Läheisen kuolema

[Sustanooli]

Otan osaa Zanna..tuntuu varmasti tosi pahalta,mutta myös se on varmaa,että aika parantaa haavat.Päivä päivältä asia on helpompi ymmärtää.

 

[Maskotti]

Näin krapulassa tulee aina välillä semmosia aivan tajuttomia kuolemanpelkotiloja. Että saatana mähän kuolen jossain vaiheessa, mitäs sitte tapahtuu :(

Muilla samanlaista?

Et taida olla yksin tuossa veneessä. Mä en oo oikeestaan koskaan aiemmin ajatellu omaa kuolemaa, mutta jostakin syystä viime aikoina mua on alkanut ahdistamaan et jos kaikki vaan päättyy ja lakkaa olemasta.

Anyway, myös minulta osanotot mummun kuoleman johdosta. :(

 

[Powerhousu]

[avautuminen]
Shit! Sain eilen illalla tietää ku tulin kotiin että mun "tupla-mummu" on kuollut...

Omalle kohdalle ei ole sattunut kovin läheisten kuolemia sen jälkeen kun oma "tupla-mummu" kuoli varmaan 10 vuotta sitten. Viime kesänä kuoli siskon poika-ystävän sisko auto-onnettomuudessa, ja sekin kyllä pysäytti aika tehokkaasti vaikkei mitenkään läheisiä oltu. Tunnettiin kyllä toisemme melko hyvin. Vieläkin tulee joskus mietittyä...

On jotenkin kauheeta lukee tällasia, varsinkin kun ZannaZkin on niin hyvä kirjoittaja että alkaa tällasella tunteellisella ihmisellä tuleen tippa linssiin vaikken edes tunne henkilöä. Voimia sinne, halaisin jos olisin siellä...

 

[8Balls]

Osanotot tapahtuneesta, nämä on ikäviä juttuja.

Mutta vähän surullista täälläkin:
Sain just kuulla että kaveri joka asuu ulkomailla, oli saanut viimeyönä sydänkohtauksen ja kuollut. 26 vuotias ja viimekesänä meni naimisiin.

Tunsin heistä molemmat, joten aika mietteliääksi vetää.Ja lisäksi että mitenhän tuo leski tulee pärjäämään vieraassa maassa kun on siellä talot ja kaikki.

Hyllynpäällä päällä on vielä häävieraille osoitettu karkki sydänkortissa toivottamassa onnea ja muistuttamassa viimekesäisistä häistä. :(

 

[Honey]

[avautuminen]
Shit! Sain eilen illalla tietää ku tulin kotiin että mun "tupla-mummu" on kuollut. 95 vuotta on todella kiitettävä ikä, mutta silti tää pysäyttää.


Otan myös osaa, läheisten kuolema aina koskettaa. Mutta tohon varmaan jo osasi varautua ja saa olla onnellinen, että mummusi sai elää noinkin pitkän elämän. Minun pappa kuoli kun olin yläasteikäinen eikä se kovin paljoa itkettänyt vaikka olikin hyvin rakas ja läheinen.

Raskainta on enemmänkin nuoren ihmisen elämän päättyminen. Niinkuin meidän perheessä kävi. Viime kesänä 19 -vuotias pikkuveljeni kuoli (hukkui) ja se oli todella raskasta aikaa. En ole edes vielä kyennyt käymään haudalla (hautaan lakemista ei ollut koska arkku poltettiin). Vaikeeta oli siunaustilaisuudessa katella sitä arkkua, että siellä se veli nyt on (tuntuu että siitä ei ole pitkä aika kun hänen vaippoja vaihdoin). Sitten kun pokka hiukan pitää niin sitten laitetaan surumusiikkia ja :itku: alkaa uudestaan. No niin nyt tuli surullinen olo.

 

[Bad Karma]

Isäni kannoin hautaan 18- vuotiaana ja erittäin rakkaan mummoni muutamaa vuotta myöhemmin. Olin asunut hänen kansaan monta vuotta...lähes siis kuin äiti. Edessä päin on vielä se suma, kun alkaa läheisiä siirtymään ajasta ikuisuuteen, mutta niinhän se on, että tämä elämä täällä maan päällä on vain väliaikainen etappi. Myöhemmin juhlitaan koko porukka jälleen yhdessä paikassa x.

 

[Kusimato]

Edessä päin on vielä se suma, kun alkaa läheisiä siirtymään ajasta ikuisuuteen.

Been there noin 5.vuoden sisällä kupsahti isä, mummu, vaari ja paappa ja serkku ja todennäköisesti pian kuolee koira ja toinen mummu. Ja kuolema ei ole perheestä vieläkään lähtenyt sillä äitillä syöpä. :curs:

 

[ichiyama]

työkaverille syntyi viikko sitten sunnuntaina poika, pienokainen ei hengittänyt joten vietiin hengityskoneeseen ja tehtiin kaikki mitä voitiin.

viime perjantaina sitten viimein poika nukkui pois :itku:

 

[Tonza]

:(

 

[WhiteExorcist]

Joo,kai sitä on avauduttava itsekkin vaikka ei nyt ihan ole suoraan aiheeseen. Kaveri makaa tällä hetkellä teholla hengityskoneessa..häntä puukotettiin about viikko sitten 20kertaa..Tällä hetkellä ajatuksena vain että selviääköhän vaiko jätetäänkö viimeiset hyväiset hautajaisissa..

 

[Masa76]

Osanottoni!!
Itsellä oli syksyllä sama tilanne, ainoa mummoni, jonka olen nähnyt koskaan, kuoli pois.. :itku:
Itke vaan, se helpottaa.. :(

 

[ZannaZ]

Ens perjantaina 19.3.2004 on sitten hautajaiset. Koville varmasti ottaa :(

Huomenna pitäis nähdä mummi ja ukki. Ihanaa nähdä niitä, mutta syy minkä takia he ovat täällä on kaikkea muuta kuin ihana.

Taitaa tulla itkuntäyttäinen päivä :(
Päättötyön tekeminen on pitänyt mut aika kiireisenä, en ole kovin paljoa kerennyt ajatella asiaa. Mutta nyt kun hautajaisetkin lähestyvät tulee väkisinkin suru puseroon.

 

[Snoopie]

Been there noin 5.vuoden sisällä kupsahti isä, mummu, vaari ja paappa ja serkku ja todennäköisesti pian kuolee koira ja toinen mummu. Ja kuolema ei ole perheestä vieläkään lähtenyt sillä äitillä syöpä. :curs:

Otan osaa. Toivottavasti sen syövän voi hoitaa.

 

[Gillyanne]

Lämpimät osanotot ZannaZille, katselin tuossa eilen iltasella porukoiden valokuva-albumia ja sen myötä palasi paljon muistoja mieleen - vuosina 1998-2000 lähti ajasta ikuisuuteen kaksi enoa (ja vieläpä suht koht "nuorina"), isotäti ja äidinäiti. Isänäitinikin alkaa olla jo melkoisen iäkäs, tosin vielä ihan kohtuuhyvässä kunnossa, mutta luultavasti hänelläkään ei enää kovin montaa vuotta edessään ole... Pitäisi pitää enemmän yhteyttä, tiedän... :(

"Pitkä päivämatka.
Muhkuraiset sormet lepäävät nyt.
Varjot liikkumatta
vanhan omenapuun alla."
(H. Anhava)

 

[ZannaZ]

Huomenna hautajaiset... Pitäkää peukkuja

itkettää.... :itku: tulee rankka päivä

 

[Porkkanaraastin]

isäni isä kuoli kesällä 2000 ja äitini isä keväällä 2001.
serkkuni kuoli auto-onnettomuudessa joskus -93.
kaverini puukotettiin kuoliaaksi joskus -99, vasta 14 vuotias
kaverin kaveri ampu ittensä viime vuonna
yks meidän koululainen teki samat täs pari kuukautta takaperin.

 

[Porkkanaraastin]

se on kyllä kauheaa kun näkee unia ja "näkyjä" kun kantaa omaa isää hautaan. oma isä on polttanu 25 vuotta ja ryyppäili yhteen aikaan aivan mielettömästi ja muutenki huono kunto. Välillä luulee että kohta kupsahtaa, tosin ikää vasta vajaa 47v. olisin halunnu kantaa isäni isän arkkua, mutta ei pyydetty.

 

[Pyranha]

Osanottoni Zanna. :haart:
Koita kestä huomenna, et sentään arkkua joudu kantamaan. Se tuntuu todella...pahalta.. :(


Mun mummoni Aili (myöskin turusta) kuoli tuossa enne joulua 92 vuoden kiitettävän ikään ehtineenä. Ja vaikka ollaan kaikki jo viimeiset 10 vuotta tiedetty mitä on edessä niin silti se iski niin kovin. Pahinta tilanteessa oli että hautajaisia vietettiin isäni syntymäpäivänä (hänen äitinsä siis).

Toissapäivänä mun pappan veli kuoli, ja samassa puhelinsoitossa kuulin että pappalla on syöpä. Siinä menee mun viimeinen isovanhempi...

No toisaalta rajatttu on meidän kaikkien aika täällä, turha sitä on surra poissaolevia kun itse seurataan perässä ennemmin tai myöhemmin...

Jaksamisia vaan kaikille joille tämä on ajankohtaista, nämä tuuppaavat tulemaan kaikki kertarysäyksellä .... :(

Pidetään nyt kaikki hauskaa niin kauan kun täällä ollaan eikö

 

[Mixu]

Äitini äidillä havaittiin rintasyöpä 85-vuotiaana, samantien sairaalaan, mutta ei kestänyt kuin 2-3 kuukautta kun kuoli. Ei koskettanut minua mitenkään, olin sen verran pieni. Hänen aviomiehensä, (eli äitini isä) eli yksin pari vuotta kunnes alkoi dementoitua pahasti ja joutui laitoshoitoon. Ensimmäiset hoitovuodet hän pärjäsi hyvin, mitä nyt paskoi housuihinsa ja sai toruja alimitoitetulta henkilökunnalta. Sitten meni muisti kokonaan, hän ei enää tunnistanut perhettä tai muistanut tyttäriensä nimiä. Ja lopulta melkein koko viimeisen elinvuotensa hän vain makasi sängyllään tuijottaen tyhjään eikä pystynyt puhumaan tai reagoimaan. Perheemme kävi vuoroissa hänen luonaan juttelemassa, vaikka ei ollut mitään hajua, tajusiko hän mitään. Kun hän vihdoin kuoli, oli se niin suuri helpotus.

Se ei ole elämää, ettei pysty liikkumaan tai kommunikoimaan, että pitää vain maata ja odottaa, että pääsisi paskalle ja että saisi soppaa syötettynä tai letkusta ja sitten taas pannaan makaamaan loppupäiväksi.

 

[ZannaZ]

hautajaiset män...

Huhhuh... Hautajaiset oli ja meni. Ja on sellainen olokin että on ollut hautajaisissa :(. Melke koko ajan :itku:. Kaikki hyvät muistot vaan tulvi mieleen. Kova ikävä on ju Aili-mummua. Harvinaisen tuskaista oli kulkea heti siinä arkun perässä matkalla hautapaikalle. Sai kokoajan nieleskellä. Veli "joutui" yhdeksi arkunkantajaksi, itse en olisi varmaan siihen pystynyt, tarpeeksi pahaa teki jo siinä perässä kävely.

Mulla menee vielä varmaan pitkään ennenkuin kunnolla ymmärrän ja tajuan ettei Aili tule enää takaisin, että hän on mennyt lopullisesti pois luotamme. On niin vaikeaa iloita siitä että hänellä on parempi olla nyt, kun itsellä ja koko lähipiirillä on niin paha olla...

No toivotaan että tämä tästä...

P.S. Itkettää aivan hulluna :itku: :itku: