Kysymys teille kaikille jotka liputatte monipuolisen treenin puolesta.
Oletteko hyviä missään?
Monet eri ominaisuudet kun ovat herkästi pois jostain toisesta ominaisuudesta.
Ehkä selvin esimerkki on vaikka.
Pitkän matkan juoksija=Cooper tulos todennäköisesti todella kova, mutta kehonrakennus kisoissa aivan paska.
Tai raskaan sarjan kehonrakentaja= hyvä kehonrakennuksessa, mutta ison lihasmassan takia Cooper tulos todennäköisesti aika huono.
Siinä että "treenailee monipuolisesti" useita eri lajeja ja yrittää kehittää ristiriitaisiakin ominaisuuksia käy herkästi niin että loppujen lopuksi ei ole hyvä missään.
En oo 100% varma haitko tätä, mut koen olevani täydellinen esimerkki tyypistä, joka jahtaa jtn 15 jänistä samaan aikaan, eikä silleen oikeen tuu varmaan saamaan yhtäkään niistä kiinni. Meen kuntosalille, ni on mulla n. 4-5 isoa bread n butter liikettä, joilla treeni yleensä alkaa. Tärkeysjärjestyksessä: leuat, mave, dippi, kyykky, ja nyt myös pystäri. Noi on hyviä, koska koen että ne kehittää tasasesti sellasia ominaisuuksia, joita ns. huippufysiikka(jokanen määritelkööt tän ite) vaatii, ja kehittävät attribuutteja, jotka on suotuisia monenlaisessa tekemisessä. Noiden liikkeiden lisäks mä ''perseilen'' vitusti, ja teen millon mitäki harvinaisempia apuliikkeitä. Omaan järkeen ei oo ikinä mahtunut, miten porukka jaksaa käydä salilla grindaamassa oikeesti jtn pelkkää 3 vitun liikettä, 30 vitun vuotta, ja olettavat(oletan, että olettavat xD) että niillä muovataan kunnon atleetin ruho. Ei ainakaan ruhoa, joka täyttää mun laatustandardit. Itelle kaikki treeni tähtää nykypäivänä siihen, että pystyn mahdollisimman moneen. Poislukien joku sen hetken muodikkain höpöhöpö liike tjs, millä ei tee mitään. Mul on aika hyvä mave, mut mitä mä teen sillä, jos mun selkä räjähtäis heti jos lähtisin tekeen hyvää huomenta liikettä, tai jtn nostohommia? Ykspuolista paskaa sanon minä.
Mä pyrin siihen, että oon sen verran jack of all trades, että voin vaikka täysin kylmiltään lähteä kokeileen jtn uutta lajia, ja suoriutua ihan 7/10. Keskiverto penkkisialta ihan liikaa pyydetty. Jos joudun toteemaan, että musta ei lajiin/suoritteeseen X ole, ja oon ihan paskana, ni oon epäonnistunut mun kuntoiluharrastuksessa. Kaikessa on vaikee olla pätevä, mut monipuolinen treeni/urheilutausta jeesaa kiitettävästi mun kokemuksella. Oon esim. todella huono uimari, koska en oo sitä ikinä opetellu. Mul on kuitenki sen verran vahva yläkroppa, että pystyn sysipaskallaki tekniikalla pakottaan homman voimalla eteenpäin. Pystyn tarvittaessa uimaan ihan ok, vaikka se hapottaiski syvältä. Pystyn keksimään monia esimerkkejä, mutta yksi riittäkööt.
Porukka tekee penkkiä, kyykkyä, & mavea 30 vuotta, ja ekan 15 vuoden jälkeen(jos edes) ne on jo ihan vitun rikki. Keho on ku varjo entisestään, ja fyysisiä rajotteita alkaa kasaantuun ku koiranpaskaa keväällä. Penkkasit parisataa sillon vuonna kakskytkaks, ja teit jonkun ennätyksen johki sarjaan, mut nyt sä et pysty heittään edes tennispalloa. Oliko wörttiä? Eikö olis kiva penkkailla yhä? Niin yleinen skenaario vielä, et otatte monet tollasen täysin itsestäänselvyytenä. Lievästi ihan vituttaa kuunnella ''joka'' kerta salilla, tai jonkun lajin parissa ku aina sattuu johki jollain, ja niillä ei oo mitää käryä miks. Monipuolisempi treeni olisi/voisi olla paikoillaan. Tässä tulee kyl esille jo sekin kysymys, että kuinka pitkällä tähtäimellä porukka treenaa? 15 vuotta leijonana VS 50 vuotta kauriina lol.
En nyt yritä tässä tahallaan kuulostaa vittumaiselta, mut omaan tähän aiheeseen poikkeuksellisen selkeet mielipiteet. Ei oo väärin olla penkkisika tai mikään muukaan, jos sulle tulee siitä hyvä mieli jaadajaa & niin edespäin. Koen kuitenki, että valtaväestöllä on erittäin lannistava, & kieroutunut näkemys hyvästä kunnosta. Hyvin aktiivisesti ''joutuu'' kyseistä aihetta puida jossain.
