Aihetta sivuten: jos tätä trendikästä aiemmin mainittua fyysistä toimintakykyä pitäisi käyttää johonki nykyaikana, niin mihin sitä oikeastaan länsimainen ihminen käyttäis ja mitkä ominaisuudet siinä korostuis? Missään ammateissa ei tarvita erityisiä maksimivoimatasoja ja kestovoimakin siinä sivussa aika maltillista. Voimatasot ja kestävyysominaisuudet ennustaa toki ehjänä ja terveenä pysymistä, mut se ei käsittääkseni oo kovin lineaarista.
Muistaakseni työikäinen ihminen saa jollain 2600 metrin Cooperia vastaavalla hapenottokyvyllä (=verenkiertoelimistön kunnolla) riittävän suojan sairauksia vastaan. Vaativien ammattien testipattereiden voimapuolen jutuissa maksimivoimapohjat on hyvin maltilliset? Kestovoimaa niissä toki painotetaan, mut pelastaja selviää kiitettävillä pisteillä noin 3000m juoksulla ja 80 kg penkkimaksimilla (ihan vaan heittona et tuolla saanee sillä 45 kg toistoja täydet). Sotilailla taitaa kans olla aika iisit?
Ihan tällasta pohdintaa siis vaan. Ihan eri juttu toki oman mielihyvän takia painaa itsensä marginaaliin, siinä ei oo mitään väärää. Ite ajattelisin, et tärkeintä olis pystyä siirtymään omin jaloin uupumatta pitkiä matkoja. Kuorma selässä keskipitkiä matkoja. Maksimivoimaa riittävästi suhteessa kehonpainoon. Ikäriippuvaista toki tää kaikki.