Kun pelko ylikunnosta rassaa

[Jami2003]

Ylikunto on lääketieteellisesti todettavissa oleva (joskin hankalasti) hermoston ylikuormitus tila johon liittyy lukuisien oireiden lisäksi mm. korkea leposyke.

Ylikunto sana on sellainen helposti heitettävissä oleva kun sanaan vielä liittyy itsessään arvolataus että ollaan oltu liiankin ahkeria ja treenattu liikaa. Mikäli ylikunnon nimi olisi joku väliaikainen hermostoheikkous, ei varmaan kukaan oman analyysinsä mukaan sairastaisi sitä.

Kyseessä on vähän sama sanapari kuin masennus. On ihan eri asia olla masentunut kuin sairastaa diagnosoitua sairautta nimeltä masennus.

Summa summarum. Jos ei ole lääkärin analyysiä että kyseessä on ylikunto, en usko että kyseessä on välttämättä ylikunto. Miksi näin. No siksi että oikeaan tautiin oikea lääke. Jos kyseessä onkin vaikkapa keuhko-, verisuoni- tai sydänperäinen sairaus ja henkilö analysoi sen ylikunnoksi niin metsään mennään. Pahimmassa tapauksessa hautaan (nim. kaveri kuoli 20 vuotiaana treeneissä :( sydämmestä johtuvista syista ).

Tällä en vihjaa etteikö yllä olevat ylikunto tapaukset voisi olla sitä itteään.

 

[JanneR]

... pyöräilymäärät alkoi kasvaa ja viikottainen liikuntamääräni melkein kolminkertaistui (tunteina, n.5h --> 15h).

Kyllä se oikea ylikunto on lähinnä silloin mahdollisuus, kun treenataan ammattiurheilijoiden tasolla määrällisesti. Jollain starting strengthillä siihen ei päästä. Hetkellinen ylirasitustila ei ole mikään ylikunto. Vähän kuulostaa siltä, että exitusletaliksella saattaa olla jotain muuta ongelmaa terveyden kanssa.

15h/viikko alkaa olemaan SM-tason fillaroijalle jo normaali tai normaalia isompi treenimäärä. Esim. Olli Miettinen kirjoitellut treenaavansa viikossa 10-15h. Jos oikeasti aloittelija vetää 5h --> 15h/viikko treenimäärät, jatkaa sitä pidempään, ja varsinkin jos se harjoittelu on kokoajan liian kovaa, niin ei toi nyt mitenkään mahdottomalta kuulosta, että ylikunto-oireita tulisi. Ei se silti välttämättä ylikuntoa ole, mutta sitä diagnoosia ei tällä foorumilla kukaan pysty antamaan.

 

[exitusletalis]

Olen täysin tietoinen, että ylikunto-käsitteenä puhutaan ammattiurheilijan vaivasta, josta olen hyvin hyvin hyvin kaukana. Sinänsä minulle on aivan sama mikä vaivan nimi on, kun siitä kärsii. Rytmihäiriöiden alkamisen vuoksi kävin työterveyslääkärillä, jossa otettiin EKG ja se todettiin normaaliksi. TT oli mieltä ettei sydämessä ole vikaa ja neuvoi jatkamaan liikuntaa, mutta pidin omaehtoisesti täystaukoa sen kolme viikkoa. On täysin mahdollista, että on kyse muusta vaivasta mutta keinot sen selvittämiseen tuntuu olevan vähissä. Sitähän mä tässä haarukoin, mitä kannattaisi tehdä. Nyt tuntuu siltä että varmaan pari viikkoa vielä kevyttä kävelyä vaan ja jos ei tokene niin varmaan lekurille sitten.

 

[Mikko Ellmén]

15h/viikko alkaa olemaan SM-tason fillaroijalle jo normaali tai normaalia isompi treenimäärä. Esim. Olli Miettinen kirjoitellut treenaavansa viikossa 10-15h. Jos oikeasti aloittelija vetää 5h --> 15h/viikko treenimäärät, jatkaa sitä pidempään, ja varsinkin jos se harjoittelu on kokoajan liian kovaa, niin ei toi nyt mitenkään mahdottomalta kuulosta, että ylikunto-oireita tulisi. Ei se silti välttämättä ylikuntoa ole, mutta sitä diagnoosia ei tällä foorumilla kukaan pysty antamaan.

Siihen päälle vielä muutosta, työpaikanvaihdosta ja remontista kumuloitunut ylimääräinen stressi, niin "pelkkä Starting strenght" voikin jo alkaa taittaa kamelin selkää.

Olen täysin tietoinen, että ylikunto-käsitteenä puhutaan ammattiurheilijan vaivasta, josta olen hyvin hyvin hyvin kaukana. Sinänsä minulle on aivan sama mikä vaivan nimi on, kun siitä kärsii. Rytmihäiriöiden alkamisen vuoksi kävin työterveyslääkärillä, jossa otettiin EKG ja se todettiin normaaliksi. TT oli mieltä ettei sydämessä ole vikaa ja neuvoi jatkamaan liikuntaa, mutta pidin omaehtoisesti täystaukoa sen kolme viikkoa. On täysin mahdollista, että on kyse muusta vaivasta mutta keinot sen selvittämiseen tuntuu olevan vähissä. Sitähän mä tässä haarukoin, mitä kannattaisi tehdä. Nyt tuntuu siltä että varmaan pari viikkoa vielä kevyttä kävelyä vaan ja jos ei tokene niin varmaan lekurille sitten.

Ylikunnon pitäminen yksinomaan ammattiurheilijoita koskevana asiana myöskin lisää sen "kunniamerkkistatusta". Jos minulla olisi valmennettava, joka raportoisi tuollaisessa tilanteessa epänormaalista sydämmen toiminnasta, niin se olisi totaalilepo päälle ja lekuriin mars (niin kuin olit jo tehnytkin). Tuskin on kyse ylikunnosta mutta varmasti jonkin asteisesta "burnoutista". Mutta kuten sanoit, lopulta melko sama mitä se on, kun jotain selvästi on.

 

[second]

15h/viikko alkaa olemaan SM-tason fillaroijalle jo normaali tai normaalia isompi treenimäärä. Esim. Olli Miettinen kirjoitellut treenaavansa viikossa 10-15h. Jos oikeasti aloittelija vetää 5h --> 15h/viikko treenimäärät, jatkaa sitä pidempään, ja varsinkin jos se harjoittelu on kokoajan liian kovaa, niin ei toi nyt mitenkään mahdottomalta kuulosta, että ylikunto-oireita tulisi. Ei se silti välttämättä ylikuntoa ole, mutta sitä diagnoosia ei tällä foorumilla kukaan pysty antamaan.

Tämäpä tämä. Kansallisen tason hiihtäjillä muistaakseni tulee aika pitkälle on 500-600 tuntia vuodessa, se tarkoittaa viikkotasolla jotakin keskimäärin 10-11 tuntia. Siis töissä käyvä/opiskeleva amatööriurheilija. Ja nämä tuntimäärät ei tarkoita pukuhuoneessa runkkaamista vaan pelkkää harjoittelua.

Pelkää voimaharjoittelua tekemällä se ei ehkä ole kovinkaan helppoa mutta kestävyysurheiilu onkin jo toinen juttu. Töissä käyvän amatöörin on aika pienellä panostuksella helppo tehdä jotakin 11 tunnin viikkoja. Juoksufoorumin puolella vastaan tullut resepti: Kisat lähestyy PR kiiluu mielessä -> harjoittelu kovenee + elämässä asiat mutkistuu = Naurettavan helposti hankittu ylikunto. Tosin kun noita kertomuksia lukee niin ei naurata. Voi olla että toipuminen kestää kuukausia ja loppujen lopuksi tuosta tilasta ei kunnolla (ainakaan urheilumielessä) toivuta vuosiin.

Itsellä kokemusta lähinnä akuutista ylirasitustilasta, joka kerta olen ragoinut saman tien harjoittelua keventämällä joksikin aikaan (päivistä viikkoon) ja arvioimalla treeniohjelmaa kokonaisuutena uudestaan. Nuo on jopa tarpeellisia juttuja kun koitan jollakin tavalla tehokkaasti harjoitella, ei niitä pidä säikähtää mutta kunnioittaa kylläkin. Omalla kohdalla ensioireet on sen verran helpot tunnistaa ja tulevat aikaisessa vaiheessa päälle (ärytymys, unettomuus, treeni ohjelman vatvominen, leposykkeen kohoaminen, flunssamaiset oireet) että omalla kohdalla koen krooniseen ylirasitustilaan (=ylikuntoon) ajautumisen aika epätodennäköiseksi... Eipähän se tietysti sanottua silti ole, kun on siihen ajatuneet muutkin.

 

[exitusletalis]

En ole koskaan ollut nopea palautumaan eikä suorituskykyni ole samaa luokkaa kuin monella muulla, mutta se lienee sivuseikka. Mun kohdalla tämä tapahtui juurikin niin, että pelkän simppelin punttitreenin ja lyhyen työmatkapyöräilyn lisäksi aloin ajamaan 60-70km lenkkejä. Ajatus oli se, että oon varmaan vuosia treenannu liian vähän ja liian kevyesti ja että muutkin pystyy niin miksen minäkin. Ja hyvältä se jonkin aikaa tuntui. Olkoon nimeltään vaikka hermoromahdus, mutta *minusta tuntuu* fiilis on että hermosto on nyt jatkuvassa ylikuormittuneessa tilassa. Vähän kuin olisi pieni paniikkikohtaus päällä kokoajan, joka ei sekään ole tuntematon fiilis edellisiltä vuosilta - se ei vaan ole liittynyt mitenkään liikuntaan. Päinvastoin, liikunta on toiminut hermostuneisuuden ja stressinpurkajana.

 

[timse]

Ylikunnolla ja burnoutilla on aika paljon yhteistä... omassa tuttavapiirissä on ollut yksi tapaus kumpaakin.

Se ylikunto saavutettiin tekemällä hiihtotreeniä, 100-85km lenkkejä joka päivä ja aina semmoisella temmolla jossa kyseinen kovakuntoinen äijä oikeasti huohotti ja haukkoi henkeään kuolan jäätyessä partaan. Aina täysillä siis. Ensin tuli mukaan piristeet, sitten meni yöunet, sitten otettiin troppia jotta saatiin nukuttua, jokaikinen ruuan hiven meni puntarin ja muistiinpanovihon kautta, yöllä kun lääkkeen vaikutus lakkasi mentiin saman tien syömään 'kun nyt jalkeilla jo ollaan' ja sitten uus pilleri ja petiin. Lopulta meni täysin jumiin aineenvaihdunta, kaikki meni vain läpi ja paino tippui 10kg... tiputukseen sitten lopulta. Tavoite eli finlandia-hiihto jäi väliin - kaikki se vaiva valui hukkaan. Työpaikka oli lähteny alta ja sen jälkeen eli sitten vain sitä hiihtoa 24/7.

Burnoutissa vuorostaan oli henkilöllä sairaanhoitoalalla vastuuvirka, justiinsa tullut hommaan kun sikainfluenssa iski. Viikkotolkulla työtä putkeen... ja sama juttu kuin tossa ylikuntotapauksessa, ensin meni yöunet. Ei pystynyt jakamaan vastuuta vaan jokaikinen asia piti olla omissa hyppysissä. Kokoajan piti olla valmiudessa ja vastaamassa. Kun muut alkoi tippua sairauslomalle ja uupumuslomalle, hän jatkoi. Ei kuulemma ollut aikaa syömiseenkään. Sitten sikainfluenssa kun hellitti, osui läheisen itsemurha ja hän hoiti hautajaiset, ja siihen vielä päälle aviopuolison halvaannuttava sairaus, jota sitten piti hoitaa kotosalla. Samaan aikaan olleen rakennusremontin takkuilu oli sitten se viimeinen niitti. 6kk sairauslomaa laakista eikä vieläkään, vuosia myöhemmin ole toipunut.

Ei ole naurun asia burnout tai ylikunto. Molemmissa henkilö itse ei huomannut yhtään millainen määrä lopulta sitä treeniä/työtä oli, ennenkuin sitten kroppa pisti hanskat tiskiin. Hormonitasapaino oli sekaisin ja elimistö jatkuvassa 'taisteluun tai pakoon' -tilassa joka ei yksinkertaisesti sammunut edes öisin.

Mitä vinkkejä mä voisin antaa näkemäni ja kokemani pohjalta on se, että jos sinusta tuntuu että on paniikkikohtaus päällä kokoajan niin on syytä ottaa askel taaksepäin. Treeniä vähemmälle. Kaikenmoinen pakkotekeminen pois. Jaa asiat kylmästi kahteen kategoriaan: ne jotka oikeasti täytyy tehdä NYT ja niihin jotka voi tehdä MYÖHEMMIN. Sitten alat purkamaan niitä hommia sieltä päästä jotka oikeasti on nyt tehtävä.

70km lenkki ei muuten kuulu sinne 'on tehtävä nyt' -kategoriaan. Sanoit että sulle liikunta on reitti purkaa stressiä eikä itse tarkoitus. Jos stressiä on purettavana niin paljon että stressinpurku alkaa stressata, menee vikaan. Silloin pitää vähentää sitä stressiä. Mitä tavoitteisiin tulee niin varmaan tiedät itsekin että ylikunnon iskiessä päälle karisee kankkulan kaivoon ne saavutetut tulokset ja kahta kauheampi morkkis iskee. Se ei ikinä oo sen arvoista jollet ole arvokisaurheilija. Ei kaikkea tarvi saada nyt heti, se matka tavoitteen saavuttamiseen terveenä on kans tärkeä homma.

 

[Merkava]

Mulla on joka kevät dieetillä ylikuntoa, tosiaankin kun reeniä on enemmän mitä ravintoa ja lepoa. Ylikunnon ainakin itsellä tunnistaa semmosesta vetämättömästä ja ns. kuumeisesta olosta. Myös siitä että lihakset tuntuu olevan tukossa kun eivät palaudu.

Ei tuota pelätä kannata, oireet kun tunnistaa ajoissa niin ei liian pitkää reenitaukoa tarvitse pitää.

 

[kuspo]

en tajua tätä "ylikuntoa eli ole" - jankkaamista..

ite onnistuin sillä kuuluisalla starting strengthillä vetämään itseni ylikuntoon joka aiheutti vuoden kestävän unettomuuden.
tein pitkään 90 % kuormalla treeniä ja vaikka pidin lepoviikkoja ei ilmeisesti palautuminen fyysisen työn, kilpirauhasen vajaatoiminnan ja stressin takia ollut riittävä.
jokaisella tämä piste on yksilöllinen miten paljon kestää rasitusta.

nyt en pysty treenaamaan muutakun pienillä painoilla tai seurauksena on aina unettomuus.

 

[Babych44]

Onko väki testaillu täällä noita puhelimeen saatavia sovelluksia, Omegawave tai Stress Locator Pro (Androidille ainakin) kuinka luotettavia ne on? Itse pitäsin mukavampana tuollaista sormeen kiinnitettävää oximeter tyyppistä laitetta, kuin sitä ainaista sykevyön kanssa pelleilyä. Omegawave vaikuttaa aika kalliilta, mutta onko hintansa väärti?

 

[exitusletalis]

Onko väki testaillu täällä noita puhelimeen saatavia sovelluksia, Omegawave tai Stress Locator Pro (Androidille ainakin) kuinka luotettavia ne on? Itse pitäsin mukavampana tuollaista sormeen kiinnitettävää oximeter tyyppistä laitetta, kuin sitä ainaista sykevyön kanssa pelleilyä. Omegawave vaikuttaa aika kalliilta, mutta onko hintansa väärti?

Kuten tossa aiemmin kerroin, mulla on ollut tuo Omegawave käytössä. En oikein osaa arvioida tulosten luotettavuutta, mutta sen voin sanoa että jos ottaa useita mittauksia peräkkäin niin tulokset vaihtelevat. Tuntuisi sopivan parhaiten enemmän aerobisen kunnon tutkimiseen, 3 kertaa viikossa tehty puntti ei juurikaan muuta tuloksia yhtään.

Omaan tilanteeseen päivityksenä - nyt tuli 6kk täyteen siitä kun tuli "tilanne päälle" eikä ole parantunut juurikaan mihinkään suuntaan. 5kk jatkoin treenaamista työterveyslääkärin kehotuksesta mutta olo huononi niin että lopulta nukkuminen oli mahdotonta. Tehtiin lopuksi myös 24h holteri jossa näkyi sekä eteis- että kammiolyöntejä, mutta kun kuulemma on aivan normaalia. Samoin se, että herään yöllä jatkuvasti hikisenä ja säikähtäneenä ja syke pomppaa 45->90. Nyt onkin sitten useita eri unilääkeressuja ja vahvemmat mielialalääkkeet. Treenitaukoa nyt 6viikkoa ja viime viikolla jo pari normaalia yötä jopa ilman melatoniinia. Ens viikolla kuullaan vielä urheilulääkärin mielipide, mutta muutoin sitten tässä vaan kärvistellään ja ihmetellään jos joskus vois taas alkaa reenailla.

 

[muuanmies]

Hankin omegawaven viime vuonna ja seuraillut tasaiseen jonku kerran viikossa tuota. Näin sunnuntai treenaajalle ihan ihmeitä tuo lisää mutta kyllä ne tulokset aika hyvin ovat korreloineet treeneja ja nukkumista. Kyllähän oma kroppa usein kertoo onko treenikunnossa vai pitäisikö ottaa kevyemmin mutta aika ajoin olen mittaustulosten perusteella pitänyt kevennettyä päivää tai lepopäivän pari.

Onhan tuo välillä vähän rasittavaa laittaa vyö päälle ja aamutohinassa rauhoittua hetki ja ottaa tulokset ylös. Mutta jos kiinnostaa seurailla miten kroppa reagoi unen ja treenin määrään niin kyllähän tuosta jotain irti saa mutta meneehän se vähän hifistelyn puolelle.

 

[inri]

 

[Axelpass Tommi]

en tajua tätä "ylikuntoa eli ole" - jankkaamista..

ite onnistuin sillä kuuluisalla starting strengthillä vetämään itseni ylikuntoon joka aiheutti vuoden kestävän unettomuuden.
tein pitkään 90 % kuormalla treeniä ja vaikka pidin lepoviikkoja ei ilmeisesti palautuminen fyysisen työn, kilpirauhasen vajaatoiminnan ja stressin takia ollut riittävä.
jokaisella tämä piste on yksilöllinen miten paljon kestää rasitusta.

nyt en pysty treenaamaan muutakun pienillä painoilla tai seurauksena on aina unettomuus.

Täysin mahdollista. Alhaiset kalorit, huono uni ja yleinen stressin määrä korkealla niin helposti saa itsensä huonoon jamaan. Jos on kalorit siellä 3000 ja punttaa kolme kertaa viikossa niin ei varmaan tulekaan mitään ongelmia.

 

[thucydid]

Yksi hyvä keino ehkäistä ylikuntoa on parantaa peruskuntoa. Enemmän matalatehoista liikuntaa ja vähemmän niitä kovia treenejä. Kroppa pystyy selviytymään melkomoisesta kuormituksesta jos rasitusta nostetaan hitaasti. Mieluummin lisää määrää kuin tehoja, sillä matalatehoisia treenejä pystyy vetämään vaikka joka pv, jopa kaksi kertaa, mutta annas olla jos yrität vetää kovat treenit joka pv ilman vaadittavia pohjia.

Edit: Ruoka ja uni tietysti kuntoon. Tarvittaessa lepopäiviä tai -jaksoja.

 

[pakkiis]

Muun elämän stressin määrää ei tule väheksyä missään nimessä, keho kun ei tiedä syntyykö stressitila ruokavaliosta/painonnostosta/maratonin juoksemisesta/ vittuilevasta pomosta/ päin persettä menevästä parisuhteesta tai asuntolainan lyhennys vaikeuksista vaan suhtautuu siihen aina samalla tavalla pumppailemalla iloisesti kortisolia kiertoon. Kun asioita kerääntyy ja kerääntyy ja kehon puskemista äärirajoille jatketaan niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella katkeamispisteeseen saakka alkaa soppa olla jo aikamoinen.

Vaikka kaikki pakkislaiset on varustettu leijonan tahdolla ja kivenkovalla itsekurilla on silti joskus hyvä ottaa vähän takapakkia kun elämäntilanne tai keho sitä vaatii. En tarkoita, että jäädään kotiin istumaan ja syömään karkkia vaan sen kevennyksenkin voi toteuttaa fiksusti.