Kuka rokkaa stadionin - Cheek vai Warner?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja badboys
  • Aloitettu Aloitettu
(*) ymmärrän kyllä tuskan, mulla loppui kyllä esim radio rockin kuuntelu aivan tautisen lyhyeen soittolistaan. Jolla soitettiin paskoja biisejä.

Tulin tänään autolla salilta, ja arvatkaas ehtikö siihenkin väliin soimaan se A7X...

Töissä tulee kuunneltua nettiradioita. Siellä on hyviä tukkahevikanavia, missä on varmaan miljoona mp3:sta joista valitaan randomina biisi. Joku tuollainen voisi mahtua oikeillekin radioaalloille.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Juuri tuosta siinä mollaamisessa on kyse. Suosio on ostettua, ja uskottavuus on menetetty.

Buahahahha, kaveri on tehnyt musiikkia olettattavasti pidempään mitä herra kierojalka on omin jaloin kävellyt ja ihan siis puhtaasti nollasta vetänyt itsensä tämän maan ehdottomaan huippuun ja mielestäsi suosio on ostettua.

Ei sitten tule mieleen että menestyvät artistit on sellaisia mitä isot musatalot haluaa ja johon panostetaan rahaa.

Itse kävin Stadikalla, kävin myös jäähallissa. Olen kuunnellut Cheekin tuotantoa siitä asti kun se on kotimaista tehnyt eli käytännössä lähes alusta. Tykkään edelleen, en tosin kaikista biiseistä, mutta en minkään muunkaan artistin kohdalla.

Ihan sama ois väittää nyt että vaikka Metallica tai Iron Maiden on rahalla tehtyä paskaa, isolla rahalle tehtyä eli siis ihan vitun isoa sontaa. Mutta näinhän ei voi ääneen tietenkään sanoa. Enkä minä ainakaan edes sanoisi, tykkään molemmista ja itse ovat suosionsa luoneet ja työn tehneet.

Jos tosiaan haluaa jonkun sylkykupin että rahalla teosta niin vaikka nyt tuo mainittu Anna Abreu on sellainen. Söpö tyttö jolla ihan ok lauluääni. Idolsin kautta pääsi suoraan isojen firmojen listoille ja biisit on sille hyvin pitkälle tehty kaikkineen. Toki tehnyt itsekin, en sitä kiistä. Mutta jos nyt vertaa Cheekiin niin ei nyt ihan samana päivänä voi puhua siitä kumpi on tehty rahalla ja kumpi on tehnyt itse.

Hieno artisti Cheek, helvetin hienot keikat. Stadikalla oli vähän kaikille kaikkea, ei ollut pelkkää räppiä. Ei tämä Cheekin räppi tietenkään kaikkiin osu enää kun ei räyhätä tappamisesta ja murhaamisesta eli ei ole sitä gangstameininkiä juuri ollenkaan.

No ihan sama, olen keski-ikäinen mies ja voin sanoa että fanitan Cheekiä ihan nyt niin kuin yleensä fanitan. En siis ostele fanituotteita ja leikkele lehtikuvia, vaan kuuntelen musaa ja käyn keikoilla.

Jatkakaa toki räksyttämistä, se on aina yhtä viihdyttävää kun takana on vaan se perus suomimeininki eli kat....
 
Hieno artisti Cheek, helvetin hienot keikat. Stadikalla oli vähän kaikille kaikkea, ei ollut pelkkää räppiä. Ei tämä Cheekin räppi tietenkään kaikkiin osu enää kun ei räyhätä tappamisesta ja murhaamisesta eli ei ole sitä gangstameininkiä juuri ollenkaan.

Suoraan sanottuna cheekin suurin vika on se, että se ei räpise siitä miten kapitalismi on paskaa, köyhiä sorretaan ja helsingistä tehdään (sarkastisesti) shangri-la.
 
Suoraan sanottuna cheekin suurin vika on se, että se ei räpise siitä miten kapitalismi on paskaa, köyhiä sorretaan ja helsingistä tehdään (sarkastisesti) shangri-la.

Tämä oli kohtuu hyvin kiteytetty. Eikä ole aseita ja huumeita lyriikoissa.
 
Suoraan sanottuna cheekin suurin vika on se, että se ei räpise siitä miten kapitalismi on paskaa, köyhiä sorretaan ja helsingistä tehdään (sarkastisesti) shangri-la.

Cheekki on hieno mies. Räppäs alkuaikoina siitä mitä haluais saavuttaa. Nyt räppää siitä mitä on oikeasti saavuttanu. On menestystä, rahaa ja autoja. Turhanpäiväinen uhoaminen tai nillittäminen on perseestä, niinku muut räpit suurimmalta osalta on.

Kukapa olis uskonu että suomiräpillä on listojen ykkösenä ja radiossa joka kolmas biisi oma. Ite en oo räpin ystävä, mut tykkään menestystarinoista, oli ala mikä tahansa.
 
Suoraan sanottuna cheekin suurin vika on se, että se ei räpise siitä miten kapitalismi on paskaa, köyhiä sorretaan ja helsingistä tehdään (sarkastisesti) shangri-la.

Tässä kiteytyy rap-musan ja sitä ympäröivän kulttuurin sekä imago-puolen ristiriitaisuus. Kaikki mustaihoinen kulttuuri on mahtavaa, mutta samalla rasismi on huono juttu (eikö kaiken mustan jalustalle nostaminen ole lievässä ristiriidassa siis?). Kapitalismi on pahasta, mutta Niken lapsityövoimalla tehdyt kengät ovat "must". Pinnallisuus ja materialismi ovat huonoja juttuja, mutta räppärit, NFL- ja NBA-tähdet sekä tuottajat on ihannoitavia ÄIJIÄ, kun ne ajaa Mersuilla ja Bentleyllä. Suvaitsevaisuus on tärkeetä, mutta KAIKKIA republikaaneja ja kokoomuslaisia tulee vihata varauksetta.

Moni ei edes tajua sen asian syvyyttä, kuinka vahvoja rajoja Cheek on rikkonut avoimella kokoomuslaisuudella. Tunnen itsekin pari, joiden mielestä Cheek on tästä syystä petturi ja pahaksi räpille. Arhinmäen Cheek-dissaamisessa kiteytyy se, kuinka tietyt piirit eivät ole osanneet käsitellä tätä rajojen rikkomista. "Se oli vaan liikaa se avoin kokoomuslaisuus... olisi edes pitänyt omana tietonaan asian, niin tietty "aitous" olisi pysynyt."
 
Tässä kiteytyy rap-musan ja sitä ympäröivän kulttuurin sekä imago-puolen ristiriitaisuus.

En tunne musiikkimaailmaa, mutta olen aina ihmetellyt onko Cheekin musa oikeastaan räppiä? Kesällä istuin terassilla parin norjalaisen kaverin kanssa, kun ämyreistä rupesi pukkaamaan keekkiä. Mainitsin että nyt tulee Suomen suosituin räppäri ja kaverit puisteli päätään, että eipä kyllä räpiltä kuulosta. Sinällään asialla ei ole merkitystä, mutta omassa päässäni olen määritellyt musan keekiksi, jossa on elementtejä räpistä, popista ja suomirokista. Viimeisen päälle hiottu tuote, joka kertoo tarinoita mitä ihmiset haluaa kuulla. Sitä vaan kutsutaan räpiksi, koska brandi on hyvä. Sinällään olen yllättynyt, että porvari-ideologia ja susipaska musa myy niin hyvin, mutta eihän se ole artistin vika, että antaa kansalle sitä mitä kansa kaipaa. Samalla tavalla neekeriräppi kertoo menestystarinoita slummista. Enemmän oikeastaan ihmettelen miksi siitä on tullut niin kova juttu Suomessa aikoinaan?
"Money, cash, hoes" - ja niinedelleen vittu yo. Aikoinaan väittelin aiheesta räppiä fanittavan kaverin kanssa. Yritin selittää sille, että nuo tarinat ei kerro meistä. Että suomirokki edustaa vastaavaa tarinankerrontaa meidän lähtökohdista. Olin kuulemma ihan juntti. :jahas:
 
Noilla genre jutuilla on turha päätään vaivata. Kaikki genret ovat muuttuneet ajan kuluessa. Nyky rokki ei ole "oikeaa" rokkia, eikä hevi. Otetaan joku Eppu Normaalin alkutuotanto ja viimeisimmät tuotokset niin muutosta tapahtu varmasti vähintään yhtä paljon kuin Cheekillä :)

Suoraan sanottuna musiikin luokittelu on vähän sellaista teinien hommaa. Ja jos artistilta itseltään kysytään niin näyttäkää mulle yksikin artisti jonka vastaus on jotain muuta kuin "meitä ei oikein voi lokeroida mihinkään luokkaan" :D
 
Cheekin kohdalla tuo muutos on kyllä pelkästään positiivinen. Tästä biisistä on tullut omassa kaveripiirissäni jo pienimuotoinen legenda! Kuuluu ehdottomasti alottelumeininkeihin. Plussaa myös päräyttävän actionpainotteisesta ja jengivivahteisesta musavideosta. Pitkän matkan on Jare kyllä kulkenut tästä videosta Suomen suosituimmaksi artistiksi. Jos et ole vielä kuullut, duu it nau!

"Jos kosket muhun tai mun äijiin, on pakko toimii. Pakko kattoo voimii, vaikka se sakkoo toisi. Pakko kattoo et sun rakko toimii. Hyvää yötä. On sun aika koisii".


 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
"Money, cash, hoes" - ja niinedelleen vittu yo. Aikoinaan väittelin aiheesta räppiä fanittavan kaverin kanssa. Yritin selittää sille, että nuo tarinat ei kerro meistä. Että suomirokki edustaa vastaavaa tarinankerrontaa meidän lähtökohdista. Olin kuulemma ihan juntti. :jahas:

Tähänkin kohtaan voisi uudelleen postata tokaisuni: "Tässä kiteytyy rap-musan ja sitä ympäröivän kulttuurin sekä imago-puolen ristiriitaisuus." Toisaalta on hienoa, että tulee uusia juttuja suomirokkien yms. tuotteiden sekaan, mutta sinäänsä totta, että keskivertosuomalaisen ei ainakaan pitäisi loogisesti ajateltuna pystyä samaistumaan helpolla noihin tarinoihin, joita jenkkiräppärit kertovat. Mutta sitten taas toisaalta esim. itse en koe mitään yhtymäkohtia oman elämäni ja jonkin suomirokin sanoitusten välillä. Kaikenlainen suomirokki-meininki tuntuu äärimmäisen vieraalta ja kaukaiselta samoin kuten raskaampi musiikki ja iskelmä. En siis halua näitä perinteisiä genrejä haukkua, mutta olen kuunnellut amerikkalaista räppiä jostain 9-vuotiaasta tähän päivään ja se meininki on vaan jotenkin "luutunut" selkärankaan. Siltikin analyyttinen pohdinta rap-kulttuurin ristiriitaisuudesta (varsinkin täällä Pohjolassa) on etenkin viime vuosina herättänyt mielenkiintoisia keskusteluita kaveripiirissä. Ihmiset ovat jo sen verran aikuisia, että moinen pohdiskelu onnistuu ilman sitä juntiksi julistamista tai kiihkoilua.
 
Itselleni taas aina toiminut että jotan suomipoppia on miksattu räpin kanssa yhteen. Että varmaan just täsä syystä Cheekin tuotanto uppoaakin hyvin. Taas nämä Notkeat rotat jne on sellaista mitä vaan ei jaksa kuunnella yhtään. Ihan sama mitä ne siinä biisissä sanoo kun se ei iske niin ei iske.
 
Lyriikoissa ja samaistumisessa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1) jamppa kuulee biisin ja huomaa sanojen olevan kuin suoraan hänen elämästään tai 2) jamppa kuulee biisin ja alkaa samaistamaan omaa elämäänsä sanoihin. Tuloksena on 15v jonne Forssasta lippis kenossa roikkumassa huudeilla (Forssan Prisman aula).

Tosin itse kuuntelin siinä iässä death metallia ja kunnen heviä. Eipä niidenkään lyriikoihin kyllä normaali suomalainen ihan samaistu.

Räppiä en kuuntele, koska niissä on harvoin musiikillisesti mitään mielenkiintoista. Ehkä rap musiikki onkin enemmän jotain runoutta? Mutta tykkäsin kuitenkin Palefacen "shangrilaasta" (en muista nimeä) koska se oli kuitenkin jotenkin erilainen. Muuten 99% jenkkiräpistä tuntuisi olevan samalla taustanauhalla tehty.
 
Alkaa lipsua jo ohi alkuperäisen aiheen, mutta huihai.

Tarvitseeko rapin kuitenkaan kertoa ghetto-elämästä ja kriminaaleista Yhdysvalloissa ollakseen rappia? Onhan nykyään kaikenlaista risto-räppääjäkin lapsille.
Minusta olisi hyvä erottaa hiphop-musiikki sekä räpin erilaiset alalajit kuten gangsta-rap.

Rap itsessään on kuitenkin Wikin sanoin "spoken or chanted rhyming lyrics" ottamatta sen kummemmin kantaa minkälainen melodia ja lyriikat. Lyriikathan voi kertoa mistä hyvänsä sekä taustalla soida monenlaista instrumenttia ja rytmiä tai olla kokonaan a cappella.
 
Lyriikoissa ja samaistumisessa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1) jamppa kuulee biisin ja huomaa sanojen olevan kuin suoraan hänen elämästään tai 2) jamppa kuulee biisin ja alkaa samaistamaan omaa elämäänsä sanoihin. Tuloksena on 15v jonne Forssasta lippis kenossa roikkumassa huudeilla (Forssan Prisman aula).

Tosin itse kuuntelin siinä iässä death metallia ja kunnen heviä. Eipä niidenkään lyriikoihin kyllä normaali suomalainen ihan samaistu.

Räppiä en kuuntele, koska niissä on harvoin musiikillisesti mitään mielenkiintoista. Ehkä rap musiikki onkin enemmän jotain runoutta? Mutta tykkäsin kuitenkin Palefacen "shangrilaasta" (en muista nimeä) koska se oli kuitenkin jotenkin erilainen. Muuten 99% jenkkiräpistä tuntuisi olevan samalla taustanauhalla tehty.

Ei sen samaistumisen tarvitsella olla noin kokonaisvaltaista. Musaa voi kuunnella fiilispohjalta. Ja jos fiilis vaihtelee, musaa ja tyyliä voi vaihtaa. Valinnan ja vaihtelun varaa puolestaan on tarjolla just niin paljon kun oma vastaanottokyky sallii.

Olen tasaisin väliajoin ihmetellyt tätä sakkia, joka julistaa kategorisesti itsensä jonkun genren tai tyylilajin ulkopuolelle, ikään kuin kaikki kama olisi jotenkin lokeroitavissa. Itsekin puhut ensin rapista yhtenä kokonaisuutena, mutta lopulta viittaat "jenkkirappiin". Et kuuntele räppiä mutta pidät Palefacen tuotannosta...

Omalla kohdalla päätin lopettaa genrelokeroinnin ja kategorisen poissulkemisen joskus 15-vuotiaana. Se tuntui vaan typerältä.

Cheekille ei voi muuta kuin nostaa hattua. Kaveri on tehnyt jotain, mitä Suomessa ei ole ennen nähty.
 
Siltikin analyyttinen pohdinta rap-kulttuurin ristiriitaisuudesta (varsinkin täällä Pohjolassa) on etenkin viime vuosina herättänyt mielenkiintoisia keskusteluita kaveripiirissä.

Mulla taustalla on ehken se, etten ikinä varsinaisesti kuuntele musiikkia. On tosiaan eri asia fiilistellä jotain musiikkia, kuin samaistua johonkin alakulttuuriin. Olen ymmärtänyt, että räpissä lyriikat on suuremmassa roolissa, kuin muissa genreissä. Tämän vuoksi olen olettanut, että messagella on suuri rooli räpin kuuntelussa. Oopperaa viitsii kuunnella italiaksi, mutta räppiä ei ranskaksi. Sivumennen sanoen ranskankielinen räppi kuulostaa kyllä pirun hyvältä englantiin verrattuna puhumattakaan suomesta.

Nauroin muuten ääneen tolle Cheekin Huligaanivideolle. Valkoinen naapuri huudejaan puollustamassa. :lol2: No, minä olenkin maalta, pukeudun flanellipaitaan ja tykkään Leevistä. Sinällään Cheekin nykyinen tyylilaji sopisi myös mun musiikille ihan hyvin. Message on vaan niin kaukana omasta arvomaailmasta, että biisit vituttaa melkein yhtä paljon, kuin Irinan nyyhkyfemakointi.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom