Kai tässäkin on juuri niin kuin monessa muussakin moniulotteisessa ilmiössä, että asia pitää yksinkertaistaa kansantajuisesti ymmärrettävään muotoon (''velaksi on tuhlattu, aika maksaa synnit''). Asiaan liittyen vielä paljon politiikkaa, sekoittuu tulkintaan päättäjien subjektiivinen näkemys, joka on jotenkin myytävä äänestäjille, mistä johtuen austerityä vaaditaan ja ihan muuten tolkulliset kansanedustajat ovat vaatimassa puolitosissaan panssarivaunuja kaduille. Ongelma on se, että aina kun yritetään ymmärtää isoja kokonaisuuksia, unohtuu se oman järjen rajallisuus ja kuinka loppujen lopuksi niitä absoluuttisia totuuksia on kovin vähän yhteiskunnallisissa asioissa. Sitten kun päästään jo lähelle totuutta, asioiden todellinen kulku ei välttämättä olekaan niin herkullinen ja dramattisen pelkistetty kertomus, jonka voi jäsentää HS:n vieraskynään. Tarkoitus ei ole väittää, etteikö Kreikassa olisi vääriä ratkaisuja virkamiesten taholta tapahtunut.
