Helppohan sitä on sanoa, että kaikki raiskaajat, terroristit, kansanmurhan suunnittelijat, kansanmurhan toimeenpanijat, huumehöyry-kuskit, kännissäajajat jne. saisi tuomita ähkötuoliin/piikkilopetukseen/niskalaukaukseen jnejnejne.
Itse kokisin lähimmäksi oikeaa silmä silmästä -periaatteen, jolloin tappajat saisivat kuolemanrangaistuksen. Samaan luokitukseen kuin murha kuuluvat kuitenkin mielestäni esim. raiskaus ja kidutus, jotka itseasiassa tuntuvat jopa pahemmilta kuin murha. Mihin vedetään raja?
Nakkikioskiryöstäjältä nirri pois? Ei taida istua kenenkään oikeustajuun.
Raiskaaja kylmäksi? Monikin olisi tätä mieltä.
Murhaaja kuuden jalan syvyyteen? Varmasti suurin osa hyväksyy.
Vaan mitenkä todistat vedenpitävästi jonkun murhaajaksi tai raiskariksi? Ei onnistu läheskään kaikissa tapauksissa. Jossain vaiheessa se kuitenkin tulee tapahtumaan: viaton tapetaan rikollisena. Tästä syystä en itse hyväksy kuolemantuomioita.
Fiksuin ratkaisu, jolla rikoksentekijä voitaisiin saada edes osittain "korvaamaan" tapahtunut (joka sinällään ei ole mahdollista) olisi pakkotyö. Pelkkä vankilassaolo maksaa valtiolle niin törkeästi, ettei se ole järkevää, elleivät vangit siellä tee jotain hyödyllistä. Mutta kuinka paljon/rankkaa työtä vangeilla voi teettää? Entä pitäisikö maksaa edes jonkinlaista palkkaa, vaiko toimia periaatteella "oma moka, nyttepä kärsit nahoissas kahta kauheemmin"? Ns. hyvissä oloissa, eli sellaisissa, joissa he saavat jonkunlaisen korvauksen työn laadusta, he voisivat pysyä motivoituneina ja ehkä jopa oppia, että työ tuottaa tulosta. Osahan tämän tietää jo valmiiksi, osa ei, ja osa ei koskaan tule oppimaankaan. Keskitysleirioloissa taasen vangit saadaan niin katkeriksi, että siitä ei tule mitään. He oppivat vain vihaamaan "valtaapitäviä" ja kaikkia muitakin siinä sivussa.
Loppukirjoitus: Tulipa pitkä teksti, varmaan sekavakin, mutta tiivistettynä: Ei kuolemantuomioita (koska oikeusmurha tulee jossain vaiheessa kuitenkin tapahtumaan), vaan "pakkotyötä", josta sekä valtio että vangit hyötyvät.
