTUU PENNUISTAAN ja AIKA lapsille vanhemmilta.
"ei ole koskaan koiran syy, jos se puree jotakin"