- Liittynyt
- 16.7.2006
- Viestejä
- 170
No joo. Diettifiiliksiin... Mä oon tosi, tosi, tosi pitkästä aikaa yksin lasten kanssa tämän perjantain ja lauantain. Käytin tilanteen hyväkseni ja kysäisin valmentajalta, voisinko yhdellä aterialla syödä mitä huvittaa. Sain luvan ja uskokaa tai älkää, ensimmäiset syömishäiriöoireilut ilmoittivat itsestään. Söin pizan ja jäden, jonka jälkeen ajattelin, että tää oli tosi hyvä herkkusetti, nyt saa riittää. Mutta kun tulin lasten kanssa kotiin, mulla oli aika yksinäinen fiilis ja ajattelin, että voihan sitä samaan syssyyn vetäistä jotain muutakin. Pöllin siis muksujen karkkivaraston ja avopuolison protskupatukan. Luulis, että tossa vaiheessa tulisi järki käteen ja tajuaisi lopettaa, mutta ei niin ei. Piti leipoa kaurarieskoa ja syödä niitä niin kauan että tuli paha olo. Täytyy ihan kumartaa itselleni sen saavutuksen johdosta.... Se määrä mitä söin, takaa sen, ettei tällä kertaa kenenkään sunnuntain leirille tulevan tarvitse kadehtia vatsalihaksiani. Nimittäin on ihme, jos nyt ei iske ihan meganesteet päälle.
Ompahan fiilis! Täytyy toivoa, ettei tuu montaa kertaa toistumaan.
".
Vaikka en syksyn kisaaja olekaan (pelkkä wannabehaaveilija) niin oli uskomattoman hienoa lukea tuo. Nimittäin sen takia, että olen aina luullut ettei dieetillä ikinä olisi varaa tuollaiseen ja että homma on tavallaan kaikki tai ei mitään. Siksi olenkin kuvitellut ettei minusta koskaan voisi kisaajaa tulla, en voisi luottaa siihen että pitkän dieetin aikana noin ei kertaakaan tapahtuisi. Olen aina ollut sitä mieltä että itsekurini ei riitä kisaamistouhuihin ja kisaajilla on tavallaan helppoa/vaivatonta pysyä erossa kaikesta roskasta koska motivaatio on niin kova ja keskittyminen vain yhteen päivään.
Ihan sairaan hienoa lukea jotain uutta ja inhimillistä eikä aina vain sitä miten pyhymyksiä ihmiset pystyvätkään olemaan puhtaan ruoan suhteen.
Kiitos tästä, pelastit päiväni :haart:
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen: