- Liittynyt
- 20.5.2003
- Viestejä
- 1 593
Muffyn lähtöarsenaali oli melko onneton. Molemmilla vanhemmillani kehonrakenne oli tyyliä kapeat hartiat, tikkujalat ja isälläni vielä pyöreä pömppömäinen alavatsa. Eli kiitti vaan v***sti. Näiden korttien kanssa on ollut pelaaminen kyllä, sen voi ainakin sanoa. Jalat tuppaa olemaan mallia tikku, kädet ehkä myös. Muu kroppa on saanut kehitystä suht ok.
Mutta ekat punttini sain joskus seiska-/kasiluokalla, kokonaiset 3kg vinyylikäsipainot. Meillä oli myös 2 keittiön baarimallista jakkaraa, joiden välissä tein dippejä. Punnerruksia tietenkin lattialla. Sit sedältäni sain kotitekoiset 7kg käsipainot ja käsityön tunnilla rakensin itselleni penkin. Sen jälkeen suuntasinkin jo oikealle salille, ja olin edelleen niiiiiiiin mallia tikku että joitakin aina hymyilytti kun ne katsoi meikän 'vääntöä' minimipainoilla. Harjoituspainoista en muista paljoa mitään, mutta aina ne otin kevyemmästä päästä. Mistään ei ollut mitään tietoa mutta yritystä riitti. Jalat ja kädet oli vuorenvarmasti koko maailman ohuimmat. Lähtöpainosta en osaa sanoa kun olin siinä iässä kuitenkin missä paino muuttui vielä koko ajan, mutta muistaakseni olin kai siinä 58-62kg välimaastossa.
Tänä päivänä pitkähkön taipaleen jälkeen geeniperimä hieman ehkä lannistaa, tuntuu että vaikka kuinka rimpuilee niin tie ei vie mihinkään, mutta en aio luovuttaa ikinä. Monet asiat olisi voinut tehdä viisaammin silloin kauan sitten ja vuosikausia meni varmasti täysin hukkaan, mutta kun ei ollut riittävästi tietoa. Mutta; eteenpäin vaan sanoi mummo lumihangessa.
Mutta ekat punttini sain joskus seiska-/kasiluokalla, kokonaiset 3kg vinyylikäsipainot. Meillä oli myös 2 keittiön baarimallista jakkaraa, joiden välissä tein dippejä. Punnerruksia tietenkin lattialla. Sit sedältäni sain kotitekoiset 7kg käsipainot ja käsityön tunnilla rakensin itselleni penkin. Sen jälkeen suuntasinkin jo oikealle salille, ja olin edelleen niiiiiiiin mallia tikku että joitakin aina hymyilytti kun ne katsoi meikän 'vääntöä' minimipainoilla. Harjoituspainoista en muista paljoa mitään, mutta aina ne otin kevyemmästä päästä. Mistään ei ollut mitään tietoa mutta yritystä riitti. Jalat ja kädet oli vuorenvarmasti koko maailman ohuimmat. Lähtöpainosta en osaa sanoa kun olin siinä iässä kuitenkin missä paino muuttui vielä koko ajan, mutta muistaakseni olin kai siinä 58-62kg välimaastossa.
Tänä päivänä pitkähkön taipaleen jälkeen geeniperimä hieman ehkä lannistaa, tuntuu että vaikka kuinka rimpuilee niin tie ei vie mihinkään, mutta en aio luovuttaa ikinä. Monet asiat olisi voinut tehdä viisaammin silloin kauan sitten ja vuosikausia meni varmasti täysin hukkaan, mutta kun ei ollut riittävästi tietoa. Mutta; eteenpäin vaan sanoi mummo lumihangessa.