Mä en tosta Asklipioksesta ollu kuullu kans muuta ku hyvää, niin harmittaa kun ei sitten saanut aikaiseksi käydä.
Miten tuntuu sille, että Lahdessa on ruokapaikat menny pääosin alaspäin kautta linjan. Vai onko tää ihan mun omassa päässä? Ei oikein muualle viitti itteensä raahata ku Mammaan tai Mössölle, niissä sentään hinta-laatusuhde kunnossa. Jälkimmäisessä tällä hetkellä Lahden parhaat hampparit ja salaatit, imo. Peruslounaspaikkana taas Mänty on todella hyvä. Maistuvaa kotiruokaa edullisesti.
Kehut myös Seurahuoneelle kokonaisuudessaan. Lounas keskitasoa parempi, viikonloppuna brunssi suorastaan erinomainen ja välipalana baarin puolen lihamuki ajaa asiansa tehokkaasti.
Ja sitten se käpyosio.
Pikakievarin taso on mennyt alaspäin, liekö kokki vaihtunu. Annokset kuivempia, pienempiä ja mauttomampia kuin vielä esim. keväällä.
Santa Fe ja Amarillo vois käytännössä olla ihan samaa firmaa, juurikaan eroa tasossa ei ole, eikä pian varmaan hinnassakaan. Santussa silti edelleen Lahen paras pekoni. Amarillossa saa satunnaisesti bonarina vielä aivan erikoisen huonoa palvelua.
Taivaanrannassa on käyty kolmesti töiden takia, joka kerta jotain sanomista. Viimeisellä kerralla joka ruokalajin tarjoilussa oli sanomista: alkuruoasta puuttui kokonaan yksi osa, yhdestä pääruoasta puuttui koko pääraaka-aine, mistä ei kerrottu etukäteen ja kolme seurueesta sai tyystin väärän jälkiruoan. Kyseessä kuitenkin etukäteen tilatut annokset ravintolan tarjoamasta kokouspaketista.
Kaunis Veera on ollut aiempina kesinä luottoruokala, mutta se menetti asemansa tänä kesänä. Useampi mahdollisuus annettiin, mutta kun ei niin ei. Miten pitsapohjan saa edes jätettyä raa'aksi? Lisäksi kylminä pöytiin tuodut annokset ja aivan uskomattoman nahistunut ja kesäisesti ruskettunut, silppurin läpi riivitty salaatti sai äänestämään jaloillaan. Myös tämän kesän "Paskimmat Ranskikset" -arvonimi ansaittu.
Pancho Villa pitäis mennä testaamaan varmaan uudelleen. Kaksi kertaa saatu, talon remulla valeltu annos ei herättänyt kiinnostusta jatkossa tuolla asioinnista. Kastike on ihan iloinen asia, mutta jos sitä on lautasella litrameiningillä ja sitä on tungettu siihen hamppariin, ranskalaisten päälle ja vielä lisätty salaatinkastikkeeksi, niin ilo asiasta hiipuu noin kolmen haukun jälkeen. Kokeilusta aikaa noin puolitoista vuotta ja kaverit kehuneet, niin ansainnee toisen mahdollisuuden.
Manhattanin taso on pysynyt vuosien varrella ennallaan. Annokset näyttävät ja maistuvat suunnilleen HK:n mikrotetuille einesannoksille. Tarjoukset 2 annosta yhden hinnalla voi käyttää hyväkseen, silloin hinta jää siedettäväksi kun ottaa kaverin mukaan. Juustokakkua ei kannata ottaa, ellei erityisesti pidä puolijäisestä kakkusesta Dronningholmin mansikkahillolla ja ponnekaasukermavaahdolla koristeltuna.
Toreron sapuskat vaihtelevat aivan liikaa, että siellä vakituisesti kävisi. Ruoka on joko hyvää, tai sitten aivan käsittämätön rimanalitus. Riippunee siis kokista, mutta pirustako sitä koskaan tietää, kuka siellä milloinkin heiluu. Tänne mennessä siis silmät kiinni ja toivoo parasta.
