Kuinkas monella mimmillä on karvakorvia taloudessa?

Siitähän ei oo vasta kun 3 kuukautta kun postasin tänne ilouutisen ja nyt postataan kyynelsilmin suru-uutista. Meidän huomenna 16 viikkoa täyttävä sakemanni on niin huonossa kunnossa, että hänen aikansa tässä maailmassa käy vähiin. Mieluusti lukisin täältä vaan ilouutisia, mutta tuska ja epätietosuus on niin suuri ja pää hajoo kohta. 4 päivää sitten vauva alko yhtäkkiä jaakaamaan häntäänsä ja aluks tietty ajattelin naureskellen, et sekosikohan toi epeli? Mutta mitä kun koira ei tee enää mitään muuta kun jaakaa/haukkuu ja puree häntäänsä, istuu seinään päin (perseensä päällä, ei takajalkojen) tai pyörii ympyrää. Se on saanut silmäkulmansakin jo auki kun se törmäilee huonekaluihin. Se on niiiin väsynyt, ruoka ei kiinnosta, viimisillä voimillansa nousee vielä aina pari kertaa seisaalleen ja pyörii pari kertaa ja puree häntäänsä. Me ollaan nyt kolmisen päivää pidetty sitä väkisin sängyssä ja sohvalla kun siellä ei saa purtua häntäänsä/pyörittyä. Miehen kanssa voimat on jo vähissä ja odotellaan vaan et kuka sekoo ensin, koira vai jompi kumpi meistä. :( Kuonokoppa ostettiin, jotta se ei pure häntäänsä poikki, mut sen se sai hajotettua. Ekan kerran kun soitettiin päivystykseen, eläinlääkäri sano et käyttäytymishäiriö eikä mitään oo tehtävissä, ei ees suostunut kattomaan tota. Sen jälkeen ollaan 2 kertaa oltu eläinlääkärillä (useempi eläinlääkäri on tullut kattoon tota) ja verikokeita otettu -mitään ei oo selvinnyt. Viimiset vaihtoehdot Vantaan Aisti-klinikka tai piikille. Miten taistella tuulimyllyjä vastaan kun mitään järkevää selitystä ei ton käytökseen löydy? Onko päässä vikaa vai hännässä tai peräpäässä jokin, jota lääkärit eivät löydä? Koska pitää luovuttaa, mistään ei löydy mitään mikä auttais. Voimat vähissä, mutta takaraivossa kolkuttaa "mitä jos tähän kaikkeen löytyy selitys"?
 
Voisiko olla, että se häntä on mennyt syystä taikka toisesta tunnottomaksi? Jos koira ei tunne sitä, on ihan luonnollista käyttäytyä noin. On eri asia jos koira jahtaa häntäänsä leikillään, sen kyllä huomaa. Eläinlääkäri ei ilmeisesti ole ymmärtänyt tilannetta. Hännän amputointikin voi varmaan tulla kyseeseen jos tuo johtuu jostain hermostollisesta syystä. Joku tulehduskin siellä voi kait olla, ei tuota osaa kukaan tutkimatta ennustaa.

Tuonne Aistiin kannattaa varmaan mennä näyttämään. Tai käytösneuvoja Kai Pelkonen Vallilan eläinlääkäriasema (Helsinki, Kallis mutta pätevä)

(Eläinlääkäreissäkin on valtavasti eroja. Jos yksi lääkäri ei tunnu ottavan vaivaa tosissaa, niin sitten mennään jonnekin muualle. Itse olen käyttänyt kissaa eläinlääkäriasemalla jossa oltiin varaamassa aikaa seuraavalle viikolle kun käytännössä häntä mätäni perseessä, ihan kuoliossa.. Saatiin nippa nappa pelastettua toisella klinikalla.)

Miten muuten sen hännän toiminta muuten? Liikuttaako se sitä? Entä käytös ulkona lenkillä? Voisiko tuo olla jokin ristisellkäongelma, ilmeisesti ei olisi edes kovin harvinaista tuolla rodulla..
 
Laitapa googleen "vesihäntä", voisiko olla tuo vaiva? Olisi aika hyvä tuuri, menee nimittäin itsestään ohi. Voi olla kivulias tai ei, mutta jos yhtään siltä vaikuttaa niin koirien särkylääkettä voi antaa. (Ei missään tapauksessa sitten ihmisten, se on vaarallista!) Ja tuohan tulee siis tyypillisesti vedosta tai uimisesta.
 
Miten muuten sen hännän toiminta muuten? Liikuttaako se sitä? Entä käytös ulkona lenkillä? Voisiko tuo olla jokin ristisellkäongelma, ilmeisesti ei olisi edes kovin harvinaista tuolla rodulla..

Se pitää häntäänsä hieman oudossa asennossa meiän mielestä, mutta lääkärit ei oo löytänyt hännästä mitään outoa. Tiistaina kun tää alko, niin seuraavaks päiväks saatiin lääkäri. Anaalirauhaset tutkittiin ja tyhjennettiin (mut sielläkään ei kuulemma oikeen mitään ollut), peräpäätä tutkittiin eikä mitään löytynyt. Torstaina oltiin uudelleen samalla lääkärillä ottamassa verikokeita (jotain maksaongelmaa ne epäili) ja siellä oli muitakin lääkäreitä kattomassa, verikokeista ei löytynyt mitään. Lääkärit vaan pudisteli päätään ja ihmetteli. Miehen kanssa ei millään voida uskoa, että päässä olis vikaa, mutta miten saada kaikki muut uskomaan se? Mitään ongelmia ei ole ollut, vilkas ja aktiivinen pentu toi on ollut. Aistiin tosiaan saadaan se lähete, mut koska sinne sais ajan ja kuinka kauan oikeasti toi koira kestää tota. Vesihäntää ollaan kans mietitty, mutta tiedä sitä sitten. Ite spekuloi yöt ja päivät ja yrittää löytää ratkaisua. Mä sanoin miehelle, et yritetään saada toiselle eläinlääkärille aika eikä lähdetä sieltä ennen kuin kaikki maholliset vaivat on poissuljettu. Voiko hännässä olla kuolio, murtunut vaikkei lääkäri sitä oo huomannut, suolistossa jotain? Vai onko koiran päässä jokin naksahtanut ja se luulee vaan että hännässä on jotain? Jos me päästetään se lattialla, niin se pyörii häntänsä perässä niin kauan kuin se jaksaa, sylissä se roikottaa päätänsä ja tuijottaa häntää, ulkona se jaakaa häntää, se ei leiki, ruoka sille pitää viedä kuonon eteen. Se ei siis tee mitään muuta kun jaakaa ja puree häntäänsä (namit ja lelut ei kiinnosta). Sängyssä ja sohvalla se on suht rauhallinen, silloin kaikki on hyvin. 4 päivää ollaan nyt vaan istuttu sohvalla ja maattu sängyllä. Ollaan yritetty saada yhtä eläinlääkäriä kiinni, joka on hoitanut paljon sakemanneja, mutta vastaaja on vaan koko ajan päällä. Tuntuu aika toivottomata. Tossa vieressä se nyt makoilee ja kattelee mua, voi kun se vain osaisi puhua...
 
Suostuuko lääkärit poistamaan hännän kokonaan jos tuo vaan jatkuu ja jatkuu? Jos ongelma tosiaan on vain hännässä niin eikö tuollaista kannattaisi koittaa ainakin ennen lopettamista (siis tietenkin jos muuta ei vaan millään löydy)?
 
Hui kauheeta Iines-Ankka, jaksamisia!! Voi koira ressukkaa, toivottavasti jotain keksitään ja mahd pian :(

Joskus syyt voi olla yllättäviä koiran käytökselle, meidän kohdalla koira sekosi kahteen kertaan täyteen pakokauhuun vahingoittaen itseään tosi pahasti sen vuoksi että lähellä louhittiin. Toivottavasti siinä häntäpäässä tosiaan löytyy nopeasti vika, niin ei tarvitse heti ensimmäiseksi lekureiden kyseenalaistaa yläpäätä. Ja toivotaan tietysti, ettei yläpäässä ole mitään häikkää.
 
Eihän siitä murtumisesta voi tietää jos ei sitä häntää olla kuvattu? Voisiko sille toistaiseksi laittaa selllaisen kaulurin joita käytetään esim. leikkauksen jälkeen ettei eläin pääse nuolemaan haavojaan? Jos siinä hännässä verenkierto toimii normaalisti niin ei se kuolioon mene. Meidän kissalla oli paha puremavamma (ulkona joku koira roikkunut hännässä hampaillaan) jonka seurauksena verenkierto heikkeni ja kun se hännässä muutenkin on heikko niin kuoliohan siitä tuli. Karvat lähti tukoittain, iho märki ja muuttui tummanpunaisen kautta mustaksi. Alko olla aika lailla paskat housussa jo siinä vaheessa.. Ei se koira tuohon kuole, en usko. Leikkauttakaa yksityisellä pois jos ei muuten ratkea.
 
Eihän siitä murtumisesta voi tietää jos ei sitä häntää olla kuvattu? Voisiko sille toistaiseksi laittaa selllaisen kaulurin joita käytetään esim. leikkauksen jälkeen ettei eläin pääse nuolemaan haavojaan? Jos siinä hännässä verenkierto toimii normaalisti niin ei se kuolioon mene. Meidän kissalla oli paha puremavamma (ulkona joku koira roikkunut hännässä hampaillaan) jonka seurauksena verenkierto heikkeni ja kun se hännässä muutenkin on heikko niin kuoliohan siitä tuli. Karvat lähti tukoittain, iho märki ja muuttui tummanpunaisen kautta mustaksi. Alko olla aika lailla paskat housussa jo siinä vaheessa.. Ei se koira tuohon kuole, en usko. Leikkauttakaa yksityisellä pois jos ei muuten ratkea.

Lääkärit itse asiassa ei ole hirveen montaa selitystä ees yrittänyt keksiä. Me niitä ollaan keksitty kasvattajien, koirankouluttajan ja muitten ihmisten kanssa. Jotenkin on tullut sellanen olo joistain ihmisistä ja lääkäristä, että "sakemanni -päässä vikaa"!! Mutta tota kuoliota ehdotti yks kasvattaja, jonka koiran häntään oli tullut osittainen kuolio, mutta sitä ei oltu huomattu ensin, koska häntä liikkui suht normaalisti eikä karvaa lähtenyt jne. Mut koira on nyt aika masiksessa. Miettikää kun aktiivista koiraa pidetään pakolla koko ajan sohvalla tai sängyssä, pakkohan siitä on masentua. Hännän leikkuutta ollaan kans mietitty, mut kun sais eka jonkun eläinlääkärin ees kuvaamaan toi häntä. On kyllä todellakin tullut sellanen olo, että rodulla on väliä. Tuntuu et saksanpaimenkoira on joillekin eläinlääkäreillekin sellanen punanen viitta. Tänään aamulla koira oli sängyssä ihan normaali, pureskeli meikäläisen paitaa ja muutenkin oli oma itsensä, mut auta armias kun se hyppäs sängystä lattialla, niin taas se jaakaaminen alkoi. Se on ihmeellistä että kun se makoilee niin silloin se ei aina ees oikeen huomaa häntäänsä, mutta sitten kun se seisoo, niin jopas alkaa sekoilu... Alkaa mennä luotto Porin eläinlääkäreihin, mietittiin tossa muitten kaupunkien (esim turku, tampere, pääkaupunkiseutu) elääkäreitä, mutta kun ei tiedä kuka on oikeasti hyvä.
 
Miten ois Helsingin yliopistollinen eläinsairaala? Kannattaa soitella rohkeasti useille eri eläinlääkäreille ja kertoa tilanteesta. Monet antavat neuvoja puhelimitse, ja osaavat ehkä ohjata eteenpäin spesialistille jne. Soita sinne Aistiklinikalle ja Uwishin suosittelemalle käytösneuvojalle. Selitä tilanne ja kysy, miltä se heidän mielestään kuulostaa, että pystyisivätkö he tekemään asialle jotain vai kenelle koiraa kannattaisi näyttää.

Uskomatonta touhua, ettei häntää ole suostuttu kuvaamaan! Sinä olet maksava asiakas ja jos haluat, että koirasi häntä kuvataan, niin silloin se kuvataan. Muista itsekin vaatia palvelua, eläinlääkärit eivät ole jumalia, eivät valitettavasti edes puolisellaisia.. :(

Kuulostaa kyllä omituiselta, jos siellä oikeasti on murtuma... Vaikuttaa oudolta, että koira haluaisi väkisin istua kipeän häntänsä päälle. Kun häntä ei kuitenkaan vaikuta kipeältä eikä kosketusaralta? Kiertääkö koira aina samaan suuntaan?

Oletko koittanut itse tutkia häntää? Saako siitä ottaa kiinni, taivuttaa sivulle, ylös, alas.. Mitä koira tuumaa jos siitä vetää (hellästi), sattuuko hännän tyveen koskettaminen? Lonkat, selkäranka?

Toivottavasti saatte selvyyden tilanteeseen pian. Tsemppiä! Heti huomenna puhelin kouraan ja soittelemaan lääkäreille. Tänään tietty niille klinikoille, joissa on päivystys (mm. Helsingin eläinsairaala).
 
Mutta mitä kun koira ei tee enää mitään muuta kun jaakaa/haukkuu ja puree häntäänsä, istuu seinään päin (perseensä päällä, ei takajalkojen) tai pyörii ympyrää.

Meillä koira teki just tämmöistä kun oli anaalirauhaset tyhjentämättä... Mutta jos sekin on jo pois suljettu.. :(
Aika kamalaa kun ei tiedä syytä. Toivotaan että se pian selviää!
Monesti se syy voi olla joku aivan kummallinen, mitä ihminen ei edes ajattele.. Kaverin koira oli syönyt sukkahousut. No voi arvata että paketoitu paska aiheutti suolessa pientä painetta... ja käytös oli silläkin vastaavaa takapuolen tuijottelua ja hepulointia. (Mutta koira selvisi siitä pelkällä sukkahousu traumalla...itsestään tuli ulos. Omistajalla oli siinä lihaisempi tehtävä....vetää paketti pihalle...)

Toivotaan että saatte koiruuden pian kuntoon!
 
Voisiko sitä varovasti testata että onko siinä hännässä tuntoa? Karvoja voi kokeilla nyppiä niin ettei häntä liiku tyvestä, sen se varmasti huomaa, tai taivuttaa ihan hännän päästä. Tämä pitäisi tietysti tehdä niin ettei koira huomaa. Tuli mieleen, että jos se sängyllä antaa hännän olla, mutta heti noustua ei, niin silloinhan häntä on eri asennossa kuin makuulla. Sehän roikkuu ja se voi tehdä kipeää, tai jos siinä ei ole tuntoa, niin koira vaan tuntee sen että "jotain" roikkuu perseestä..? Jos Turkuun viette, niin itse olen käynyt kaikkien eläinten kanssa Petvetissä, eikä ole valittamista ollut.
 
Onpa inhottava tilanne. Tosiaankin useammalle eläinlääkärille soitto ja kysellä mitä olisi syytä tehdä. Mielipiteet ja tietotaito voi erota aika huomattavasti eri paikoissa. Mä tekisin niin, että tutkisin itse koko koiran päästä varpaisiin, siis tunnustelisin onko just joku paikka peräpuolessa arempi ja muuta. Änkeäisin eläinlääkärille vaikka väkipakolla, jos ei muu auta ja vaatisin kuvaukset sun muut. Näissä asioissa täytyy pysyä kovana. Sitä paitsi.. eläimen omistajahan ne maksaa, joten ei pitäs kai olla ongelma.

Ei todellakaan kannata luopua toivosta ennen kuin on ihan varma, että muu ei auta.
 
Joo, ei tässä toivoa olla vielä menetetty vaikka vaikeeta elämä nyt onkin. Oltiin kasvattajan kanssa kentällä ja katottiin mitä se tekee uudessa paikassa -samaa hännän jaakaamista. Se kyllä istuu oudosti, ihan kuin jännittää koko selkäänsäkin. Siellä oli porukkaa kattomassa ja ihmettelemässä. Ihanaa silti, että ihmiset välittää, kaverit ja tuttujen tutut on soitellut eri kasvattajille ja tiedustellut asiaa. Jokin tuolla peräpäässä on, mutta mikä? Paha virtsatietulehdus, onko se syönyt jotain? Kentällä koiralle annettii rimadylia, joka hiukan helpotti hänen oloaan ja kyllä se innostu toisesta koirastakin (saman ikänen pentu). Mut silti jokin hänellä on... Huomenna yritetään saada jollekin eläinlääkärille aika, joten odotamme ja katsomme. Uwish, kyllä siinä hännässä näyttäs olevan tuntoa. Se on vaan heti kun se lähtee liikkeelle, niin toi jaakaaminen alkaa. Kauluri käytiin ostamassa, mutta saletisti se ton kohta rikkoo. Jemelyn, ulosteen mukana ei oo mitään outoa tullut, paitsi tietty sen kuonokopan palasia, minkä se veti tuusannuuskaks. :) Toisaalta miettii että tässä on kujitenkin joku yksinkertainen selitys, joku vaiva joka vaivaa häntä. Mutta kun vaan sais selvyyttä! Mutta kiitos sympatiasta, kaikki vinkit otetaan vastaan koska ei todellakaan haluta luovuttaa!
 
Kovasti tsemppiä Iinas Ankalle ja koirulille! Tiedän kokemuksesta, kuinka kurjaa on nähdä, että koiralla on paha olla, eikä meinaa löytyä keinoja auttaa.

Toivottavasti saatta hauvan pian kuntoon! Ilmoittele täällä kuulumisia!
 
Juu, on pitänytkin kirjoitella tänne koirulista. Vähän yli kaks viikkoa sitä kesti, mut nyt pyörii enää tosi harvakseltaan. Joskus kun innostuu, niin sillon tahtoo pyörähtää, mut kova karjasu (pakko saada kitkettyy pyöriminen kokonaan pois) niin kyl se lopettaa. Nyt on taas rauha talossa ja elämä mallillaan. :) Mutta kyllä siinä itsekin oli jo hermot kireellä, koska ulkonakaan ei voinut olla kun toi tyttö ei tehnyt muuta kun pyörinyt, ihmiset kattoo hoomoilasena kun meikä veti perässään pyörivää pentua. :) Tosta tuli melkein jo julkkis! Takapää sillä kuvattiin, mut siel ei näkynyt mitään. Pissa tutkittiin ja arvot oli hiukan "epänormaalit", lääkekuurin se sai. Tiedä sit oliko virtsatietulehdus vai mikä, mut nyt on koira normaali. Luojan kiitos! Pikku hiljaa se väheni ja sit kolinapurkkia ja tiukka kielto niin saatiin se kokonaan kitkettyä. Meillä on astetta kovempi pentu, joten luultavasti meidän stressatessa pentu nousi arvoasteikolla vähän ylemmäs ja sit sille toi pyöriminen jäi vähän päällekin..
 
^ Hienoa kuulla että koissulin suhteen on nyt kaikki hyvin :).
 
2 hevosta löytyy, eivät kotipihalta tosin. Ratsuja ovat ja vielä kun tarkennetaan, niin kouluhevosia.

Öisin sänkyä lämmittää ja hiekkaistaa maailman ihanin valkoinenpaimenkoiranarttu, joka myös aamuisin tehokkaasti huolehtii kasvojen pesusta jo ennen suihkuun pääsyä ;)
 
Pakko avautua. Mulla kun aikoinaan oli ensimäisenä omana koirana se lapinkoiranarttu jonka jouduin kaupunkiin muuton takia jättämään sitten äidille. Äidin perhe muutti kaupunkiin ja jätti koiran sitten isäpuolen vanhemille. Koiralle tästä ei koitunut stressiä, mutta ei jumalauta että pääsikin itku kun äsken näin sen.
Ihan tajuttomasti ylipainoa! Mulla on tosi kurja mieli tosta sen kunnosta ja kunhan se on päässyt täällä eläinlääkäriin ja siellä on kartoitettu tilanne, mun on varmaan pakko kokeilla voisiko se tottua elämään meidän luona kerrostalossa. Elikäs äidin luona ollaan kylässä ja koira on täällä viikonlopun yli hoidossa.

Ei ole taas hetkeen ollut näin kurja mieli :(
 
Eikö isäpuolen vanhempien sopeuttaminen koiran uuteen kevyempään ruokavalioon ja lisättyyn liikuntaan olisi helpompaa, kuin ilmeisesti koko ikänsä maalla asuneen koiran totutus kaupunkielämään? :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom