Helvetinmoinen kiire saada lopputyö valmiiksi, joten kerronpa Oulun kaheleista.
Muistan kun joskus ala-asteella ollessani näin monesti eri kahviloissa ym. semmosen tädin, jolla oli aina kaikki vaatteet saman värisiä. Siis joskus kaikki mustaa, joskus vaaleenpunasta ja sitä rataa. Meikkiä oli myös naamassa aika reippaasti, mutta sitä oli kyllä montaa eri sävyä.
Se istu aina jossain juomassa kahvia ja syömässä omia eväitä. Sillä oli parhaimmillaan yli kymmenen kahvikuppia pöydällä, joten ilmeisesti istu paikallaan melko pitkiä aikoja. Nyt sitä ei kyllä ole vuosiin näkyny. Oisko kuollu tai tullu järkiinsä. Ikinä en kyllä kuullu sen mitään sanovan, joten saattohan se olla vaan vähän persoonallinen.
Toinen kummajainen on sitte semmonen ehkä 40-50-vuotias täti, joka rullaluistelee joka paikkaan. Aina talvikamat päällä ja kuulokkeet korvissa. Oon aika varma, että se kuunteli nightwishiä ku se kerran tuli mua jututtaan töissä. Enempää paljastamatta entisessä työpaikassani on iso sali ja ihmiset jonottavat. Tää täti aina luisteli siellä salissa tyyliin 15 minuuttia ja ootti, että pääsee suoraan tiskille.
Mulla on Alajärvellä yks kaveri, joka kerto paikallisesta kummajaisesta. Matti tais olla nimeltään. Semmonen vanha papparainen, joka ajelee pyörällä ympäri kylää ja jututtaa ihmisiä. Ei kuulemma ikinä puhu totta, vaan valehtelee koko ajan. Tää kaveri sitte kerto semmosen jutun, että joskus olivat jossain kyläkaupassa päättäneet kusettaa Mattia kun tiesivät, että se oli tulossa käymään. Kun Matti oli tullu kaupalle, niin olivat kysyneet, että onko Matti kuullu siitä isosta ketjukolarista mikä oli aamulla sattunut. Tää kolari oli siis keksitty juttu, mutta Matti oli samantien vastannu, että:"ai että oonko kuullu vai? Minähän sen ambulanssinki soitin!"