Kuoleman pelko

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Bisley

Bisley

SNIKT!
VIP
Liittynyt
8.8.2005
Viestejä
3 802
Ikä
38
Pelkäätkö kuolemaa? Minä tietyllä tavalla pelkään. Nuorena en pelännyt, en edes ajatellut sitä. Mitä vanhemmaksi sitä on tullut sitä enemmän miettii asioita ja "filosofoi" elämää ja täten kuolemaa.

Mitä kuoleminen sitten on?
Wikipedia:
Kuolema on täydellinen ja pysyvä elintoimintojen päättyminen eläimillä, kasveilla ja muilla eliöillä. Toisin sanoen elämä loppuu kuolemaan. Eläimillä kuolema seuraa usein jonkin tärkeän elimen, kuten sydämen, toiminnan lakattua. Kasvit puolestaan voivat sopivissa olosuhteissa jatkaa elinkaartaan juurissaan ja versoissaan. Yksisoluiset, jakautumalla lisääntyvät organismit ovat omalla tavallaan kuolemattomia.
Click to expand...
Entä sitten kun on kuollut?
Wikipedia:
Kuolemaan liittyvä suuri kysymys on, jatkuuko yksilön elämä kuoleman jälkeen. Koska elämän kokemisessa välttämättömät asiat – tunteet, ajattelu ja aistimukset – perustuvat materiaalisten aivojen ja aistielinten toimintaan, ajattelevat monet, ettei yksilön elämä voi mitenkään jatkua aivojen ja aistielinten tuhoutuessa kuolemassa.
Click to expand...
Ja tätä mieltä minäkin olen ja se herättää tietynlaista pelkoa. Ehkä juuri siksi koska ajatukset, tunteet ja aistimukset ovat juuri sitä mitä minä olen yksilönä. Kun ne katoavat minua ei ole.

Se mitä me teemme tässä elämässä nousee päällimmäiseksi. Millä tavalla me edesautamme ennenaikaista kuolemista jos jollakin toiminnalla on mahdollista niin tehdä (alkoholi, epäterveellinen ruoka, huumeet, lääkkeet)? Mitä me teemme elämällä ja mikä on tällöin elämän tarkoitus?

Mitä mieltä sinä olet?
grim_reaper_by_blackpoint.jpg
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En pelkää. Kuolema on osa elämää, miksi pitäisi viettää tämä lyhyt aika maapallolla sitä peläten? Ja jos sitä pelkää, niin kuinka paljon elämää pitäisi tuon vuoksi sitten rajoittaa?

Tosin tämä ei tarkoita sitä että halveksuisin kuolemaa, en siis mene nakkikiskalla aukomaan päätä sille nahkaliiviselle korstolle.
 
En mä itse kuolemaa pelkää, tietysti vähän jännittää mutta ei sitä peloksi voi sanoa. Paljon enemmän pelottaa aika ennen sitä mutta jos joku voisi luvata että lähtö on nopea ja kivuton niin eipä siinä silloin mitään pelättävää ole. Kuolema kuuluu elämään aivan kuten syntymäkin, maasta sinä olet tullut jne.
 
En pelkää kuolemaa, voisin silti elää vielä 300v. Koska kehitys kiehtoo jne millanen maailma on esim sadan vuoden päästä. No sitäpä meistä ei kukaan pääse näkemään. Siinä mielessä kuolema ahdistaa, koska se on sit siinä.

Nuorena en osannut arvostaa elämää, nyt haluan elää ja kokea niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kuolleena ehtii kyllä olla.

Kuolemisessa sinällään ei ole mitään pelättävää. Mitään jännää tai epämukavaa ei sen jälkeen tapahdu. Vaivut uneen, tosin ei tarvitse edes unia katsella.
 
Läheisten ihmisten kuolemaa pelkään kyllä, omaani en juurikaan. Enemmän pelkäisin niitä mahdollisia tuskaisia hetkiä ennen kuolemaa :(
 
Olen läheisilleni jo sanonut, että jos joskus joudun onnettomuuteen ja kiinni johonkin hengityskoneeseen, niin piuhat irti samantien. Eli ei pelota kuolema, mutta se ei tarkoita etteikö elämä olisi hienoa (kaikkine vittumaisuuksineenkin).
 
en pelkää. olen tyytyväinen elämääni enkä kadu mitään tekoa/päätöstä/jne.

läheisten kuolema pelottaa ehkä vähän.
 
Ei kai kuolemaa pelkää kuin lapsena/nuorena tai esim lasten kanssa. Pelkää siis, että jää asioista kokematta/näkemättä. Omat kokemukset tai esim omien lasten häät, lastenlapset, yms.
 
Kuolla voi sitten kun tuntee saavuttaneensa riittävästi asioita elämässä. On mahdollisesti jälkikasvua, hyviä muistoja, on sujut lähimmäisten kanssa yms. Siis, että kaikki asiat ovat hyvin ennen kuukahtamista.

Yleensä kaikki tämä edellyttää pitkää ja terveellistä ikää. Itse haluaisin tehdä kaikki nuo edellämainitut (ja matkustaa maailman ympäri ;) ) ennen kuin viikatemies tarraa käsivarresta.

Ja vastaus kysymykseen: kuolema ei ole tervetullut asia, tosin en pelkää sitä erityisemmin, koska esim. jokin vakava vammautuminen pelottaa huomattavasti enemmän (halvautuminen, vakavat palovammat tms.).
 
Tässä aiheessa ei riitä kuoleman määrittely, vaan pitäisi myös määritellä, mitä on pelko. Vasta sitten pystyy kunnolla vastaamaan kysymykseen "Pelkäätkö kuolemaa?".
 
Kuolema itsessään ei pelota, lähinnä se millä tavalla lähtee. Oikeastaan olen kuoleman suhteen jopa vähän utelias, vastaahan sen jälkeinen olotila elämän kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Jos kuoleman jälkeen katoan olemasta kaikissa eri merkityksissä, olin oikeassa. Mutta jos vastassa on Vihtahousu tai Pietari niin silloin kyllä pitää todeta eläneensä valheessa.
 
Itse asiassa mä ajattelin tätä asiaa just vähän aikaa sitten. Kaikki on niin mielettömän hyvin, että mä oikeestaan jopa pelkään kuolemaa. Mä en kestä ajatusta, että tää kaikki loppuu. On niin paljon hyviä asioita. Mä en olisi voinut kuvitella saavani näin hyvää elämää kohdalleni... Ei ole edes sanoja millä kuvailla.

En mä kärsi koko ajan läsnä olevasta pelkotilasta, mutta asiaa ajatellessa tunnen kyllä pelkääväni.
 
Eikö siis kukaan pelkää menettävänsä ajatuksensa ja muistonsa ja kaiken mitä itse on juuri tuon kuolemisen kuolemisen seurauksena? Se että on onnellinen ja tyytyväinen minun mielestä pitäisi nimenomaan lisätä sitä pelkoa? Jos on täysin onneton niin silloinhan se kuoleminen on pelastus? Olen kaiketi ihan harhateillä?
 
Toivon että viimeisinä elinvuosiani olen täysin kyllästynyt tähän maailmaan ja elämiseen, sillon se lähteminenkin tuntuu paremmalta. Niin että mitään koettavaa ei enää ole.

Sen jälkeen odottaa helvetissä uhkapelit, alastomat naiset ja kestokänni. I wish. :D

Bisley sanoi:
Jos on täysin onneton niin silloinhan se kuoleminen on pelastus? Olen kaiketi ihan harhateillä?
Click to expand...

Näinhän se just on. Kuka nyt onnellisena tahtois lähteä.
 
Siru sanoi:
Itse asiassa mä ajattelin tätä asiaa just vähän aikaa sitten. Kaikki on niin mielettömän hyvin, että mä oikeestaan jopa pelkään kuolemaa. Mä en kestä ajatusta, että tää kaikki loppuu. On niin paljon hyviä asioita. Mä en olisi voinut kuvitella saavani näin hyvää elämää kohdalleni... Ei ole edes sanoja millä kuvailla.

En mä kärsi koko ajan läsnä olevasta pelkotilasta, mutta asiaa ajatellessa tunnen kyllä pelkääväni.
Click to expand...

Just tätä mä tarkoitankin!!! Touche!!!!:worship:
 
Oma kuolema pelottaa lähinnä siinä suhteessa, kun miettii, miten se vaikuttaa vaimoon/lapsiin. Muuten hyväksyn sen elämän normaalina tapahtumana. Ei sitä vielä kohdalleen toivoisi, mutta toisaalta eiköhän aika paljon ehdi näkeä/kokea 30 vuodessa. Toisaalta nyt on vasta saanut elämän kunnolla käyntiin, joten toivottavasti on vielä paljon aikaa jäljellä.

Eniten pelottaa läheisten kuolema. Voin sanoa, että ajatusmaailma muuttui aika paljon muutama vuosi sitten, kun löysin isäni elottomana ja elvytin ambulanssin tuloon asti. Valitettavasti mitään ei ollut enää tehtävissä. Sen jälkeen tullut mietittyä omaa/läheisten kuolemaa vähän liiankin usein. Mutta pakko vaan yrittää päästä niistä ajatuksista irti ja keskittyä nykyhetkeen.
 
Bisley sanoi:
Jos on täysin onneton niin silloinhan se kuoleminen on pelastus? Olen kaiketi ihan harhateillä?
Click to expand...

Toiset haluaa lopettaa uransakin huipulla ja toiset vasta kun on pakko. Mielummin elää ja kuolla onnellisena kuin onnettomana. Tuskin se elämä loppuu juuri sillä sekunnilla kuin on onneton.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom