kritisoi bodausta-thread

[Rinkku]

Threadin idea syntyi tietystä Pertti123:n kommentista Miken threadissa.

Bodaus määritellään urheiluksi. Urheilu lisää terveyttä.

Mikä on bodauksen ja terveyden suhde?

Tehdään tällainen lapsellinen ajatusleikki: Terveyttä olisi ehkä järkevintä kartoittaa jonkinlaisella tulevaisuusskenaariolla. Otetaan vaikka 50-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat harrastaneet erityyppistä liikuntaa/eivät mitään. Yksi on käynyt 5 kertaa viikossa lenkillä, toinen pelannut sulkista. Joku on vetänyt jotain yleisurheilua sm-tasolla, joku patikoinut metsässä. Bodauksesta olisi lukuisia eri intensiteetillä harrastaneita tyyppejä. Esim. meikäläinen, joka ei ole koskaan halunnut liiemmin massaa, ja sitten joku 200 kilon penkkaaja, joka on esim. vetänyt massat 70--->120. Sitten duunataan näille lääkärien toimesta kattavat aerobiset/anaerobiset testit ja määritellään niiden "yleiskunto".

Mä epäilen, että 200 penkkaaja ei tuota lekureilta "ai että on miehellä hyvä kunto ikäisekseen" tyyppisiä lausuntoja. Voimailijoilla kun on ikävä taipumus rinnastaa punnerrusvoima ja hyvä kunto keskenään.

Miten paljon terveempi mä olen nostaessani 100 kuin nostaessani 80? Mitä fysiologista hyötyä tästä on? Kyllä, tottakai lihaskunnosta pitää pitää huolta. No, onko säännöllistä kuntopiiriä omalla kropalla tai keppijumppaa tehnyt sitten raihnaisemmassa kunnossa kuin kasikympin nostaja? Näyttääkö se nyt lekureiden silmiin siltä, että "olisi kannattanut vähän lisätä sitä rautaa siihen tankoon"? Saavutetaanko bodarin hysteerisellä ruokavaliolla jotakin oleellisesti suurempaa kuin syömällä jo 70-luvulla ruokalan seinällä ollutta "ravintoympyrää"?

Tämän tyyppinen spekulointi menee väkisinkin aika tasolle. Mä olen vaan tullut siihen tulokseen, että tämä laji voidaan viimekädessä perustella pelkästään esteettisillä tai sosiaalista statusta lisäävillä syillä. Tietenkin tietty massa/kireys/voimataso tuottaa lajin sisällä "urheilutuloksia", mutta en usko, että ko. kultamitalistit ovat fysioterapeuttisessa/lääketieteellisessä mielessä mitään "hyvinvoivan ihmisen" ideaaleja. Mitä "hyötyä" mun on nostaa satanen penkiltä? Voidaanko se perustella mitenkään muuten, kuin että "se on enemmän kuin kahdeksankymmentä"? Se on paljon enemmän, mitä yksikään mun kaveri nostaa, mutta tällä foorumilla se on säälittävä aloittelijan tulos. Mä saan siitä statusta lisäävää läppää "Rinkku nostaa hei satakiloo penkiltä". Miten mun kokonaisvaltainen fysiologia on 50-kymppisenä parempi, kuin jos olisin vain pumpannut säännöllisesti 60-kilolla kuntopiirin omaisesti? Tytöt näyttävät tykkäävän atleettisista jätkistä (mitä hyötyä ukkomiehenä, paitsi joku paskan itsetunnon nosto). Mutta miten tämä liittyy kokonaisvaltaiseen terveyden ja hyvinvoinnin ideaaliin?

Mun bodaamattomat kaverit on muuten saanut muuttohommissa kannettua ihan samat sohvat kuin minäkin, joten en keksi edes yhtään arkielämän pragmattisuutta lisäävää perustetta.

 

[Kusimato]

Miten paljon terveempi mä olen nostaessani 100 kuin nostaessani 80?

No miten paljon terveempi urheilija on jos hän esim. heittää keihästä 80m, kuin hän heittäisi 30m? Keihäänheittäjiäkin voisi pitää yhtä hulluina. Voiko kehoilua nyt urheiluna sitten pitää, bodaus on kai vain jokin päähänpinttymä tai yksi keino miljoonan keinon joukosta saada naisia ja respectiä.

 

[MrDeca1]

Missään muussa lajissa ei opi katsomaan peiliin paremmin,kuin bodauksen harrastajien parissa.Se aika minkä jokainen on viettänyt itseään katsoen peilin edessä otettaisiin ylös ja laitettaisiin hyötykäyttöön,niin voisi vuosien saatossa olla iso aikamäärä :D

Omasta mielestä bodaus naisten osalta alkaa olemaan sellaista ei lasten katottavaa.En nyt viitsi Suomen naisbodareita mollata,mutta se joka näkee heissä jotain kaunista katseltavaa,on vähän erikoisen maun omaava.Lihakset kuin miehellä ja naama kuin jätkällä ja ääni möreä kuin äijällä tyyliin.Very sexy...joopa joo.

Yleensä bodauksen harrastajat elävät itseään varten minä itse ajattelumaailmassa.Muulle ei paljon ole aikaa,kun miettiä tiukkaa ruokavaliota ja päivän treeniä.Itse olen ollut samanlainen aku ankka joskus,joka näin eleli.Kokemuksesta voin sanoa,että muutenhan bodaus on mitä parhain kuntoilumuoto,kun pysytään pois horkuista.Eniten päähän ottaa isot finnit kainalossa ja salihousuissä kävelevät pellet tuolla kaupungilla.Tavallisten ihmisten keskuudessahan bodaajat ovat naurunalaista porukkaa,joille vittuillaan ja nauretaan koko ajan.Mistähän tämä johtuu??Kyllä mua ainakin naurattaa Tiendat jalassa(vyölaukulla housut kiinni)16 villapaitaa päällekkäin ja lippis päässä oleva bodari tuolla kaupungilla,joka dallaa kädet levällään vesipullo kourassa.Kai se on kateellisten panettelua ;)

 

[VilleO]

... tai yksi keino miljoonan keinon joukosta saada naisia ja respectiä.

Nyt voitaisiinkin kysellä hieman empiirisiä kokemuksia, etta kuinka pian näitä naisia ja respectiä on alkanut näkymään treenaamisen aloittamisen jälkeen.
Näkisi hiukan, että kannataisiko tässä jo alkaa huolestua, kun kumpaakaan ei ole kuulunut. :jahas:

Seuraavaan pakkispaitaan laitetaankin sitten: "Pakkotoisto.com - naisia ja respectiä!"

 

[Aimo]

Pikahavaintoja:

1. Kiitos muruseni mukavasta runosta, johon olet aivan kaavailemallani tavalla meidät yhdistänyt. :haart:

2. Jatkuva penkki- ja enkkakeskustelu joka jostain syystä aina kehonrakennukseen liitetään on harhaanjohtavaa. Olen oman penkkipunnerrukseni jättänyt vuoteen -93, jolloin tiukkana 58 kiloisena penkkaajana sain sen satkun munat katossa nostettua. Tämän jälkeen en ole penkkiin tai muihin ykkösenkkoihin puuttunut. Puhtaus on puoli ruokaa, tässä tapauksessa reilusti enemmän. Mua ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa miten maksimivoimani kehittyy. Paljon mieluummin haen maksimaalista poltetta lihakseen tai huomaan jälkikäteen, että olen siirtynyt isompiin rautoihin vaikka tehdessäni maastavetosarjaa 3 x 10.

Minulle "kehonrakennus" on terapeuttista harrastusta henkisesti ja fyysisesti.

Henkisesti: Kuula leikkaisi varmasti kiinni viimeistään kuukauden sisään, jos joutuisin lopettamaan salillakäynnin. Mikä onkaan parempi tapa nollata ylikierroksilla käyvä rusina-aivo, kuin mennä salille, haista pahalle, kuunnella heviä, hikoilla kuin sika hiilloksella ja antaa ruumiin tehdä työt.

Fyysisesti: Huomaan tasan kahden viikon salitauon jälkeen, että paikat alkavat paukkua. Polvet rusahtelee, olkapäät lähtevät paikoiltaan nukkuessa, päätä särkee ja niska jumittaa. Ei oikein elämä maistu oikealta raihaisena. Ruumista on kuritettu nyt yli 20 vuotta, joista salilla 15. Sitä on vaikea noin vain lopettaa - toisaalta samat kicksit siitä saan edelleen jokaisen onnistuneen treenikerran jälkeen.

Noh, tämä onkin suhteellisen kaukana kilpakehonrakennuksesta, mutta "kehonrakennusta" - vähintään kehonkohennusta, jossa haetaan tuntoa ei varsinaisia tuloksia - silti.

 

[Kusimato]

Nyt voitaisiinkin kysellä hieman empiirisiä kokemuksia, etta kuinka pian näitä naisia ja respectiä on alkanut näkymään treenaamisen aloittamisen jälkeen.

Yritinkin kuullostaa hieman ironiselta tuolla lauseella "yksi keino miljoonan keinon joukosta" eli onhan niitä keinoja, mutta eri asia on, että onko ne toimivia. :lol2: Eli voihan jonkun mielestä esim. takatukalla saada äässiä ja coolin statuksen.

 

[VelttoV]

Tuota naisia ja rispektiä on tullut hieman, mutta on se eri juttu muuttua tankkerista ihan terveen näköiseksi normaalimmanpainoiseksi mieheksi, jolla on vähän raamiakin. Bodari en ole. Ravintolassa ei naiset ota sentään heti sitä asennetta, että "olen liian hyvä sinulle, mitäs vittua läski tuut mulle jutteleen..." On tämä vaan niin ulkonäköpainotteinen yhtiskunta. PArikymppisenäkin sain "hyväksyntää" vähän yli 80 kiiloisena, mutta ihan sama ihminen lähes 120 kiloisena ei ole sama asia ollenkaan. Kehonrakennukseen liitetään nykyään "napin" käyttö pokkeuksetta.

Mun tapauksessa tälläinen painojen nosteluharrastus edisti terveyttä. Massamonsteriksi ei ole haluakaan. Mutta saan voimailusta hyvän fiiliksen ja kilotkin pysyy siinä samassa kondiksessa.

 

[Kimple]

Mikään kilpaurheilu ei taida olla fysiologisesti tai terveyden kannalta enää "kannattavaa". Bodaus nyt varmaan kaikkein vähiten. Yleiskunnon kannalta varmaan parhaat kehut lääkäriltä saa kun lenkkeilet kolme kertaa viikossa ja siihen päälle kahdesti viikossa kuntosalia. Ja itsekin olen joskus tuohon tyyliin treenannut, eli painotus selvästi kestävyydessä/yleiskunnossa, ja ihan selvästi silloin yleinen vointi ja jaksaminen oli parempaa kuin nykyisellä kuntosaliin painottuvalla tyylillä. Leposyke oli matala, en hengästynyt normaaliaskareissa ollenkaan ja jaksoin juosta kaksti tuntia putkeen ilman, että se oli edes vaikeaa.

Ja tuohon rispektiin. Naisten keskuudessa kait oikein suuria lihaksia ei hirveästi arvosteta. Sellainen suht lihaksikas ja ennen kaikkea rasvaton kroppa on kait yleisesti hyväksytty. Vastaavasti taas ehkä hieman stereotypinen bodarivaikutelma 170 cm / 100 kg ei taida kovin kova sana olla yöelämässä. Uskon kuitenkin, että naiset pitävät selvästi vähemmän oleellisena sitä miehen kroppaa kuin me narsistiset omaa kehoa tuijottavat miehet.

 

[Stailivirhe]

Muistuu mieleen intin alokasajalta yksi jätkä, joka lopetti sen touhun parin viikon jälkeen. Jätkällä oli pituutta reilu 180cm, rasvaprosentti varmaan alle 10, eikä saanut yhtäkään punnerrusta saatikka leukaa. Tosi tervettä. Tässä tilanteessa kun näin äijän suorittavan lihaskuntotestiä tuli mieleeni sanoa, että "sinun olisi terveellistä alkaa käydä treenaamassa punttisalilla".

Toisaalta tällä ei olekaan mitään tekemistä "bodauksen" kanssa, jota threadin oli tarkoitus käsitellä. On aivan eri asia, haluaako saada hyvännäköiset ja -muotoiset lihakset maustettuna ripauksella raakaa voimaa, naturaalikeinoilla ja harrastuksena, kun taas että haluaa saada epäluonnollisen ja ennennäkemättömän suuret lihakset keinoilla millä hyvänsä ja pudottaa rasvaprosenttinsa alle viiteen. Terveellistä ei laji ole siinä vaiheessa, kun haluaa päästä edes kansallisen tason huipulle, tähän tarvittavista keinoista johtuen.

Jatkan ehkä keskustelussa myöhemmin... mutta tässä jotain ideaa bodauksen "terveellisyydestä".

 

[PMLats]

Bodaus määritellään urheiluksi. Urheilu lisää terveyttä.

Mikä on bodauksen ja terveyden suhde?

KLIP KLIP

Mä epäilen, että 200 penkkaaja ei tuota lekureilta "ai että on miehellä hyvä kunto ikäisekseen" tyyppisiä lausuntoja. Voimailijoilla kun on ikävä taipumus rinnastaa punnerrusvoima ja hyvä kunto keskenään.

Miten paljon terveempi mä olen nostaessani 100 kuin nostaessani 80?

Miten toi penkkipunnerrus liittyy bodaukseen? Voimailijat eivät ole kehonrakentajia, eikä suuri osa kehonrakentajista välitä tuon taivaallista jostain penkkiykkösistä.

Kovin moni ei sitä paitsi välttämättä määrittele bodausta urheiluksi. Minä en edes määrittele mitään harrastustoimintaa urheiluksi, jollei ole tavoitteena kilpailla ja määrätietoisesti kehittyä jossain lajissa. Ja jos sitten puhutaan nimenomaan kilpaurheilusta, niin tosiasiahan on, että se ei välttämättä lisää terveyttä. Kohtuullinen kuntoliikunta edistää terveyttä, mutta kun (siis oman määritelmäni mukaan) urheillaan, niin vammoilta ei vältytä. Entisen keihäänheittäjän 3 kertaa operoidut nilkat, 5 kertaa leikattu heittokäden olkapää ja tohjo ranka eivät varsinaisesti ole terveen miehen merkki.

Jos bodaus määritellään laveammin (unohdetaan siis kilpakehonrakennus ja tropittelu yms.), esimerkiksi määrätietoiseksi ja kokonaisvaltaiseksi voimaharjoitteluksi, jossa tavoitteena on kehittää ja ylläpitää lihasmassaa ja johon liittyy jossain määrin myös aerobista harjoittelua, niin eiköhän se edistä terveyttä. Jos muuten ei pahempia sairauksia kiusaksi tule, niin varmaan viimeiseen saakka painoja nostellut mummo nousee ketterämmin nojatuolista 80-vuotiaana kuin sohvalla saippuasarjoihin koko aikuisikänsä keskittynyt ikätoveri. Minähän en nyt tutkimuksista tiedä enkä jaksa kaivella, mutta ihan maalaisjärjellä uskoisin että lihasmassan kehittäminen ja ylläpitäminen on yksi keino saavuttaa parempi toimintakyky vanhemmalla iällä.

Johan tuli jorinaa taas Pitäis varmaan käydä ulkonakin joskus

 

[KelkanNaru]

Nyt voitaisiinkin kysellä hieman empiirisiä kokemuksia, etta kuinka pian näitä naisia ja respectiä on alkanut näkymään treenaamisen aloittamisen jälkeen.

Näitä tapauksia näkee kaveripiirissä jotka luulevat että pelkästään lihakset tuovat naisia. Ehkä saattaa joskus kerran vuodessa natsata vähän säpiä pelkän hauksen pullistelulla jos gimma on tarpeeksi epätoivoinen, mutta suurimmaksi syyksi punttailun+naisien saannin syyksi laittaisin puhtaasti itsetunnon paranemisen. TÄmä ei myöskään päde kaikkiin mutta varmasti suurimpaan osaan. Peilistä kun alkaa nähdä positiivista muutosta ja fiilis on hyvä muuttuu myös olemus positiivisempaan suuntaan. Tämän johdosta käyttäytyminen muuttuu itsevarmempaan suuntaan myös yleisillä paikoilla eikä vain siinä vessan peilin edessä. Saattaa jopa uskaltaa morjestaa sitä naapurin Pirkkoa jota vuosikaudet on salaa ihastellut mutta ei ole ollut munaa sanoa mitään kun Pirkko tykkää vähän urheilullisimmista pojista.

Ei saa unohtaa sitä faktaa että tyhmä on tyhmä vaikka saisikin 50kg lihaa lisää kroppaan. Tytöt ei tykkää tuppisuista ja puhdas suu sekä paksu lompakko avittavat sosiaalisen elämän pyörremyrskyissä.

 

[Pertti 123]

Eihän taviksen punttienkolistelussa olekkaan mitään vikaa. ringsidella homma on varmaan melko terveellä pohjalla. Monilla kuitenkin on kieroutunut suhde kehoonsa. Se on aina liian löysä ja lihaksia on liian vähän, silloinkin kun asia ei ole näin. Hulkki on hyvä esimerkki (ei millään pahalla ). Hulkki on edelleen mielestään säälittävä pieni p#ska tai jotain;)

Mun mielestä siinä on jotain kieroa, jos koko ajan tuijotetaan omaa peilikuvaa, ja itsetunto on suoraan sidoksissa peilikuvaan.

Sitten kun aletaan roinaamaan ja/tai kisailemaan, niin homma on jo enemmän epäterveellistä, kuin terveellistä.

En itedä, mutta käsittääkseni ne HC kisadietitkin on aika rankkoja kropalle.

Niin ja se sairain juttu on se, että harrastelija bodaajatkin vetää aineita. Näin ei ole missään muussa lajissa.

EDIT: Tossa se mun viesti johon ringside viittasi:

Tässähän sitä jälkeenpäin miettii asioita ja vaikeahan tässä on keksiä syitä miksi käytin. Halusin kai olla vain iso(kuin tyhmä voi olla?), enkä edes päässyt kovin isoksi.

Itsekriittisyys on bodareilla vallitseva ominaisuus, ainahan sitä itsensä näkee naruna vaikka kuin olisi iso. Kriittisyys menee monasti aivan överiksi.

Palstaa sivusta seuranneena (ei voimailua tai kehoilua haarrastavana), olen tullut siihen tulokseen, että kehonrakennus on yksi "sairaimmista" harrastuksista / urheilulajeista, mitä mieleen tulee.

Liikunta ja urheilu yleensä edistää terveyttä ja parantaa minä kuvaa ym., kuten tiedätte. Eteenkin roinaavilla kehoilijoilla hommat tuppaa kyllä kääntymään aikalailla päälaelleen.

Natuillakin on monesti ylilyöty itsekritiikki ja mun mielestä monesti hieman epäterve suhtautuminen kehoonsa. Tämän ei päde läheskään kaikkiin, enkä tuomitse kohoilua harrastuksena totaalisesti.

PS: ei herneitä nenään, tai muuta vastaavaa, nää oli vaan mun mielipiteitä

 

[VelttoV]

Kirjoitanpa lisää vielä. Tälläkin palstalla mielestäni saisi jotkut tarkistaa omia mielipiteitään. Välillä noissa kuvissakin näkyy joku hyvin kehittynyt ja hoikassa kunnossa oleva tyyppi ja siihen kommentoidaan että: "tuosta kun dieettaat vielä 10kg, niin hyvä on." Öh... Kaikilla ei ole varmastikkaan ole tavoite olla rasvaprosenteissa, joka on jo käytännössä liian alhainen. Itse kyllä halauisin joskus ne vatsapalat näkyviin... ;)

Ja tuosta loukkaantumisita urheilussa ja muista vammoista. Toisena osapuolena olisi ehkä sohvaperunan sepelvaltimotauti, korkea kolesteroli, heikko sydän jne jne. Revähdykset ja pari murtumaa on aina parempi kun sisäelinten pettäminen. Kilpabodauksessa taas sisäelimetkin on vaarassa. Ai niin ne hän on kaikki natuja....

 

[Hippa]

Ja tuosta loukkaantumisita urheilussa ja muista vammoista. Toisena osapuolena olisi ehkä sohvaperunan sepelvaltimotauti, korkea kolesteroli, heikko sydän jne jne. Revähdykset ja pari murtumaa on aina parempi kun sisäelinten pettäminen. Kilpabodauksessa taas sisäelimetkin on vaarassa. Ai niin ne hän on kaikki natuja....

Taitaa kilpakehonrakentajan ja sohvaperunaisen sydäntautisen väliltä löytyä vaihtoehtoja kans..

 

[Hippa]

Itse olen sitä mieltä, että lähes kaikki kilpaurheilu on enempi tai vähempi sairasta, kun koko elämä pyörii siinä oman lajin ympärillä.

 

[Omskakas]

Syy mikä itselläni johti kehonrakennuksen aloittamiseen oli puhtaasti narsismi. Olen aina halunnut saada paremman kropan kuin keskimääräisellä tallaajalla on ja kehonrakennusharrastuksen löydettyäni olen ensimmäistä kertaa saanut itselleni ne "työkalut", joilla kroppaa voi muokata. Toki harrastuksesta on paljon terveydellisiä hyötyjä, mutta minulle ne ovat toissijaisia. Eli harrastuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ne motivoivat tekijät ovat itselläni vähän kyseenalaisia.

No, ei kai narsismissa mitään vikaa ole, kunhan se ei mene liiallisuuksiin, right? :D

 

[Moksu]

Kun saa kritisoida bodausta niin.. nuo kotibodarit jotka roinaavat, mutta eivät mene ikinä lavalle. Vaikka miten pyörittelen niin en ymmärrä heitä mitenkään. Toisekseen onko mikään muu laji yhtä narsistinen? Ei pyritä kehittämään minkään sortin suorituskykyä vaan vain ja ainoastaan ulkonäköä? Ainakin itse toivoisin omaavani oikeasti hyviä fyysisiä ominaisuuksia kuin vain, että näyttäisi fysiikka hyvältä.

 

[J.Jake]

Mä harrastan ns. poverbodybuildingia tukeakseni varsinaista harrastustani. Fyysiseen kontaktiin perustuvassa lajissa räjähtävä voima ja isompi oma massa ovat eduksi.
Mielestäni laji kuin laji äärimmilleen vietynä ei edistä terveyttä. Eli lyhyesti,äärimmäisyyksiä tulisi vältää. Ei liiku tai rasita itseään liikaa eikä liian vähääkään.

 

[Esquire]

Mikä on bodauksen ja terveyden suhde?

No kyllähän bodarin kunnon ruokavalio ja voimaharjottelu on erinomainen yhdistelmä terveyden puolesta. Itelläni tippui kolesteroli noin 3:een tällä yhdistelmällä. Lääkäri oli helvetin tyytyväinen mun yleiskunnosta ja uusista ruokatottumuksista. Sanoisin että juuri terveellinen ruokavalio on tärkeämpi sivuvaikutus bodauksesta kuin se voimaharjoittelu.

Terveydellisesti kohtalainen lihasmassa ja pieni rasvaprosentti on erinomainen yhdistelmä, ja lääketieteellinen tutkimus on lisääntyvästi siirtymässä suosittelemaan voimaharjoittelua perinteisen aerobisen kuntoilun rummuttamisen sijasta.

Liika on tietysti liikaa, ja kun on sinne 100kg penkkaus/hiukan yli10% rasvaprosentti-tasolle päässyt, sinne on hyvä jäädä odottelemaan tervettä vanhuutta.

 

[metalman]

Kun saa kritisoida bodausta niin.. nuo kotibodarit jotka roinaavat, mutta eivät mene ikinä lavalle. Vaikka miten pyörittelen niin en ymmärrä heitä mitenkään.

minä taas en ymmärrä, miten koko bodaus voidaan tuollalailla tiivistää sinne lavalle, että jos ei halua kilpailla niin ei myöskään saa haluta olla iso ja kireä. mitä ihmeen logiikkaa se tuo on? Bodauksessa on kyse itsestä, oman itsensä voittamisesta ja paremmaksi tulemisesta. ihan yksi lysti kilpaileeko vai ei. millälailla siellä lavalla tulee autuaaksi kun lajikin on niin marginaalinen, että vain harrastajat tietävät kuka on sm-ykkönen raskaassa? ja rahaakin liikkuu TOSI paljon tuolla sm-lavoilla. jep.